Opeta mut Elämään || Niko & Joel || + Minna

35 nähään vielä joskus..

Minna:

Lyydia on saanu mut rauhottumaan aikalailla kokonaan.

"Mä haluun kotiin.." sanon hiljaa.

"Voidaan ihan heti kuhan sä söisit vähän." Lyydia pyyhkii kyyneleitä poskiltani.

"Mä en vittu oo syömässä.." kuiskaan uusien kyynelten valuessa. Miten niit on enää.

"Voi pieni mut sun pitäs syödän" tuo silittää selkääni.
Mumisen vain jotain.

"Mennää." Lyydia sanoo.
Nousen ylös tuon sylistä ja lähdemme keittiötä kohti. Vilkasen olohuoneeseen jossa Laura on haudannu päänsä käsiinsä. Saatanan horo. Linnea istuu keittiön pöydässä paitsi heti kun tuo huomas minut hän nousee salamana pöydästä ja tulee halaamaan minua. Painan pääni tuon olkapäälle.

" Mitä se teki?. Eikai sua sattunu? Oothan sä kunnossa."  Linnea kysyy heti huolestuneena.

"Yritti samaa mitä kaikki muut.." kuiskaan. Linnea irrottautuu halista ja huomaan tuon kysyvän ilmeen.

"Raiskata.." vastaan hiljaa katse maassa.

"Ei helvetti.." Linnea kuiskaa.
Istun vain keittiön pöydän ääreen ja katson ikkunasta ulos. Tunnen käden olkapäälläni. Käännän katseeni ja huomaan matiaksen.

"Kaikki järjestyy vielä." Tuo sanoo ja halaa minua.

"Niin kai." Mumisen.

"Ainiin.. Tän päivän jälkeen ei nähä varmaa kuukauteen tai kuukausiin.." sanon tuolle.

"Mitä miks?" Masa kysyy.

"Mä joudun taas osastolle.. mä lähen sinne huomenna." Vastaan tuolle ja käännän katseeni ulos ikkunasta.

"Mut kai me voidaan tulla sua moikkaa" matias kysyy.

"Mä en saa käydä ainakaan alussa ulkona enkä nähä teitä.. mut voidaan ainaki viestitellä ehkä. Ellei ne vie mun puhelinta." Kerron.

"Ei.. ei vittu." Kuulen keittiön ovelta. Katson taakse päin ja nään Äidin siinä hämmentyneenä, järkyttyneenä ja pettyneenä. Noni vitun kiva seki kuuli. Varmaa hakkas mut nyt.

"Mä oon ihan paska äiti" tuo sanoo ja hieroo naamaansa käsillään. Hämmennyn. Mitä helvettiä nyt oikeesti.

"Anteeks minna etten oo osannu auttaa tai olla dun tukena mä oon ihan hirvee." Tuo sanoo pahoittelevasti ja tulee halaamaan minua.

"Mitä vittua" sanahdan ja työnnän tuon pois. Nousen ylös seisomaan ja mulkaisen tuota.

"Mä voin selittää ihan kaiken." Oma vitun äitini sanoo. Kävelen turhautuneena tuon ohi.

"Selittää?. No vittu selitäppä miks joka vitun ilta sä toit baarista jonkun sun mukanas tänne joka sit nimitteli ja huuti mulle. Hakkas mua tai vittu raiskas mut. Sun takia mun elämä on ihan helvettiä edelleen!! Selitä miks mä jouduin aikasemmin osastolle eiku nii ethän sä ees tiedä siitä koska pelkäsin että sä huudat mulle tai hakkaat mut jos saat tietää! Mun sen ajan kaveri pakotti mut sinne koska se oli musta 'huollissaan' mut hylkäs minut kuitenkin yksin! Sua ei koskaan edes vittu kiinnostanu! Sä et koskaan kysynyt multa että hei mitenkäs sulla menee? Ja nyt sä tuut ja sanot että voit selittää kaiken.. mä en luota suhun! En oo luottanu sen jälkeen jun täytin 16! Et tiiä musta yhtään mitään! Et tyylii muista ees minkä ikänen nyt oon!!" Huudan kyyneleet silmissä tuolle naiselle jota joskus pystyin jopa sanomaan tosissaan äidikseni.

"Hei minna rauhotu." Lyydia puuttuu väliin. Mulkasen tuota ja lähden parvekkeelle. Istun parvekkeella olevalle tuolille ja katson vain jotain maisemia. Oliivi tulee mukanani parvekkeelle.

"Hei pieni." Sanon ja nostan tuon syliini. Se jää siihen löydettyään hyvän asennon. Silitän oliivia ja katson maisemia.  Siirrän katseeni kissaan. Kyyneleet valuvat poskilleni kun tajuan että tämä on tuon kissan viimeinen hetki.

"Nuku hyvin rakas.. nähään vielä joskus.." kuiskaan. Samantien tuon sanottuani tuo lopettaa hengittämisen. Kyyneleet valuvat silmistäni nopeaan tahtiin. Kylhän mä tiesin että on tuon aika lähteä ihan pian. Olihan oliivi jo vanha.

------------

Wee

Sanoja: 538