Opeta mut Elämään || Niko & Joel || + Minna

26. Et vittu tiedä!

Minna:

Ei. Eieieieiei. Sehän on kuollu. Ei se voi. Sen hautajaisetkin pidettiin.

"Hei onks kaikki hyvin" Linneaksi esittäytynyt nainen kysyy.

"Joo. Anteeks pitää mennä.. lyydia tuu." Sanon ja otan tuota yhtä kädestä ja jatkan pikakävelyäni.

"KukA sE oLi" lyydia kysyy.

"Linnea.. se on se meidän 'pikkusisko' joka tappo ittensä" kuiskaan kyynelten valuessa silmistäni.

"MoIkKa PikKuSisKo" lyydia huutaa naiselle. Ei helvetin helvetin helvetti. Pysähyn ja katson lyydia 'ootko vittu tosissas' ilmeellä. Vilkasen naista päin joka katsoo meihin kummastuneella ilmeellä.

"Minna?.." Linnea kysyy. Menen varmaan ihan kalpeaksi. Ei vitun vittu.
Otan lyydiaa kädestä kiinni ja lähen melkein juoksemaan kotiin.

"Hei odottakaa!" Nainen huutaa. Onneksi olemme juuri kotini pihassa. Vilkasen nopeasti taakse päin kyyneleet silmissä. Tuo juoksee meitä päin. Kaivan avaimet nopeasti taskusta ja laitan avaimen lukkoon. Avaan oven ja ekana työnnän lyydian sisälle.

"Anteeks.." kuiskaan ja katson naista joka nyt kävelee ja on kohta pihassa.

"Mä voin selittää.." linnea sanoo. Pudistan päätäni ja astun sisälle vetäen oven kiinni.

"Lyydia nukkumaan." Sanon tuolle kuin mitään ei olisi tapahtunut.

"EiIi" tuo inisee. Ei kiinnosta vien tuon sänkyyn johon hän nukahtaa melkein heti. Jes hetki rauhaa. Vedän makuuhuoneen oven kiinni ja valun heti viereistä seinää maahan. Kyyneleet valuvat ja valuvat silmistäni. Kaivan taskusta minigrip pussin josta otan parit pillerit. Ne auttaa tähän. Lupasin jo auroralle etten enään sortuisi näihin mut se ei oo enää täällä..

Samantien tulee hieman parempi olo. Nousen ylös ja lähen eteistä kohti. Puen kengät jalkaan ja avaan oven mahdollisimman hiljaa. Suljen oven ja lähden kävelemään läheistä siltaa kohti koska miks ei. Sillalle ei ole onneksi pitkä matka. Katson alas virtaavaan veteen. Tämä on sama silta jossa aurora tappoi itsensä.. istum kaiteen päälle. Oikeesti mitä helvettiä tänään tapahtu. Mun pää on jo muutenkin solmussa. Entä jos mä vaan hyppään alas.

"Tuu pois sieltä." Kuulen taas tuon saatanan tutun äänen takaatani.

"Voitko vaan jättää mut rauhaan" kuiskaan kyyneleet silmissä.

"Minna mä en oo jättääs sua siihen." Tuo sanoo.

"Miks sua ees vittu kiinnostaa" tiuskaisen tuolle.

"Koska me ollaan perhettä" hän vastaa.

"Ja vitut. Sä lähit yli kymmenen vuotta sitten 'tappamalla' ittes. Sä et tiiäkkään miten vaikeeta mulla oli sen jälkeen." Kerron kyyneleet silmissä edelleen selkä tuohon päin mut laskeudun alas kaiteelta.

"Anteeks. Mä tiiän että sulla oli vaikeeta." Tuo pahoittelee.

"Et vittu tiedä! Äiti rupes heti ryyppää sen jälkeen! Siitä tuli alkoholisti. Se toi joka viikonloppu uuden miehen sinne joka sit joko 1. Hakkas mut 2. Huuti ja nimitteli tai 3. Raiskas mut!! Yleensä se oli 1 ja 3.. ja niitä oli joka helvetin viikonloppu ellei useemminkin. Se ei loppunut ennen kun muutin pois.  Yritin tulla perässä mut en ikinä onnistunut. Sit rupesin käyttää aineita joista tuli parempi mieli. Sit tutustuin yhteen auroraan aika pitkän kaavan mukaan. Se sit autto mut eroon huumeista. Tutustuin myös lyydiaan ja matiakseen. Siitä on myös kohta varman vuos kun se aurora.. kuoli.. mun silmien edessä.. mulle todetiin jo sillon kun sä lähit nii vaikeen asteen masennus joka todettiin nyt uudelleen. Mulle määrättiin lääkitys. Mut vedin ne kaikki lääkkeet jo ennen kun koko lääkityksen kuului alkaa. Mulle ei enää määrätä mitään lääkkeitä sen takii. Sit mä vaan sorruin.." kerron melkein koko mun elämän. Linnea katsoo minua järkyttyneenä.

"Ei helvetin helvetti mä oon oikeesti ihan super pahoillani" tuo kuiskaa järkyttyneenä. Mumisen vain jotain

"Hetkinen ootas.." tuo sanoo ja ottaa leuastani kiinni. Linnea katsoo minua suoraan silmiin.

"Minna.. ei.." hän kuiskaa ja perääntyy pari askelta.

"Etkai sä nyt uudelleen oo sotkeutunut huumeisiin" linnea kysyy. Käännän katseeni maahan. Kyyneleet valuvat silmistäni. Ihme että niitä enään ees on. Nyökkään varovasti.

"Voi minna rakas. Saanko halata?" Ihanaa että tuo varmistaa. Nyökkään hennosti hymyillen.

-----------

Noksu anto mulle oikeesti jotai voimaa kirjottaa tätä.

Sanoja: 601:o