Love Of Mine 3 // BC One Shots [Olli & Aleksi] [VALMIS] ✔️

Älä jätä mua enää ikinä! (5/5)

Tommi:

Pari päivää meidän ekoista visiiteistä Nikon ja Ollin luona mitään ei tapahtunu ja turhautuminen näky.

Aleksi ja Joonas ei lähteny kun väkisin omaan huoneeseen huilaamaan, eikä ihme olihan tää ikävä tilanne.

Oltiin just lähdössä pois kun Olli tarttu Aleksia ihan kunnolla kädestä ja vaan tuntia myöhemmin Niko liikahti ja alko tapahtua, meidän lähtö pysähty siihen paikkaan, koska ei haluttu lähteä pois kun kerran alko tapahtua.

Aleksi:

Oltiin just lähdöllä pois kun äkkiä tunsin vahvan puristuksen mun kädessä, käännyin ympäri ja menin ihan Ollin viereen

"Muru, Olli? Kuuletsä mua?" sanoin
"Purista mun kättä jos sä kuulet.." sanoin, tunsin kun käsi puristi mun kättä.

"Joku hakee hoitajan.." älähdin
"Olli rakas, oon tässä koita herätä kiltti.." sanoin

Hetkeä myöhemmin mua tuijotti ehkä vähän sekava Olli, hengitysputki oli hetken tiellä, mutta se oli nopeesti poissa ja Olli hengitti ite ekaa kertaa pariin päivään.

"Ihan rauhassa, ollaan koko jengi sairaalassa.." Tommi sanoi
"Nyt kun Niko vielä.." Joel aloitti ja vilkas Joonasta
"Mi-mi-mitä tapahtu?" Olli kähisi
"Onnettomuus.." sanoin ja pidin Ollia kädestä
"Um.." Olli sanoi
"Älä yritä turhaan liikkua, sä oot aika paketissa.." sanoin
"Niko?" Olli kysyi
"Elossa, mutta tajuton.." sanoin
"Muut?" Olli kysyi
"Tommi on tossa, Joel tossa, mä oon tässä ja Joonas on Nikon vierellä.." sanoin
"Umm.." Olli sanoi

Olli:

Mun olo alko kirkastua kokoajan, joku piti mua kädestä kiinni ja oli irrottamassa siitä kun puristin niin lujaa kun lähti.

Aloin kuulla tuttuja ääniä ympäriltä, avasin pienen taistelun jälkeen silmät ja tuijotin Aleksia, joka tuijotti mua.

Jotakin se sano, mutta se meni ohi. Pian hengitin ite, olin kuulema ollu niin huonossa kunnossa, tai olin varmaan edelleen että mun hengitystä piti tukea.

"Älä enää ikinä jätä mua.." Aleksi sanoi
"E-e-en.." sain sanottua

Vähän myöhemmin kun olin ollu hereillä hetken, myös Niko antoi merkkejä että herää, olihan aikamoista että taisteltiin yhdessä ja pienellä erolla Niko tuli heräämisessä mun perässä.

Vielä illalla olin sekasin lääkkeistä ja koitin saada edelleen kiinni mitä tapahtuu, muut oli viety niiden huoneeseen, Niko nukku ehkä vähän levottomasti mutta edes nukku.

Joonas:

Tuntu epätodelliselta että Olli oli heränny ja Niko anto vielä odottaa, tosin meni vajaa tunti kun Nikokin antoi merkkejä että herää.

"Niko, älä yritä puhua, sulla on hengitysputki.." sanoin kun Niko alko liikkua
"Hoitaja tulee ottaa ton pois.." jatkoin

Aleksi sai ensin Ollin takas, nyt olin saamassa Nikon takas. Tommi ja Joel pyöri molempien sänkyjen päädyissä ja seurasi mitä tapahtuu.

"Joonas.." Niko kähisi kun pysty puhumaan
"Tässä oon, en lähe mihinkään.." sanoin

"Tervetuloa takas molemmille, ette tiiäkkään kuinka huolissaan ollaan oltu.." Tommi sanoi.

Vihdoin Nikokin oli hereillä, tai no hetken ennen kun se nukahti Ollin tavoin uudestaan. Nyt oltiin turvallisella alueella, eikä vielä tiedetty mitä oli tulossa.

Niko:

"Joonas.." sanoin hiljaa, ehkä se ei kuullu sitä tai sitten kuuli

Mun kevyt olo alko muuttua erilaiseen oloon, olin vihdoin saanu taas kiinni elämästä ja koitin saada kiinni mitä oli tapahtunu.

"Niko? Älä yritä puhua, sulla on hengitysputki.." kuulin Joonaksen sanovan, no ottakaa tää pois!

Hetkeä myöhemmin hengitin omin voimin, mikä tuntu raskaalle ja kävi melkein työstä.

"Tervetuloa takas molemmille, ette tiiäkkään mikä huoli meillä oli.." Tommi sanoi, koitin edelleen saada kiinni mitä ympärillä tapahtu.

"Lupaa ettet jätä mua enää tälleen.." Joonas sanoi
"En jätä.." sanoin varovasti koska kurkku oli niin arka
"Olli?" puhisin, en tiiä kyllä miks kysyin ton
"Tossa vieressä.." Joonas sanoi

Eli Olli oli heränny ennen mua? Haista sinä, no ei. Parempi että oltiin molemmat hereillä ja koko jengi kasassa taas.

Tästä tää toipuminen sit alkaa, eri asia koska päästään kotiin, siis Helsinkiin. Ei meistä kukaan pärjänny yksin tai kaksin, ehkä porukoille hetkeks toipumaan, en tiiä ihan liian aikasta tälle.

Joel:

Vihdoinkin Niko ja Olli oli heränny, Joonas ja Aleksi sai rakkaansa takasin.

Vasta nyt selviäisi oliko päänvamma aiheuttanu mitään pysyvää, jos oli niin mitä? Pystykö bändi jatkamaan vai oliko tää tässä? Pitkä kuntoutus meillä kaikilla oli edessä ja millon päästään takas Helsinkiin ja kotiin?

"Liikuttakaa teidän jalkoja.." sanoin
"Hyvin toimii.." Niko sanoi
"Vähän tökkii, mut kai se kuuluu asiaan?" Olli kysyi
"Nojoo, mut jos toi ei tosta muutu.." sanoin
"Me ollaan vasta herätty, että älä alota.." Olli jatkoi
"No pää teillä ainaki pelaa.." Tommi naurahti
"Ai toimii vai? Kukas vittu sä oot?" Niko naurahti
"Hah, hyvä vitsi.. Kerro toinen.." naurahdin takas

Ehkä pieni pelleily oli paikallaan kaiken jälkeen.

Ainiin, kuljettaja joka oli meidän kanssa, oli saanu sairaskohtauksen, mutta kuollu myöhemmin vammoihinsa sairaalassa, ei mikään paras tilanne kuulla tommosta.

Olihan meillä lystiä, mutta sen ei ollu tarkotettu jatkuvan kaikilla kotimatkalla tai että pääsee vielä sinne.

Meillä nyt kävi tuuri, oltas mekin voitu menettää Niko ja Olli jos huonosti ois käyny. Nyt toivutaan hetki sairaalassa, mennään ehkä Ouluun porukoille vähäks aikaa ennen kun palataan takas kotiin ja koitetaan palata normaaliin arkeen.

... ... ...

Sellanen lopetus, en ois pystyny murhata ketään, no kuski oli ainoo joka menehty. Enkä ois pystyny kirjottaa sitä kun Aleksi ja Joonas ois jääny yksin.

800 sanaa!

Vika osa tätä, olkaatten hyvät :)

Ps. kirjan loppu lähenee kovaa vauhtia, mut tän jälkeen on melkein heti luvassa jotain uutta! ;)