Minna:
"Saako tulla?." Linnea kysyy varovasti parvekkeen ovelta. Nyökkään.
"Oliivi nukkui pois.." kuiskaan ja silitän kissaa sylissäni.
"Voi ei." Tuo sanoo hiljaa ja istuu viereeni.
"Oli se jo vanha.. ainaki oliivi pääs sinne missä sen on hyvä olla. " Sanon. Huomaan maassa pahvilaatikon ja lasken oliivin varovasti siihen. Se on varmaan tehty sille vähän niinku pediksi.
"Se halus mun syliin ja sit se vaan rupes nukkuu ja nukahti ikiuneen.." kuiskaan ja silitän tuoon kuolleen kissan päätä kyynelten valuessa silmistäni.
"Mitä sä aiot tehä sille." Linnea kysyy varovasti.
"Vois varmaa tuhkata jos se lauralle käy." Vastaan.
"Mennään." Sanon ja nousen ylös. Jätän oliivin makaamaan laatikkoonsa parvekkeelle.
Menemme Linnean kanssa sisälle.
"Oliivi nukahti ikiuneen.." sanon kun pääsen keittiöön jossa kaikki muut ovat.
"Olihan se jo vanhakin." Laura sanoo ehkä jopa hieman surullisena. Ihme että tuo ees reagoi siihen mitä sanon.
"Se halus että sen viimeinen lepo paikka on mun syli ja sen se sai." Kerron hiljaa. Lyydia katdoo minua surullisella ilmeellä tai jotai.
"Saanko mä tuhkata sen." Kysyn lauralta.
"Se on niin kallista." Tuo vastaa ja katsoo kahvikuppiaan.
"Raha ei oo mulle ongelma paitsi siinä että sitä on kohta liikaa." Naurahan ja istuudun pöydän ääreen matiaksen viereen. Laura katsoo minua ihmeissään.
"Piitkä juttu mut en mä mitää pankkii oo ryöstäny jos sä sitä mietit" vastaan tuolle.
"Okei no siitä vaa jos sä haluut." Tuo sanoo. Nyökkään hennosti hymyillen.
"Pitäs varmaa lähtee nii ehin pakata" sanon ja nousen ylös.
"Joo ehkä pitäs" Lyydia sanoo.
"No mut heippa" Laura sanoo ja nousee pöydän äärestä. Matias on jo ehtinyt jollain ihmeellä eteiseen jonne me muutkin menemme laittamaan kenkiä jalkaan.
"Moikka" Lyydia ja Linnea sanovat samaan aikaan. Matias ehti jo ulos. Mikä kiire tuolla on.
"Minna ootatko vähän" Laura sanoo. Jääb seisomaan eteiseen kun muut lähtevät.
"Mä oon oikeesti ihan helvetin pahoillani siitä miten kohtelin sua tai annoin muitten kohdella. Mä en tiiä mikä mulle tuli. Mä tiedän ettet sä varmaa anna mulle koskaan anteeks mut mä haluun vaan että sä tiiät että oon oikeesti pahoillani. Mä voin yrittää hankkii rahat oliivin tuhkaukseen jos se auttaa. Koita pärjätä siellä osastolla. Kaikki järjestyy vielä" Tuo sanoo kyyneleet silmissään. Laura sa myös kyyneleet minun silmiin. Kävelen lähemmäs ja halaan tuota.
"Mä en oo vielä valmis antaa anteeks mun pitää vähän miettii ja totutella asiaa. Ja kiitos." Vastaan. Irrottaudun halista.
"Tossa rahat siihen tuhkaukseen. Mä en vaa ehit viiä sitä ku meen jo huomenna sinne osastolle nii jos voisit tehdä sen mun puolesta." Sanon ja annan tuolle satasen setelin.
"Voi ei. Ei sun ois tarvinnu." Tuo sanoo. Hymyilen vain.
"No mut moikka" sanon ennen kuin avaan oven.
"Heippa" tuo vilkuttaa.
------------
Ookoo mut miten se sveitsi voitti euroviisut se esitys oli ensinnäki semmone wth ja se biisiki tylsä. Ja miten vittu suomi anto 12 pistettä israeliin niin oikeesti pyyhkikää tää saatanan viisu vuos pois euroviisujen historiasta.
Sanoja: 467
YOU ARE READING
Opeta mut Elämään || Niko & Joel || + Minna
FanfictionValmis✅ Tää on jatko-osa kirjalle Pahoinvoiva sukupolvi || Niko Moilanen & Reader joten kannattaa käydä lukee se eka sillä tää jatkuu aika lailla siitä mihin edellinen jäi. Aloitettu: 2.1. 2024 Lopetettu: 10.6. 2024 Kaksi särkynyttä ihmistä. Toinen...
