Opeta mut Elämään || Niko & Joel || + Minna

28. lievä aivotärähdys ja...

Minna:

"Pitäsköhän käydä ihan varmuuden vuoks lääkärissä" linnea kysyy varmaa viidettä sadatta kertaa kun pääkipuni ei ole lakannut.

"Huoh no okei. Saat ite selittää kaiken ku en muista siit oikee mitää." Myönnyn vihdoin. Lyydia on ollut koko ajan hiljaa makuuhuoneessani. Olen edelleen järkyttynyt siitä mitä hän sanoi.

"Noni lähetää." Linnea sanoo ja vetää minut ylös sohvalta. Menemme eteiseen ja laitamme kengät jonka jälkeen lähdemme. Linnea saa nyt luvan ajaa.

"Mä joskus sanoin etten koskaan tulisi sun kyytiis" naurahan kun hyppään pelkääjän paikalle. Linneakin naurahtaa. Saavummekin pian sairaalalle jossa ei näyttäisi olevan hirveesti porukkaa. Kävelemme päivystykseen.

"Hei  kuinka voisin auttaa" tiskin takana istuva nainen kysyy.

"Moi mun sisko minna satutti päänsä kun hänellä ja meidän isosiskolla oli jotai riitaa nii lyydia sit vahingossa löi vihan vallassa minnaan ja minna kaatu suoraan silleen että löi päänsä keittiö tasoon. Ja sit yks juttu vielä että ennen ku lyydia löi minnaa nii se sano jotai "saatanan mulkku" tai nii nii sit minna meni johonki pshkoosiin tai jotain ja se piti iha kunnolla ravistella et se havahtu takas tähän maahan." Linnea kertoo kaiken. Tota vikaa en edes tienny. Katson maahan.

"Sä oot varmaa sit Minna?" Nainen kysyy. Nyökkään.

"Sattuuko sua johonkin?" Tuo jatkaa kyselyä.

"Päähän." Vastaan.

"Okei. Hm toi 'psykoosi' mitä sinä kuvailit voisi olla jotain traumaperäistä niin laitan tässä samalla minnalle lähetteen tutkimukseen mistä se vois johtua" nainen kertoo ja näpyttelee koneelle jotain. Traumaperäistä??..

"Okei" linnea vastaa ja katsoo minuun.

"Näin lääkäri sit kutsuu minnan tutkittavaksi. Voitte odottaa tuolla aulassa" nainen sanoo ja osoittaa viereistä aulaa. Kävelemme sinne ja istumme tuoleille.

"Traumaperäistä.." kuiskaan hiljaa. Linnea kääntyy katsoman minua huolestuneesti.

"Muistatko mitään mitä sillon tapahtu" linnea kysyy.

"En. Paitsi.. mulla tuli muistikuva siitä ku äiti huus mulle kännissä saatanan mulkku kun sen joku sen illan mies tönäs mua ja mul tippu lautanen lattialle joka hajos." Kerron hiljaa.

"Voi minna" linnea sanoo ja silittää kättäni.

"Minna Heikkinen" joku lääkäri sanoo. Nousen ylös ja lähden johonkin tutkimus huoneeseen. Linnea jää odottamaan aulaan.

"Noniin katotaas eka se sun pää. Voit mennä makaa tohon" mies lääkäri ohjeistaa.
Menen makaamaan ja tuo rupee tutkii päätäni.

"Joo sulla on lievä aivotärähdys" lääkäri sanoo ja  siirtyy koneelle. Voihan vittu. Kiitos vaan lyydia. Nyökkään vaikka tuo ei välttämättä nähnykkään.

"Sit sulle oli lähete tälläseen tutkimukseen" tuo sanoo kysyvää sävyyn ja katsoo minuun. Nyökkään tuolle.

"Se testi on sellanen että siinä vaan kysytään sulta kysymyksiä ja sit vaan vastaat niihin. Sulle on aikasemmin tehty masennus testi nii tää on aikalailla saman tyyppinen "  lääkäri kertoo. ( En oikeesti tiiä miten tää menee)

"Okei" vastaan.

"Haluutko että mä teen tän sulle vai haluutko jonkun nais lääkärin?" Tuo kysyy.

"Sä voit." Sanon.

"Tänne kirjotettiin se mitä sun pikkusiskos sanoi miten asiat oli menny. Menikö ne sun näkökulmasta näin:" Minnalla ja hänen siskolla lyydialla oli ilmeisesti riitaa jonka seurauksena lyydia kuulemma vahingossa löi vihan vallassa minnaa vasemmalle puolelle päätä ja minna kaatu suoraan keittiö tasoon lyöden päänsä. Kuulemma ennen kun lyydia löi minnaa nii se sano hänelle "saatanan mulkku" jonka jälkeen minna meni johonki pshkoosiin kuten hänen pikkusisko kuvaili. Minnaa piti kuulemma kunnolla ravistella ennen kuin havahtui takaisin tähän maailman." Mies lääkäri lukee tekstin koneensa näytöltä.

"Mä en muista ite tota psykoosi kohtaa. Sen jälkeen kun lyydia huus sen saatanan mulkku niin mulla tuli ei nii hirveen iloinen muisto mieleen joka mun pään sisällä vähän niinku tapahtu uudelleen. " Kerron.

"Pystytkö kertoo millanen se oli?"  Mies kysyy ja  kirjottaa samalla ylös jotai. Varmaa kaiken mitä puhun.

"Mulla ei ollu mikään maailman onnillisimmat nuoruus ajat. Mun äitistä tuli alkoholisti kun mun pikkusisko 'tappoi itsensä' sillä oli joka viikonloppu ellei useemminkin joku mies kylässä. Joko ne 1. Huus ja nimitteli mua. 2. Hakkas mua. Tai... 3. Raiskas mut." Kerron kyynelten valuessa silmistäni.

"Mä oon pahoillani. Kai sä oot tehny rikosilmotuksen?" Lääkäri kysyy.

"En mä oo ja aikaaki on jo menny sen verran että varmaa vanhentuneet enkä tiiä ees niitten miesten nimiä tai mitään." Sanon ja pyyhin kyyneleitä.

"Okei no mut tää vaikuttaa että sulla olis just jotain traumaperäistä stressi häiriötä ja jonkun näköistä dissosiaatio häiriötä mä kirjotan sulle diagnoosin vielä mut lääkkeitä mä en valitettavasti voi määrätä. Sä varmaan tiedät miksi." Tuo kertoo. Nyökkään vain. Traumaperäinen stressi häiriö ja dissosiaatio häiriö. Vitun hieno saatana.

"Näin tossa on noi paperit toisessa on toi lievä aivotärähdys ja toisessa on noi diagnoosit. Kannattaa hankkii aika terapeutille jos vähänkää sille tuntuu." Mies sanoo. Vitut mä sinne oo taas penossa

"Kiitos" kiitän ottaen paperit ja lähden ovesta ulos. Lyydia nousee samantien ylös ja tulee luokseni.

"No?" Tuo kysyy huolestuneena.

"Lievä aivotärähdys." Sanon yrittäen välttää toista asiaa.

"Ja?" Linnea jatkaa puolestani. Vittu. Huokasen.

"Traumaperäinen stressi häiriö ja joku dissosiaatio häiriö.." kerron loppuun.

"Rakasss" linnea sanoo ja vetää minut haliin. Sorrun tuon olkapäätä vasten.

"Shh ei mitään hätää" hän rauhoittelee.

"Lähetään" kuiskaan. Linnea katsoo minua vielä huolestuneesti kunnes lähemme takaisin autolle ja sit kotiin.

Laitan avaimet lukkoon ja avaan oven. Lyydia on vielä täällä tai no en tiiä minne muuallekkaan se menis varmaa jonnekkin matiakselle.
Kävelemme sisälle. Jätämme linnean kanssa kengät eteiseen. (Help ehkä pitäs mennä nukkuu olin meinaa kirjottaa että ne laittaa ne kengät sohvalle😭💀)

Kävelen keittiöön ja laitan paperit pöydälle. Juon vähän vettä jonka jälkeen menen sohvalle istumaan linnean viereen. Nojaan päätäni tuon olkapäähän ja suljen silmäni. Kuulen oven avautuvan ja askelten menevän keittiöön. Pian kuuluu että jääkaapin ovi aukee ja menee sen jälkeen kiinni. Loogista. Hiljaisuus laskeutuu taloon mitähän vittua.

"Minna?.." kuuluu hiljainen ja hämmentynyt ääni. Käännän pääni tuohon suuntaan. Lyydia seisoo siinä kaks paperia käsissään. Ainii ei vittu.

"Mitä nää on" lyydia kysyy huolestuneesti ja osoittaa lappuja. Käännän katseeni pois päin.

"Lue" linnea vastaa hieman jopa töykeesti.

"Mä en kysynyt sulta" lyydia tiuskasee.

"Voitteko nyt lopettaa" ärähän ja nousen ylös. Nuo kattoo mua hämmentyneinä.

"Mä en jaksa tota että te vaan tiuskitte toisillenne ettekä voi tulla toimeen!" Huudan. Lähen ulos ovet paukkuen. Kävelen jonnekkin. En tiedä mihin mut jonnekkin.

Päädyn jollekkin rannalle joka on tyhjä. Kävelen rantaa pitkin katsoen auringon laskua. Istun jollekkin ranta tuolille ja katson vain auringon laskua.

"Mitä sä täällä" kuulen miehen äänen. Käännyn ympäri.

-----------

Muhahahaa ottakaa L

Sanoja: 1000