Valmis✅
Tää on jatko-osa kirjalle Pahoinvoiva sukupolvi || Niko Moilanen & Reader joten kannattaa käydä lukee se eka sillä tää jatkuu aika lailla siitä mihin edellinen jäi.
Aloitettu: 2.1. 2024
Lopetettu: 10.6. 2024
Kaksi särkynyttä ihmistä. Toinen...
Avaan asuntoni oven. En ole käynyt täällä pitkään aikaan mut minna on asunut täällä nyt jonkin aikaa ja pitänyt paikat siisteinä onneks. Astun sisälle taloon joel perässäni. Olimme tulleet käymään täällä koska minun piti hakea omia vaatteitani. Enhään mä ikuisuuksia voinut joelin vaatteita käyttää.
"Moi" huikkaan sisälle taloon. Ei kuulu vastausta. Heitän kengät ja takin pois. Joel tekee samoin.
"Ootsä täällä?" Huhuilen minnaa. Kävelen hänen huonettaan kohti. Avaan oven ja kurkkaan sisälle. Nään tuon etsimäni blondin naisen makaamassa sängyllään satojen kuvien keskellä.
"Minna?" Kuiskaan. Se varmaan nukkuu mut silti jokin ääni mun päässä käski tarkistaa asian. Kävelen lähemmäs minnaa. Joel jäi ovelle odottamaan.
"Minnaa" kuiskaan ja ravistelen tuota aika kovaa. Kokeilen kahella sormella tuon kaulaa että löytäisinkö pulssia.
"Ei helvetti." Sanon hiljaa.
"Mitä?" Joel kysyy hämmentyneenä ja tulee vierelleni.
"Soita ambulanssi.. täl ei oo pulssia tai sit se on tosi tosi heikko" sanon kyynelten noustessa silmiini. Vaikka Minna on exäni on hänestä tullut mulle hyvin läheinen kaiken tän jälkeen.
"Ei vittu" joel sanoo ja kaivaa puhelimen ja soittaa hätänumeroon. Katson ympärille ja huomaan lääke purkin kuvien keskellä. Otan purkin käteeni ja luen mitä se on. Masennuslääkkeitä..
"Mitä ne on" joel kysyy ja laittaa puhelimen mikin eteen kätensä.
"Masennuslääkkeitä." Sanon hiljaa.
"Se on ottanut varmaan masennuslääkkeitä" joel kertoo puhelimeen. Ravistan purkkia.
"Tää on tyhjä" sanon ja katson hieman järkyttyneenä joelia.
"Se purkki on tyhjä mut meillä ei ol tietoa paljon siellä on ollu" joel välittää tiedon hätäkeskukseen.
"Katotko onko siinä reseptissä jotain aikaa mille välille ne on määrätty" joel käskee. Luen paperia ja etin päivämääriä.
"Tää lääkitys alkais vasta huomenna ja loppuis joskus ens vuonna.." sanon kun kyyneleet valuvat poskilleni.
"Shh niko ei mitään hätää." Joel kuiskaa.
"Se lääkitys ois alkanu vasta huomenna ja loppuis joskus ens vuoden puolella." Tuo kertoo hätäkeskukseen. Pian tuo sai luvan lopettaa puhelun.
"Mennää ambulanssia vastaan sen pitäs tulla ihan just." Joel sanoo. Nyökkään ja lähdemme alas odottamaan ambulanssia.
Pian tuo ajaa kovaa vauhtia tänne. Ohjaamme ensihoitajat kämppääni jonka jälkeen huoneeseen missä minna on.
"Tää pitää viedä samantien sairaalaan vaikka tuskin se enää selviää mut pidetään kiirettä" kuulen toisen ensihoitajista sanovan kiireellä. Purskahan itkuun. Joel vetää minut haliin ja siirtää meitä vähän sivuun pois tieltä. Ensihoitajat vievät tuon blondin naisen paareilla ulos kämpästäni.
Olen rauhottumut nyt jonkin verran. Muistan kuvat minnan huoneessa. Kiinnostukseni herää. Mitä ne kuvat oikein olivat. Irtoudun halista ja suuntaan huoneeseen. Kuvia on ympäri huonetta kuitenkin sängyllä on kaikista eniten. Löydän kaksi kuvaa jotka olivat minnan kädessä kun löysin hänet. Otan kuvat käsiini.
Toisessa kuvassa on punahiuksinen nainen tunnistan tuon minnaksi. Hänellähän oli joskus punaiset hiukset. Toista naista en tunnista. Tai no teinejähän he oikeestaan tässä kuvassa ovat.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Käännän kuvan toisten päin ja sen takana on teksti.
"Rakkain pikkusisko ikinä<3 Linnea<3"
Mitä onko minnalla pikkusisko?! Eiku ainii kylhän se tais siitä pienesti kertoa jotain sillon sairaalalla ku odotettiin tietoja aurorasta. Eli tämä vaalea hiuksinen on linnea tai siis oli jos mä oikein muistan se tappoi itsensä. Ja vielä minnan silmien edessä niinkuin aurora. Joel kävelee viereeni ja katselee kuvia.
Toisessa kuvassa jonka otin oli taas minna ja sitten aurora.. kuva on ilmeisesti auroram ottama.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
