Opeta mut Elämään || Niko & Joel || + Minna

39. juuh

Minna:

Täällä on ihan hirveetä. Kauheen tiukat säännöt ja muutenkin ihan paskaa. Onneks se mun ohjaaja on sentään jollain tasolla kiva.
Huonekaveriksi sain Mikaelin hänkin on ihan kiva. Meissä on paljon samaa meinaa hänkin joutui tänne samoista syistä kuin minä. Harmittaa hänen puolestaan kun hänen ohjaajansa on ihan paska se vaan huutaa ja hakkaa. Ei kukaan tee asialle mitään.

"Mitäs sä mietit" mikael kysyy astuessaan huoneeseen.

"En mitään erikoista" hymähdän ja käännän katseeni tuohon. Hänellä on keski pitkät vaaleat hiukset jotka saattaisi saada just ja just ponnarille. Tuo menee sängylleen istumaan ja ottaa yöpöytänsä laatikosta vihkon ja kynän. Mikael on lahjakas piirtäjä. Hän osaa myös suunnitella tosi hyvin erillaisia vaatteita ja muutenki oikeesti hyvä piirtää ihmisiä. Tuo rupee suheetaa jotain vihkoonsa. Nousen omalta sängyltäni ja menen istumaan tuon taakse. Haluun tehä tuolle pikku saparot. Otan pompulan kädestäni ja rupeen väsäämään tuolle kahta saparoa.

"Mitä sä nyt säädät" Mikael naurahtaa.

"En mitään ihmeellistä" naurahan ja asettelen toisen saparon paremmin.

"Näin. Katso tänne" sanon ja nappaan puhelimellani kuvan tuosta. Näytän seb mikaelille ja hän rupee nauramaan.

"Minna tuu ottaa lääkkeet" ohjaajani huikkaa ovelta ainiin hänen nimi on muuten daniela. Ja joo mulle alotettiin kuitenki lääkitys kun sitä voidaan nyt vahtia tarkemmin.

"Juuh"  huokasen ja lähden tuon perään keittiöön. Daniela kaivaa keittiön lääkekaapista minun lääkkeeni ja ohentaa ne mulle vesi lasin kera.

"Siinäpäs sulle" tuo hymyilee. Masennuslääke, jotai ketiapiinia mun ahdistukseen ja jotain muitakin. Nielaisen lääkkeet veden saattelemana.

"illalla sit vielä melatoniini vähän ennen nukumaan menoa" Daniela sanoo ja taputtaa minua olkapäälle. Hymyilen hennosti tuolle.

"Sä muuten pääset tänään käymään illasta tunniks yksin ulos jos sä haluat" ruskea hiuksinen nainen kertoo. Pääsisin vihdoin käymään siellä kalliolla.

"Okei no mä tuun sit ilmoittamaan jos lähden ulos" vastaan hymyillen ja lähden takaisin huoneeseeni.

"Mä pääsen tänään ulos ilman valvontaa tunniks" sanon Mikaelille.

"Onnea sulle mä pääsen vasta huomenna" tuo hymähtää. Katson mitä tuo on saanut paperille tehtyä. Tuo on piirtänyt hienon vaatemalliston. Hetkonen niko sanoi joskus että he tarvitsisi suunnittelijan suunnittelee faneille merchiä ja keikka vaatteita.

"Mun kaveri ja sen bändi tarvitsisi vaate suunnittelijaa" sanon mikaelille.

"No pitää kattoo sitten kun pääsen täältä. Mikä sen bändin nimi on" Mikael kysyy.
Ainiin en olekkaan kertonut hänelle.

"Blind channel" vastaan tuolle. Mikael kääntää hämmentyneen katseen minuun.

"Mitäh?! Oisit heti sanonu tottakai mä voin" Mikael vastaa innoissaan. Naurahan tuon reaktiolle.

"Mä voin ruveta samantien miettii mitä niille vois ehdotella" tuo miettkk ääneen.

"Ihan rauhassa mä lähen käymään nyt siellä ulkona" sanon ja nappaan puhelimeni yöpöydältä.

------------

Mun omasta mielestä on tällä hetkellä helpompi kirjottaa minnan näkökulmasta kuin kenenkään muun. Mä vaan keksin siihen enemmän asioita.

Sanoja: 428