Opeta mut Elämään || Niko & Joel || + Minna

40. Mulla oli ikävä sua

40 luku🥳🥳

Minna:

Kävelen kohti kalliota. Haluun oikeesti pois jo osastolta ei se auta.
Saavun kalliolle ja istun maahan odottamaan. Kuulen raksahuksen takaani mut osun ihan rauhassa.

"Luulin jo ettet tulis enää" kuulen tutun äänen. Hymy nousee huulilleni kuullessani tuon äänen.

"Ei ne päästänyt mua aikasemmin" hymähdän.

"Oon oikeesti ylpee että menit sinne osastolle." Ääni tulee vain lähemmäs. Nauseb ylös ja käännyn ympäri. Tuo seisoo vähän matkan päässä minusta hymyillen. Hänellä on harmaat vaatteet tällä kertaa. Kävelen lähemmäs tuota ja halaan häntä tiukasti.

"Mulla oli ikävä sua" kuiskaan.

"Mullakin sua" hän sanoo ja silittää hiuksiani. Irrottaudun halista ja menen takaisin istumaan kallion reunalle. Tuo istuu viereeni.

"Miten sulla on menny siellä" tuo kysyy. Huokasen syvään.

"Noh ei hirveen hyvin siellä on vaan yks kiva ohjaaja ksikki muut on iha helvetin vammasii ne vaa huutaa ja jotkut lyöö. Oon saanu sielt yhen uuden kaverin joka on mun huonekaveri Mikael. Se on tosi hyvä piirtää ja ehotin silme ett se vois suunnitella nikon bändille keikkavaatteita ja fani merchii ja ehottaa niitä niille sitten kun päästän pois osastolta. Mikael on ainalailla melkein samanlainen kuin minä mut vaan parempi piirtää ja nii mut samasta syistä siellä. Voin olla sit vain tunnin täällä tai no ny on enää joku vähän reilu puol tuntii" Kerron aikalailla kaiken. Painan pääni tuon olkapäälle.

"Olen pahoillani niist ohjaajista mut hyvä ett oot saanj sielt kaverin." Tuo hymyilee hennosti.

Time skip

Juttelimme niitä näitä kunnes mun oli pakko lähtee. Hyvästelin tuon ja lähdin takaisin osastolle. Nyt olen jo rakennuksen edessä. Kävelen sisälle tuonne ja samantien daniela tulee vastaan.

"Moi mitenkäs meni" daniela kysyy heti.

"Ihan hyvin" vastaan hymyillen. Tuo katsoo olkapäätäni ja nappaa siitä pitkän mustan hiuksen.

"Kenen tää on" tuo kysyy. Ihme salapoliisi.

"Se on mun kaverin. Me käytiin kattoo maisemia kalliolla ja juteltiin niitä näitä." Kerron.

"Okei no hyvä jos oli kivaa." Hän vastaa hymyillen ja heiittä hiuksen roskiin.

"Mene vaa huoneeseesi tuon myöhemmin iltalääkkeet." Daniela sanoo ja lähtee jonnekkin. Potkin kengät jalastani ja suuntaan minun ja Mikaelin huoneeseen. Avaan huoneen oven. Nään tuon vaalea hiuksisen miehen sänkynsä nurkassa pää haudattuna polviin.

"Mikael kaikki hyvin? Mitä on tapahtunut?" Kysyn varovasti sulkien oven perässäni. Lähdeb kävelemään varovasti tuota päin. Kuulen hiljaista nyyhkytystä. Istun tuon viereen ja nostan käteni varovasti tuon olkapäälle.

"Mikael?" Sanon kysyvään sävyyn. Tuo nostaa päätään minuun päin. Järkytyn nähdessäni mustelmia tuon naamassa ja verta vuotavan haavan poskessa.

"Ei helvetti. Oota mä haen danielan. " Sanon ja nousen ylös. Juoksen pois huoneesta danielan luokse.

"Auta. Ota ensiapu pakkaus ja tuu" sanon tuolle äkkiä. Daniela katsoo minua hämmentyneenä mut ottaa pakkauksen ja lähtee perääni. Menemme huoneeseeni. Daniela laittaa valot päälle ja katdoo Mikaelia. Tuo järkyttyy nähdessään Mikaelin kasvot.
Daniela kävelee rauhassa tuon viereen ja avaa ensiapulaukun.

"Käykö jos mä putsaan tuon haavan" daniela kysyy varovasti. Istun omalle sängylleni. Mikael nyökkää myöntävästi. Daniela rupee puhistamaan tuota haavaa ja muita pieniä ruhjeita.

--------------

Millonhan saatte tietää sen yhen tyypän🤔

Sanoja: 482