Love Of Mine 3 // BC One Shots [Olli & Aleksi] [VALMIS] ✔️

Miten kaikki meni? (3/3)

Aleksi:

Olin ollu hetken hereillä, outoo kuulla että olin ollu hetken myös koomassa ja sit vaan heränny.

"Mä en muista paljoo siitä mitä tapahtu.." sanoin
"Joonas varmaan kertoo, sehän siellä ekana oli.." Olli sanoi

Joonas, Niko, Joel ja Tommi oli lähteneet ihan hetki sitten ja Olli istu mun vierellä, eikä paljoa muualle liikkunu.

Olin kaks viikkoo sairaalassa kun vihdoin pääsin kotiin, olin kyllä melko rampa ja lojuin joko sohvalla tai makkarissa.

"Se auto vaan ilmesty jostakin ja kuulu ikävä ääni, sit juoksin sun luokse ja koitin pitää sut hereillä, sit tuli Joel joka soitti lanssin.." Joonas sanoi, koko jengi oli mun ja Ollin luona
"Mä muistan vaan sen kivun ja jotain väläyksiä.." sanoin
"Ehkä sun ei tarvi muistaa kaikkee.." Olli sanoi, lojuin sohvalla sitä vasten muiden istuessa vähän miten sattuu

"Mut me lähetään, pääsee potilas huilaamaan.." Niko heitti
"Haista sinä, ai hitto nyt otti kipeetä.." sanoin ja irvistin
"Älä alota riehumista.." Olli sanoi ja siirty sen verran että pääsi eteiseen muiden mukana.

"Palataan.." Tommi huusi ennen kun jätkät lähti
"Mihin sua sattu? Olli kysyi
"Kylkeen, aina välillä tuntuu pientä särkyä.." sanoin
"Mitä jos meet nukkuu vähäks aikaa? Otat särkylääkkeen ja nukut niin pitkään kun nukuttaa.." Olli sanoi
"Ehkä vois, auta mua vähän.." sanoin, kohta Olli kulki mun vieressä ja saatto makkariin
"Huuda jos tarviit apua.." Olli sanoi ennen kun lähti.

Olin edelleen aika kipee ja meni hetki löytää hyvä kohta missä ei sattunu liikaa, kun sellanen löyty nukahdin nopeesti.

Olli:

Aleksi oli vielä kipee kaiken jäljiltä, ehkä myös jätkien vierailu väsytti ja nyt tuo nukku makkarissa. Tietysti kävin välillä kurkistaa että kaikki oli ok ja Aleksi todellakin nukku eikä tehny muuta.

Kerran sain sen kiinni läppärillä naputtelusta, tosin se sano ettei tee töitä, vaan ettii vaatteita. Ehkä uskoin, ehkä en mutta töitä tuo ei tee ilman että ilmottaa mulle.

Aleksi nukku todella sikeesti eikä havahtunu kun kömmin sen viereen, vasta kun olin ihan kasvot kiinni sen kasvoissa se säikäytti mut.

"Saatana.." naurahdin
"Eiku Aleksi.." Aleksi sanoi
"Sä sit kuulit mut, vai?" kysyin
"Ei tommosta kolinaa voi olla kuulematta.." Aleksi sanoi
"Emmä niin äänekäs oo, eiku unoha.." sanoin
"Ai et oo äänekäs? Se voidaan selvittää kun pystyn liikkuu paremmin.." Aleksi sanoi ja virnisti
"Älä yhtään yritä, me ei mennä tätä pidemmälle.." sanoin
"Torvi, mitä mä just sanoin? Missä sun korvat?" Aleksi naurahti
"Torvi on kohta, sanonko missä.." heitin ilmoille

Ehkä mua vähän halutti, mutta Aleksi ei hetkeen hoitele mua tai mä sitä, piti vaan olla kärsivällinen ja odottaa.

Vedin Aleksin varovasti mun haliin ja pidin siinä, kohta tuo taas nukku ja tuhisi rauhallista unituhinaa, tätä oli ihana kuunnella ja vaan olla.

Aleksi oli mulle tärkeintä mailmassa, tästä söpöliinistä en luovu koskaan, en edes kiertueilla vaikka Santeri välillä yritti, jotenki vaan säädettiin huoneet uudestaan ja kiusattiin sitten Santeria.

Ei Santeri koskaan suuttunu, kyllä se jo meidät tiesi ja mitä tapahtuu kun porukka häviää aulasta. Kerran ei huomattu vaihtoa ja vasta kun hyppäsin Joelin niskaan kaikki paljastu, oli siinä naurussa pidättelemistä ja melkonen meteli kun vaihdettiin huoneet oikein.

... ... ...

Sellanen lopetus tälle!

Heittäkää toiveita, vaikka mulla onkin monta kirjotusta kesken, kyllä sinne vielä pari mahtuu jonoon :D

515 sanaa!

Tättärää, ei mulla muuta :D