Valmis✅
Tää on jatko-osa kirjalle Pahoinvoiva sukupolvi || Niko Moilanen & Reader joten kannattaa käydä lukee se eka sillä tää jatkuu aika lailla siitä mihin edellinen jäi.
Aloitettu: 2.1. 2024
Lopetettu: 10.6. 2024
Kaksi särkynyttä ihmistä. Toinen...
Kävelen kohti minnan kämppää. Olin hakenut hänen avaimet nikolta. Madelein jäi nikon luo nukkumaan koska häntä väsytti ihan hirveesti. En muistaakseni olekkaan käynyt minnan kotoba vielä kertaakaan mut osoitteen onneksi sain nikolta.
Kuulemma se oli semi iso omakotitalo ja nikon mukaan ihan hieno. Ulkoa se on valkoinen mustalla katolla.
Pian kyseinen talo tuleekin eteen. Huokaisen syvään. Kaikki verhot ovat kiinni. Kävelen ulko ovelle ja laitan avaimen lukkoon. Seison hetken vain paikoillani oven edessä ennen kuin käännän avainta lukossa ja ovi aukeaa.
Astun eteiseen ja laitan valot päälle pilkko pimeeseen taloon. Järkytyn hieman nähdessäni koko talon olevan ihan sekaisin. Päätän olla ottamatta kenkiä pois. Hyvä että lattiaa enää edes näkyi. Eteinen oli täynnä kaiken maailman kirjeitä ja laskuja. Lattiat täynnä papereita, vaatteita ja muita rojuja. Kävelen olkkariin jossa tyynyr ja sohva on ihan sekaisin. Ja taas lattialla vaatteita. Seuraavaks kävelen keittiöön jonka ovella sydämmeni jätti varmaa 5 lyöntiä välistä. Lattialla oli kuivunut veri lammikko. Onko minna viillelly täällä?.. lammikon vieressä on puukko ja joku vihko ja kynä. Sen tiedän ettei toi kuivunut veri lammikko lähtisi kovin helpolla. Talo näyttää just sille ettei täällä ole oltu pitkään aikaan. Käyn vielä vessan läpi josta myös löytyy verta. Miks mä en tiennyt minnalla menevän näin huonosti. Mä oon iha paska iso sisko.
Viimeseks menen vielä makuu huoneeseen laitan sinne valot päälle. Vaatekaapit on pengottu melkein tyhjiksi. Peitto on ihan sekasin niinkuin tyynyrkin. Sängyllä on muutamia kuvia. Otan ne käteeni ja katson niitä.
Yhessä kuvassa on kaks vaalee hiuksista tyttöä. He ovat ihan pieniä. Toinen on varmastikkin minna.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Käännän kuvan toiste päin. Sen takaa paljastuu teksti
Minä ja Lillasysteri pieninä<3
Onks tää Linnea?.. voi kumpa oisin ollu molempien tukena..
Lasken kuvat alas sängylle ja muistan vihon joka oli keittiön lattialla. Kävelen sinne ja nappaan vihkon. Selaan ihan vihkon alkuun. Täähän on päiväkirja.
24.12. 2010
Mikää joulu ei oo enää samallainen kun Linnea lähti. Siitä on jo 3 kuukautta. Ja nää kuukaudet on ollu ihan hirveitä. Oon viillelly lähes joka päivä. Mä en vaa haluu elää ilman sua, Linnea.. mä lupaan tulla sun luo vielä.. Äitikin vaan juoo koko ajan ja huutaa jatkuvasti. Sillä on joka viikonloppu joku mies kylässä.. Yks raiskas mut.. toinen hakkas ja kolmas haukku... Ja jooh.. mun voimat on ihan loppu mä en jaksa..
"Ei vittu" kuiskaan järkyttyneenä. Voi minna.. katson kelloa huomaan sen olevan jo aika paljon. Otan vihkon mukaani ja päätän lähteä takas nikolle. Laitan oven lukkoon ja lähen kävelemään.
----------
Mulla tuli pieni idea tai no pieni ja pieni se käytännössä muuttaa koko kirjaa mut noo saatte selville sit joskus:)
Ihana muute että luette tätä vielä vaikka en julkase hirveen usein tätä:)
