Love Of Mine 3 // BC One Shots [Olli & Aleksi] [VALMIS] ✔️

Hyviä uutisia (7/7)

Aleksi:

Oli taas kontrolli aika, kuvat oli otettu ja odotettiin lääkäriä. Puhe oli alkanu palautua normaaliksi mutta näkö heitteli välillä ja jalat puutu ykskaks, nytkin istuin pyörätuolissa ja odotettiin käytävällä Ollin kanssa.

Lääkärillä oli tällä kertaa hyviä uutisia:

"Hyviä uutisia, kasvain on lähtenyt pienenemään ja näiden ikävien oireiden pitäisi alkaa hävitä..
"Annetaan yksi tehokuuri sytostaatte ja katsotaan tilanne sen jälkeen taas kerran.." lääkäri sanoi, vihdoin hyviä uutisia

"Eli mä ehkä kävelen taas jonkun ajan päästä?" kysyin
"Hyvin mahdollista, vaikea sanoa millon se tapahtuu.." lääkäri sanoi
"Onko ollu miten pahoinvointia?" lääkäri jatkoi
"Enemmän ja vähemmän.." sanoin
"Eli nykyisten teho riittä.." lääkäri sanoi, vilkaisin Ollia ja tuo hymyili mulle, kiitos että oot siinä.

Nyt kun tiesin että saatan pystyä kävelemään kunnolla, halusin yllättää Ollin ja muut vähän myöhemmin.

Testailin salassa mihin pystyn, muuten olin niin normaali kun voin.

Pari päivää myöhemmin jätkät oli taas kerran meillä, myös Tommi. Rullailin olkkariin ja pysähdyin sohvan viereen että saan siitä tukea.

"Mitä sä suunnittelet?" Joel kysyi
"Kohta näätte.." sanoin ja iskin jarrut päälle, henkäisin raskaasti ja ponnistin jaloilleen

"Älkää tulko.." sanoin kun Olli ja Joonas meinas tulla auttamaan
"Tadaa.." sanoin
"Noni, hyvä Ale!" Tommi sanoi
"Siitä se lähtee.." Niko jatkoi, sekä Olli ja Joonas jääty niille sijoilleen, ehkä enemmänkin Olli
"Sä oot harjoitellu.." Olli sai suunsa lopulta auki
"Ehkä vähän, mut en mä tästä silti vielä luovu.." sanoin
"Eikä tarvii, se on sulla just niin pitkään kun tarviit.." Joonas sanoi, yllätyin että seisoin vieläkin sohvaa vasten

"Vielä jaksaa?" Olli kysyi, kun mun jalat alko täristä ja istuin alas, tää oli mun ennätys hetkeen.
"Kyllä se siitä, päivä kerrallaan.." Niko sanoi

Olli:

Aleksi oli just yllättäny kaikki sillä että sen jalat alko hiljalleen toimia ja se pysty seisomaan ilman apua hetken, oli salaa harjotellu että oikeesti yllättää meidät.

"Tästä se taas lähtee.." Aleksi sanoi kun istu taas pyörätuolissa ja koitti rauhottua äskeisen jälkeen
"Onks muita hyviä uutisia?" Tommi kysyi
"Kasvain on lähteny kutistumaan, mut edessä on yks kunnon teho annos sytostaatteja et se hävii kokonaan.." sanoin, Aleksi istu tyytyväisenä sohvalla jonne se oli omin voimin päässy siirtymään.

Kulu pari päivää ja Aleksin kunto vaan nousi, se oli kokonaan hylänny pyörätuolin ja käveli lyhyin askelin sen mitä tarvitsi.

Koko porukka riemuitsi ja oli ylpeitä miten tilanne oli taas muuttunu parempaan. Käytiin läpi teho sytostaatit ja vedettiin hetki henkeä.

Vielä yksi kontrolli ennen pidempää taukoa, kaikki oli niin hyvin kun vaan voi olla. Kasvain oli saatu pois kokonaan ja elämä lähti taas rullaamaan.

Seuraava kontrolli olisi puolen vuoden päästä, siitä taas vuoden päästä jne, jos ei ollu mitään muutoksia pahempaan.

"Ihana olla terve.." Aleksi sanoi kun lojuttiin sohvalla
"Ihana että mulla on edelleen sut.." sanoin
"Mihin mä muka menisin?" Aleksi kysyi
"En vastaa tohon, mut pahin on taas takana.." sanoin
"Mua väsyttää.." Aleksi sanoi ja haukotteli
"Nuku sit, mä en lähe mihinkään.." sanoin ja aloin silittää Aleksin selkää
"Hmm.." kuului, nopeasti Aleksi simahti mun syliin ja alko tuhista siinä.

"Älä mene ikinä pois, älä jätä mua yksin.. Mä en pärjää ilman sua.." sanoin hiljaa
"En mee.." Aleksi mumisi ja jatko uniaan
"Mä rakastan sua, nyt ja aina.." kuiskasin ja annoin pusun Aleksin hiuksiin

Mun oma pieni söpöhöpömussukka, susta mä en luovu ikinä! Sä oot mun nyt ja aina!

... ... ...

Niin Aleksi voitti jälleen kasvaimen, joka on nyt pari kertaa kummitellu jollain tapaa ;)

545 sanaa!

Tättärää, mulla on tylsää ja teillä on tylsää!

Miten ois tää mun lupaama loppu tälle, huomasitte varmaan ettei kukaan kuollu, kukaan ei päätyny mullan alle!

Hitto mä haluun ton huivin, mutku en käytä sellasia tai en tiiä miten se näkyis sit parhaiten :D