Matias:
Herään siihen että minua tökitään. Nostan katseeni vieressäni istuvaan bruneen. Nii joo olin nukahtanut sairaalan oikein mukavilöe penkeille.
"Lyydia ja sen se kaveri tulee ihan just. Ne käy nyt viemässä tavarat mun luo ja tulee sit tänne." Niko kertoo. Vihdoin.
"Okei. Mä käyn hakee jonkun redbullin tai jotain tosta läheisestä kaupasta." Sanon ja nousen ylös. Niko nyökkää. Kävelen kohti sairaalan pää ovia ja niistä ulos. Suuntaan kohti viereistä s-markettia. Kaupassa ei hirveemmin ole ketään. Nappaan kylmäkaapista kaks redbullia ja menen maksamaan ne itsepalvelu kassalle. Menen kaupasta ulos ja lähden takaisin sairaalalle. Ulkona on kylmä nii vedän huppua vähän paremmin päähän. Avaan tölkin ja juon siit vähän. Kävelen sisälle sairaalaan. Istun takaisin samaiselle tuolille jolla istuin aikasemminki. En ehdi istua kuin joku 5 min kun näen lyydian kävelevän sairaalaan sisälle.
"Lyydi!!" Huudan ja nousen äkkiä ylös juosten tuon luokse.
"Mantsu!" Lyydia sanoo ja halaa minua tiukasti. Kyyneleet valuvat jälleen silmistäni. Miten ne ei oo vieläkään loppunut?. Niitä alkaa tulla vain enemmän ja nopeammin.
"Heii älä itke." Lyydi sanoo hiljaa ja pyyhkäsee peukalollaan muutaman kyyneleen pois. Katson tuota hieman ylöspäin onhan tuo minua ainakin puol päätä pidempi. Blondin naisen silmät ovat hiemän punaiset. Tuo on itkenyt no kylhän mä sen ymmärrän en mäkää hirveemmin mitään muuta ookkaa sit tehny.
"Mitä jos minna-.." olen sanomassa mutta tuo keskeyttää minut.
"Shh älä ajattele sitä. Kaikki järjestyy. Minna selviää kyllä" tuo sanoo ja silittää poskeani johon valuu vain lisää kyyneliä. Lyydi vetää minut vielä lämpimään ja turvalliseen haliin. Halaamme varmaan 5 min kunnes irrottaudumme halista. Huomaan lyydian takana naisen. Se on varmaan se sen kaveri.
"Ainii tässä on mun kaveri, Madelein" lyydia sanoo ja esittelee kaverinsa. Tuolla on ruskeet semi pitkät hiukset ja valkoinen vetoketjullinen huppari joka on auki sekä mustat kollarit.
"And this is my little brother Matias, a bit strange and sometimes quite an idiot" lyydia sanoo madeleinelle. Katson tuota minua 3 vuotta vanhempaa naista hieman vihaisesti.
"That was bullshit" vastaan ja laitan kädet ristiin mököttäen. Nuo naurahtavat.
"It's not, but there's still Niko, that's Brune, and that blonde is Joel." Lyydi jatkaa ja esittelee vielä nuo kaksi.
"Okay, I feel like I've seen them somewhere before" madelein sanoo.
"They sing in the band blind channel " kerron.
"Oh, of course they were at the 2021 Eurovision." Tuo sanoo tunnistaessaan joelin ja nikon. Nyökkään. Kävelemme noiden kyseisten ihmisten luokse.
"Teillekkin sit tiedoks tässä on mun ystävä madelein ja joo" lyydia sanoo joelille ja nikolle.
"Hello" madelein sanoo ja heilauttaa kättään noille.
"Good night" joel sanoo väsyneenä ja painaa päänsä nikon olkapäälle. Naurahan.
"Hi, I'm Niko and that rat-looking pile of trash is Joel" niko sanoo erittäin tyytyväisenä saaden joelilta murhaavan katseen.
"Shut up" joel sanoo väsyneenä ja pistää silmät kiinni.
-----------
Mä mietin niin pitkään et miltä se tuntuu
Ku ketään ei huuda
Ja saat oikeesti hiljasuudessa nukkuu
Vaik siit on tovi
Vieläki vituttaa millast se oliRiidellään - Tupe
Kuvastaako ees mun elämää
Sanoja: 483
YOU ARE READING
Opeta mut Elämään || Niko & Joel || + Minna
FanfictionValmis✅ Tää on jatko-osa kirjalle Pahoinvoiva sukupolvi || Niko Moilanen & Reader joten kannattaa käydä lukee se eka sillä tää jatkuu aika lailla siitä mihin edellinen jäi. Aloitettu: 2.1. 2024 Lopetettu: 10.6. 2024 Kaksi särkynyttä ihmistä. Toinen...