Opeta mut Elämään || Niko & Joel || + Minna

41. Mitä helvettiä!!?

Minna:

"Älä sano että Aaron teki tän" Daniela kysyy Mikaelilta. Aaron on siis Mikaelin ohjaaja. Mikael nyökkää varovasti. Ei saatanan saatana. Tää oli vika kerta. nousen ylös sängyltä ja suuntaan ulos huoneesta.

"Minna minne sä menet?" Mikael kysyy. Pysähyn paikoilleni.

"Palaan pian takaisin." Vastaan vain ja jatkan matkaani. Kävelen suoraan keittiöön koska oletan että Aaron on siellä. Ja oikeessa näemmä olen. Tuo meinaa istuu pöydän ääressä juomassa kahviaan niinkuin mitään ei olisi tapahtunut.
Kävelen tuon viereen. Otan tuon kahvikupin ja kaadan sen tuon päälle.

"Mitä helvettiä!!?" Tuo huutaa. Lyön tuota vielä päähän. Aaron kääntää hyvin vihaisen katseen minuun ja nousee ylös. Nyt tuo seisoo suoraan minun edessäni hyvin vihaisen näköisenä.

"Mikä helvetti sun ongelma on?!!" Tuo alkaa huutamaan josta meille syntyykin tappelu ja alamme hakkaamaan toisiamme.

"Hei lopettakaa!" Daniela huutaa. Potkasen vielä aaronia herkkään paikkaan. Tuo sai olla vika lyönti. Käännyn katsomaan Danielaa jonka vieressä Mikael seisoo.

"Minna varo!" Matias sanoo hätääntyneenä jonka jälkeen päässäni pimenee.

Herään kauheeseen päänsärkyyn. Mitä tapahtu.

"Minna oota haen danielan." Kuulen mikaelin sanovan. Avaan silmäni ja huomaan olevani huoneessamme. Ainiin minähän tappelin Aaronin kanssa.

"Sä heräsitkin. Sattuuko johonkin?" Daniela kysyy tullessaan huoneeseen.

"Päähän." Vastaan hiljaa.

"Mä käyn hakee sulle särkylääkeen" daniela sanoo ja lähtee pois huoneesta hakemaan minulle särkylääkeen. Mikael istuu sängylle viereeni ja silittää hiuksiani. Daniela tulee takaisin särkylääkeen ja vesilasin kanssa. Nielaisen lääkkeen veden kera.

"Aaron heitettiin pois eikä se enää tänne pääse" Daniel kertoo. Vihdoin.

"Jess vihdoin." Vastaan.

"Ja nyt kun aaron lähti niin musta tulee myös Mikaelin ohjaaja ihan vaan myös sen takia koska sit mun on myös helpompi käydä kattoo teitä molempia kun olette samassa huoneessa" nainen edessäni kertoo. Nyökkään hymyillen.

"Mut mun pitää mennä kattoo vähän muittenkin perään nyt kun on yks ohjaaja vähemmän." Daniela sanoo ja lähtee ovea kohti.

"Tiukentuuko mun säännöt tai menetänkö jotain vapauksia" kysyn vielä. Tuo kääntyy ympäri ja hymyilee.

"Ei ei vähene. Pääset edelleen ulos tunniksi yksin joka päivä." Daniela vastaa hymyillen.

"Jess" vastaan. Daniela hymyilee ja lähtee.

"Ainiin tässä ois ny jorain tämmösii suunnitelmii vaatteisiin" mikael näyttää vihkostaan pari sivua.

"Noi on iha saatanan hienoja uskon että ne käy jätkillekkin" sanon. Piirrustukset ovat oikeesti hienoja.

Time skip seuraavaan päivään.

Syön päivällistä keittiön pöydän ääressä jo varmaa melkein 2 tuntia. En vaan haluu syödä. Kaikki muut ovat jo syöneet enkä oo saanu syötyä ees puolia.

"Voi minna vieläkinkö sä oot täällä" daniela sanoo tultuaan keittiöön. Mutisen vain jotain ja tökin ruokaa.

"Haluisitko yrittää vaikka aloittaa jostain pienemmistä ruuista tai vaikka välipaloista? Hedelmistä ja niistä?" Daniela kysyy. Kohautan vain olkiani.

"Käy tänään ostaa kaupasta jotain mistä tykkäät. Tuu sanoo kun lähet ulos nii voin antaa vähän rahaa ostoksiin." Daniela sanoo. Nyökkään vain ja nousen pois pöydän äärestä. Heitän ruuan roskiin ja laitan astiat pesukoneeseen.
Daniela hymyilee lempeästi.
Lähen kohti huonettani.

Avaan oven ja menen sängylleni makaamaan. Väsyttää ihan sikana.

"Onks kaikki hyvin?" Mikael kysyy. Tuo istuu omalla sängyllään.

"Joo tai en mä tiiä" huokaisen.

"Auttaisko jos käytäis haukkaa vaikka raitista ilmaa nyt kun mäkin pääsen ulos" mikael kysyy. Noh voiha sitä kokeilla voiskn käydä myös siellä kalliolla.

------------

Uwu skibidi sigma pommi

Sanoja: 508