Opeta mut Elämään || Niko & Joel || + Minna

8. Oon pahoillani mut...

Lyydia:

Oomme vaan istunut täällä. Minnasta ei oo tullut juuri mitään uutta tietoa. Paitsi saimme tietää missä huoneessa hän on.
Madelein ja joel juttelee jotain vieressäni. En keskity heidän keskusteluun. nojaan vain tuohon naiseen joka lähti mukaani tänne.

"Lydia.." nainen sanoo hiljaa. Käännän katseeni madeleineen. Tuo osoittaan huoneen ovelle jossa minna on. Sinne ryntää joitajia ja lääkäreitä. Ei helvetti.. rupeen tärisemään..

"Ei..eieieieiei.." sanon paniikissa ja nousen ylös. Madelein vetää minut syliinsä ja halaa minua tiukasti.

"Shh.. you're not going anywhere now. Everything will be allright. I promise.." madelein kuiskaa ja silittää minua. Hengitykseni raskaantuu ja en meina saada enää henkeä.

"Lydia breathe slowly and calmly. Follow my breath." Tuo ohjeistaa. Rupeen seuraamaan tuon hengitystä joka tuntuu mahdottomalta. Sain kun sainkin rauhotuttua.
Näen jonkun lääkärin kävelevän meitä päin. Käännän katseeni madeleineen. Hän kääntää katseensa lääkäristä minuun.

"Te olette varmaan Minnan tuttuja" lääkäri kysyy.

"Joo mä oon sen iso sisko." Vastaan. Nyt pitää toivoa parasta. Nikokin on herännyt ja kuuntelee tarkkaan mitä lääkäri sanoo

"Oon pahoillani mut Minnan tila romahti ja tällä hetkellä hänen selviäminen on aikalailla mahdotonta." Nainen kertoo.

"V-voidaanko odottaa huomiseen. Jos se vielä selviäis." Niko kysyy ääni väristen. Katson vain lattiaan. Ei se voi..

"Eiköhän." Lääkäri sanoi ja lähtee pois.

"Can we get out of here?.. I don't want to be here.." kuiskaan.

"We can go if you want" Madelein vastaa. Nousen tuon sylistä. Hän nousee perässä.

"Me mennään käymään niko sun kämpillä ja mennää sit varmaa minnan kotii.." kerron. Niko nyökkää ja heittää avaimet minulle. Lähdemme ulos ja kohti nikon kotia.

-------------

Anteeks tää oli tosi lyhyt ja muutenki ei oo tullu lukuja pitkään aikaan. Mulla ei oo tällä hetkellä motivaatiota saatika aikaa kirjottaa tätä.
Kaiken lisäks saan mun luokasta jonku vitun aivosyövän ja korvaraisksuksen.
Eikä mun elämä tällä hetkellä mee mitenkää hirmu iloisesti.

Sanoja: 299