Minna:
Olemme autossa matkalla kohti osastoa. Sain eilen illalla pakattua kaikki tärkeet tavarat mukaani. Lyydia oli kuskin paikalla ja muut olivat kotonani ku en halunnu mitää valtavaa jäähyväis seremoniaa ja lyydia on ainoo mun lisäks joka on mun autolla ajanut.
Tuo parkkeeraa auton parkkikselle. Loogista.
"Kai se on vaa mentävä" huokasen.
"Kyllä se siitä. Asiat järjestyy vielä. Voit soittaa mulle ihan millon vain." Blondi hymyilee ja silittää olkapäätäni. Hymyilen hennosti tuolle. Avaan auton oven ja nappaan reppuni.
"No mut moikka nähään joskus" sanon ja vilkutan tuolle.
"Heippa. Tulee ikävä" tuo sanoo hymyillen. Suljen auton oven ja lähden oville päin.
Niko:
Käy sääliks minnaa. Se ei ois halunnu sinne osastolle mut se on vaa sen parhaaks. Yllättävää jopa miten helposti se lopulta suostu. Lucifer tuli mun luo hoitoon siks aikaa kun minna on siellä. Se ei luottanu lucia muitten huoltoon ku muilla ei oo aikasemmin ollu kuulemma kissaa ja onhan mulla ny rommi. Luci ja rontti on tullu hyvin toimeen kahestaan vaikka toinen onki varmaa kymmenen kertaa isompi.
Tunnen kädet vyötärölläni.
"Mitäs sä mietit" Tuulen matalan äänen takaatani. Painan pääni tuon rintaa vasten. Tuo on vaa iha helvetin ihana. Katson parvekkeiden lasien läpi kaupungin vilinää.
"Kaikkea, kuten yhtä helvetin hyvä näköistä blondia miestä jolla on myös upeet husky silmät joita voisin tuijjotella ikuisuuksiin." Virnistän ja käännyn ympäri.
"Kukas se on" tuo virnistää takaisin.
"Empäs tiiä." Hymyilen.
"Kai siinä ny jotai huonojaki puolia on" tuo kysyy.
"Hmm on joo. Se ei anna mulle tarpeeks huomioo." Valitan ja nostan käteni tuon niskan taa. Tuo ei sano mitään vaan nostaa minut syliinsä. Menemme sisälle tuon vetäessä ovi perässään kiinni. Me menemme sohvalle istumaan tai no istun puoliksi sohvalla ja muuten tuon sylissä.
"Joeeeellll saanoko sitä huomiota" kysyn koiranpentu ilmeellä.
"Jaahas vai niin mun niko haluaa" blondi virnistää. Hymyilen vain viattomana. Joel painaa huulensa omilleni. Tuo puraisee hellästi huultani ja päästän tuon kielen suuhuni. Suudelmamme muuttui kielariks no mut en valita. Irrottaudummi kielarista.
"Rakastan sua." Kuiskaan hiljaa ja painan pääni tuon rinataan.
"Mäki sua" joel vastaa hymyillen.
--------------
Luku 37🙂
Sanoja: 337
YOU ARE READING
Opeta mut Elämään || Niko & Joel || + Minna
FanfictionValmis✅ Tää on jatko-osa kirjalle Pahoinvoiva sukupolvi || Niko Moilanen & Reader joten kannattaa käydä lukee se eka sillä tää jatkuu aika lailla siitä mihin edellinen jäi. Aloitettu: 2.1. 2024 Lopetettu: 10.6. 2024 Kaksi särkynyttä ihmistä. Toinen...
