Love Of Mine 3 // BC One Shots [Olli & Aleksi] [VALMIS] ✔️

Turvassa (3/3)

Aleksi:

Kuulin jostain kaukaa tutun äänen, en enää erottanut mistään mitään, oli niin paha ja alaston olo.

"Allu, ei helvetti.." joku huusi
"Älä pliis enää, mä pyydän.." anelin
"Ei oo enää hätää.." kuulin, joku kosketti ja tärähdin varoittavasti
"Otan sulta nää pois.." kuulin, joku vapautti vihdoin mun kädet ja jalat, viimeisenä lähti side silmiltä

Meni hetki tottua valoon, en ees tiiä miten pitkään mulla oli side silmillä.

"Ihan rauhassa.." kuului, OLLI!
"Olli.." sanoin ja kaaduin turvalliseen syliin
"Mulla on huono fiilis tästä.." kuulin Joonaksen sanovan
"Haluun kotiin.." sanoin ennen kun aloin itkeä
"Eka lääkäriin sit kotiin.." joku sanoi, taas hävisi kuka puhui
"Mä haluun kotiin.." sanoin ja itkin lujempaa
"Ehkä tehdään niin.." kuulin

Koska olin väsyny ja huonossa kunnossa, mua tuettiin kun käveltiin autolle, se mitä tapahtu oli pimennossa, halusin kotiin.

"Tommi, aja suoraan meille.." kuulin sanottavan
"Eiks lääkärissä pitäs käydä?" kuului
"Nyt kuunnellaan Allua, se haluu kotiin.." kuului

Tässä kohtaa mulla meni filmi poikki, heräsin myöhemmin kuitenkin sairaalassa, Olli mun vieressä.

Olli:

Oltiin just löydetty Aleksi, kovasti se halusi kotiin ja sinne oltiin menossa, kun Aleksi vaan pyörty ja muutettiin suunnitelma kuitenkin sairaalaksi.

"Mä en ees uskalla ajatella mitä kaikkee on tapahtunu.." Niko sanoi kun istuttiin käytävillä ja odotettiin
"Mulla on aavistus ja paha sellanen.." Joonas sanoi
"Älkää viittikö, lopettakaa toi.." ärähdin huomaamatta
"Sori, ei ollu.." Joonas aloitti
"Anna olla.." sanoin

"Aleksin luokse voi nyt mennä.." hoitaja sanoi, heti lähdin tuon perään.
"Aleksi nukkuu vielä, jouduttiin antamaan rauhottava.." hoitaja sanoi

Istuin Aleksin viereen ja otin tuota kädestä, mitä hirveetä sulle oikein on tapahtunu, pystytkö koskaan kertomaan mulle?

Huomasin miten Aleksi alkoi heräillä, kun se avas silmät hymyilin tuolle.

Aleksi:

Paniikki nosti päätään, en ollu turvassa, missä olin?

"Älä koske, älä enää satuta.." anelin
"Rauhotu, oot turvassa.. Kukaan ei tee sulle mitään.." kuulin Ollin äänen, meni hetki löytää sen kasvot
"Ota mut syliin.." pyysin, hetki kun Olli istu mun vierellä ja olin sen halissa
"Shh, ei oo mitään hätää.." Olli sanoi ja siltti mun selkää

"Ehkä me mennään tohon ulos, ootte hetken kaksin.." kuulin sanottavan, Tommi sanoi jos tunnistin oikein
"Haluun kotiin.." sanoin
"Kohta, heti kun lääkäri on käyny.." Olli sanoi

Timeskip

Kun päästiin kotiin, suorastaan syöksyin suihkuun, oli niin likanen olo kaiken jäljiltä.

"Ootsä ok?" Olli huikkasi kun olin suihkussa
"Joo.." sanoin, hankasin ehkä turhan lujaa sillä lattialle alko ilmestyä verta pieninä tippoina
"Tuu auttaa.." sanoin lopulta
"Mitä sä, voi muru paikataan noi.." Olli sanoi

Suljin suihkun ja otin pyyhkeen, Olli istutti mut vessan pöntön päälle ja paikkas mun haavoja.

"Väsyttää, haluun nukkumaan.." sanoin
"Tää vielä, mä kannan sut.." Olli sanoi ja nosti mut syliin ja kanto makkariin, samalla tuo autto turvalliset vaatteet päälle ja peitteli mut ja tuli mun viereen, nopeesti uni tuli ja vei mukanaan.

Olli:

Nyt kun Aleksi oli kotona turvassa, oli huoli vähemmän. Silti odotin kauhulla mitä tuloksissa näkyy, oliko jotain mistä piti olla huolissaan?

Nyt Aleksi vihdoin nukku mun kylkeä vasten, turvassa kaikelta pahalta. Mikään tai kukaan ei tuu hetkeen meidän väliin, oltiin vaan me kaks.

Aleksi oli todella levoton, se pyöri eikä oikein asettunu mihinkään, joten silitin tuon selkää ja koitin rauhottaa mun rakasta.

"Älä satuta, mee pois.." Aleksi puhui unissaan
"Älä koske.." Aleksi sanoi ja säpsähti hereille
"Ihan rauhassa, oot kotona turvassa.." sanoin
"Onks se saatu kiinni.." Aleksi kysyi
"Ei vielä, mut se ei tuu lähellekään sua.." sanoin
"Lupaatko.." Aleksi kysyi
"No ei tasan tule, mä ja jätkät pidetään siitä huoli.." sanoin

Viikkoa myöhemmin Aleksi oli edelleen väsyny ja omissa mailmoissaan, hyvä uutinen että kaveri joka piti Aleksia vankina ja teki pahaa jäi kiinni, ilmeisesti pitkä tuomio edessä.

Aleksin onnistu lopulta kertoo mitä sille oli tehty, monen paniikkikohtauksen ja itkun jälkeen.

"Shh, mä oon aina tässä.." sanoin ja silitin puoli unessa olevaa Aleksia, ties kuinka pitkään vaan oltiin oltu ja lojuttu tässä.

Epäröin kertoa ensin jätkille, mutta lopulta murruin itse paineen alla kun purin omaa oloa.

Paras tuki mitä voitiin saada oli muiden tuki ja Aleksi tarvitsi sitä eniten, koska se oli uhri ja satutettu.

Lääkäristäkin tuli vaan hyviä uutisia, ei mitään mihin tarvitsee reagoida, tosin Aleksilla oli nestehukka löytöiltana, mutta tuskin enää kun aikaa oli kulunu kuitenkin.

Mentiin päivä kerrallaan eteen, välillä joku asia muistutti liikaa ja tuli takapakkia, muuten elämä jatku ennallaan.

... ... ...

Öö joo, semmonen sitte, ei mulla muuta! :o

695 sanaa!

Trallallaa, ootan kun kuuta nousevaa Allun live ilmotusta..

Come on Allu, nyt se live pystyyn, niinku olis jo! :D