Valmis✅
Tää on jatko-osa kirjalle Pahoinvoiva sukupolvi || Niko Moilanen & Reader joten kannattaa käydä lukee se eka sillä tää jatkuu aika lailla siitä mihin edellinen jäi.
Aloitettu: 2.1. 2024
Lopetettu: 10.6. 2024
Kaksi särkynyttä ihmistä. Toinen...
Istun maassa katellen Auroran hautakiveä. Se makso varmasti ihan helvetisti mut se on silti hieno. Siinä on sinistä ja se on perhosen muotoinen.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
"Oisitpa sä täällä vielä.." Kuiskaan kyynelten valuessa poskilleni. Hautajaiset olivat loppuneet joku pari tuntia sitten. Jotkut lähtivät niin sanotuille jatkoille jotkut taas koteihinsa. Minä vuorrostaan jäin tänne. Lyydian piti mennä käymään kaupassa ja samalla vessassa.
"Mun ois pitänyt vetää sut pois siitä reunalta.." sanon hiljaa. Pisara tippuu kädelleni. Katson ylös päin ja tunnen pisaroiden tippuvan naamalleni yhä nopeammin. Hymähdän ja käännän katseeni takaisin hautakiveen.
"Mä lupaan tulla sun luokse mahollisimman nopeesti.." kuiskaan.
"Minna ei." Lyydi sanoo rauhallisesti palattuaan takaisin tänne.
"En mä haluu olla täällä.." vastaan tuolle kyynelten valuessa jälleen silmistäni.
"Voi rakas" Lyydi kuiska ja tulee halaamaan minua.
"Mä vien sut takas kotiin. Mä oon pahoillani mut mulla lähtee huomenna lento takaisin Floridaan." Lyydi sanoo.
"Anteeks. Mut mun kaverit ja kaikki on siellä" tuo pahoittelee. Päätän vain nyökätä.
"Lähetäänhän. Sä oot jo ihan märkä tuut kipeeks vielä" lyydia sanoo ja lähtee vetämään minua pois hautausmaalta. Katson taakseni auroran hautaa. Huokaisen syvään.
Time skip
Saavuimme juuri nikon kämpälle tai no tavallaan myös minun kotiini. Enhän mä oo mun ikiomassa kodissa käynytkään piiitkään aikaan. Kävelen suoraan huoneeseeni tai no vierashuoneeseen. Istun sängylle samalla kun lyydia rupee kaivaa vaatekaappia.
"Etitään sulle täältä kuivat ja lämpimät vaatteet" tuo blondi sanoo. Pian lyydi heittää minulle hupparin ja kollarit.
"Pue ne päälle. Mä meen tekee kaakaota" lyydi sanoo ja lähtee huoneesta. Huokaisen ja heitän mekon pois päältäni. Katson itseäni peilistä. Hyi vittu. Ranteistani saa varmasti luettua jo jonkun viiva koodin. Samoin kuin reisistäni. Vedän nopeasti hupparin ja kollarit päälleni.
Kävelen ulos huoneesta ja suuntaan keittiöön. Istuudun pöydän ääreen.
"Siinäpäs sulle" lyydi sanoo ja ojentaa kaakaon johon on laitettu päälle kermavaahtoa ja vaahtokarkkeja.
"Kiitos" sanon hiljaa. Silmiin kirvelee ja muuten ihan helvetisti. Niko ei täällä ollut joten se oli ilmeisesti lähtenyt jatkoille tai jotain sinne päin.
----------
Eka osa tätä kirjaa! :) Kannattaa käydä lukee edellinen kirja tää on tehty sen pohjalta.
