Minna:
En tiiä mitä pitäs ajatella.. en mä haluis olla täällä.
"Voidaanko käydä Auroran haudalla" kysyn lyydialta joka on ratissa.
"Eiköhän. Onks sulla matias kiirre minnekkään?" Lyydia kysyy matiakselta joka istuu takana.
"Ei mul oo" tuo vastaa. Lyydia nyökkää ja suuntaa kohti hautausmaata.
Lyydia parkkeeraa autonsa hautausmaan parkkipaikalle.
"Mä jään tänne. Ei jaksa kävellä" matias sanoo.
"Okei" vastaan. Nousemme Lyydian kanssa autosta. Kävelen tutun haudan luokse ja kyykistyn sen eteen.
"Oisitpa sä vielä täällä.." kuiskaan. Rupeen hiljaa laulaa biisiä nimeltä sä puhuit enkeleistä.
"Sä puhuit enkeleistä
Toivoit olevasi yksi niistä
Mietit ehkä pilven päällä
Kipu ei suhun enää yletä
Ei kai kukaan täällä
Oo kaiken kestävä
Enkeleitä (enkeleitä)
Nyt mä mietin et onko niitä
Katsotko mua ylhäältä?
Onko sullakin mua kova ikävä?
Onko siellä parempi?
Onko sun vihdoin hyvä?"
Sä puhuit enkeleistä - Bee
Lyydia silitti selkääni kyynelten valuessa silmistä.
"Sulla on kaunis laulu ääni" lyydia kertoo. Hymähdän.
"Auroran ääni oli kauneinta mitä oon koskaan kuullu. Sen viereen oli hyvä nukahtaa ku se hyräili jotain. Sit se kun Aurora soittaa kitaraa samalla ku laulaa. Jumalauta ei oo mitää kauniinpaa kuunneltavaa.." kerron hiljaa pyyhkien samalla kyyneliäni.
"Voi minna." Tuo kuiskaa ja halaa minua. Olemme siinä varmaan 5 minuuttia.
"Lähetään" sanon ja pyyhin kyyneleitäni. Lähemme takaisin autolle. Matias on nukahtanut takapenkille.
"Sentää joku nukkuu hyvin" naurahan pienesti. Lyydia naurahtaa myös. Istumme autoon ja lähemme nikon kotia kohti. Joel ja niko olivat jo siellä.
Ei mene kauaa kunnes lyydia parkkeeraa auton kerrostalon parkki paikalle. Lyydia on rupeemassa herättää matiasta joka nukkuu vielä mutta päätän keskeyttää tuon.
"Hei oota mul on idea." Sanon. Tuo kääntää kysyvän katseen minuun.
"Jompi kumpi kiljuu ihan täyttä" kerron ideani. Lyydia virnistää.
"Hei joo" lyydi sanoo innoissaan.
"Sä saat kunnian kiljua" sanon ja laitan kädet korvilleni jo valmiiks. Tuo alkaa kiljumaan ihan helvetin kovaa.
"Äää mitä helvettiä" Mayias hätkähtää ja huutaa. Repeemme lyydian kanssa nauramaan.
"Huomenta ollaan perillä" lyydia sanoo kun on saanut vähän rauhotuttua.
"Joo vittu huomaan" brune vastaa väsymyksestä ärtyneenä. Nousemme ylös autosta ja kävelemme ala ovelle.
Avaan nikon kämpän oven. Astun sisälle nuo kaksi perässäni.
"Moi" niko sanoo ja tulee luoksemme. Tuo halaa minua tiukasti.
"Oli ikävä" tuo kuiskaa.
"Nii mullakin" sanon ja irrottaudun halista. Joelkin ilmestyy paikalle.
"Moro" blondi sanoo.
"Moi" tervehin. Heitän kengät ja takin pois.
"Me ollaan menossa jätkien kaa illalla baariin nii haluisitteko lähtee mukaan" niko kysyy nojaten oven karmiin. Käännän katseen lyydiaan ja sitten matiakseen.
"Totta helvetissä" matias sanoo samantien.
"Noo mikäpä ettei" Lyydia vastaa.
"Lähetään vaa" sanon nikolle pienesti hymyillen.
-----------
Olkaa hyvä.
Sanoja 413
YOU ARE READING
Opeta mut Elämään || Niko & Joel || + Minna
FanfictionValmis✅ Tää on jatko-osa kirjalle Pahoinvoiva sukupolvi || Niko Moilanen & Reader joten kannattaa käydä lukee se eka sillä tää jatkuu aika lailla siitä mihin edellinen jäi. Aloitettu: 2.1. 2024 Lopetettu: 10.6. 2024 Kaksi särkynyttä ihmistä. Toinen...
