Opeta mut Elämään || Niko & Joel || + Minna

27. SAATANAN MULKKU

Minna:

"Lyydia ja matias ei tuu kattoo hyvällä sitä jos ne kuulee susta.." sanon. Kävelemme jossain ja juttelemme kaikkee.

"Ne taitaa pitää susta aika hyvää huolta mut niinhän parhaat ystävät tekee" linnea sanoo. Parhaat kaveri juuuuuuu.

"No siis tässä on vielä yks juttu mitä sä et tiedä." Kerron varovasti. Tuo katsoo minua hämmentyneenä.

"Mitä?" Linnea kysyy.

"Lyydia on meidän isosisko ja matias pikkuveli" kerron tuolla.

"Ai siis mitä??" Tuo kysyy hieman järkyttyneenä.

"Sä olit niin pieni ku vanhemmat eros ettet sä muista. Lyydia ja matias meni sit iskälle. Sulle uskoteltiin että isä ois vaan lähtenyt ja jättäny meidän kolmistaa mut tää kaikki käytiin ihan oikeudessa. Sit mä vaa taas pitkän kaavan kautta tutustuin matiakseen joka pyys lyydia tulee suomeen ja sit tutustuin siihenkin." Kerron linnealle.

"Aa okei. Meidän pitää sopia tapaaminen jossain kohti neljästää." Tuo ehottaa

"Joo mut ne kaks saatta olla sit vähä tota joo epäilevii ja ilkeit sua kohtaa aluks." Varoitan.

"Joo ei se haittaa" tuo sanoo. Kävelemme vielä jonkin aikaa ennen kun saavummekin kodilleni.

"Haluutko tulla mun luo kello on kuiteski kohta  3.00" kysyn brunelta naiselta.

"Jos siitä ei oo mitään vaivaa" tuo vastaa.

"Lyydia varmaa järkyttyy kuullessaan sinusta" huokaisen. Tuo mutisee jotain. Kaivan avaimet taskusta ja avaan oven.

"Hei joku tuli pitää lopettaa." Kuulen lyydian sanova ja pian askeleet tulevat eteistä kohti.

"Minna! Mä olin ihan helvetin huolissaan susta. Pelkäsin että oot tehny jotain ittelles."lyydia sanoo paniikissa.

"Shh ei hätää. Mä oon nyt tässä. " Lohdutan minua vanhempaa naista.

"Lyydia. Sä muistat hänet" sanon ja irrottaudun halista siirtyen vähän pois tieltä.

"Joo!" Puoliks blondi vastaa kysyvään sävyyn.

"Se on Linnea." Kerron varovasti. Tuo katsoo vuoron perään meitä molempii.

"Siis Linnea? Se Linnea?" Lyydia kysyy järkyttyneenä. Nyökkään varovasti katsoen mitä tapahtuu.

"Ei helvetti" tuo kuiskaa ja lähtee jonnekki talon uumeniin.

"Jätä kengät tohon ja takin voit laittaa naulakkoon. Ole kuin kotonas" sanon hymyillen varovasti. Linnea nyökkää. Linnea jää tekee jotain eteiseen kun mä lähen ettii lyydiaa. Pian löydänkin hänet keittiöstä. Hän kääntää katseensa silmiini.

"Ei vittu minna." Tuo kuiskaa pettyneenä ja vihasena. Mitä nyt? Eiku ainii.. vieläkö niitten pillereiden vaikutus näkyy..

"Sä et voi jatkaa tota!" Tuo alkaa huutaa.

"Puhu mulle!" Lyydia jatkaa. Katon tuota pelästyneenä.

"Etkä sä voi luottaa siihen linneaan eka se vaan lähtee ja satuttaa sua ja nyt pamahtaa paikalle niinku mitään ei ois tapahtunut!!" Lyydia huutaa. En mä ihan tällästä odottanu..

"L-lopeta.." änkytän..

"VITTU OOT KEKSINY VARMAA KOKO ELÄMÄS ITE!! KAIKKI SUN ÄITIS MIEHET JA SUN MUKA 'RAISKARIT' IHAN VITTU KAIKEN!!" lyydia huutaa. M-mitä helvettiä..

"SAATANAN MULKKU!!" lyydia huutaa. Tuo lause vie minut muistojen syövereihin.

**

Lauantai ilta. Äiti lähti baariin joku 2h sit. Se ei oo vieläkään tullu takas. Varmaan tuo jonkun miehen mukanaan.

"MoI rAkaS!" Äitini huutaa eteisestä. Ei vittu ei taas tätä. Kävelen tuota vastaan.

"KukAs sE sÄ oOt?" Joku mies kysyy.

"Se oN sE mUn tyTtÖ" äiti sanoo.

"Ai sE nO hyI vIttU." Mies sanoo.

"MeEhhÄn tEkeE mEilLe joTaiN sYöTäväÄ" äiti käskee. Nyökkään ja lähen keittiöön. Tein noille voileipiä. Just kun nostan lautaset ja lähen viemään niitä se mies tönäsee mua ja ne tippuu lattialle. Menen paniikkiin ja rupeen kerää sirpaleita.

"MitÄ helVetIä" äitini tulee huutaa.

"A-anteeks se oli vahinko." Kerron paniikissa. Pian tunnen pistelyä poskessani.

"SAATANAN MULKKU!!" äitini huutaa.
Nojaan keittiö tasoa vasten lattian nurkassa järkyttyneenä.

**

"Minsku??!" Kuulen linnean äänen joka havahduttaa minut takaisin tähän maailmaan. Mitä tapahtu.

"Mä haen kylmää hetki." Linnea sanoo ja lähtee. Tunnen pistelyä poskessani. Löikö lyydia minua. Istun lattialla nojaten keittiötasojen nurkkaan. Lyydia nojaa päätään käsiinsä nojaten myös keittiötasoon mut seisten. Linnea tulee takaisin pyyhkeen ja kylmäpussin kanssa. Hän käärii kylmäpussin pyyhkeeseen ja painaa sitä poskeeni.

"Ei hätää rakas." Linnea lohduttaa.

"Lopeta. Älä sano sitä sun rakkaaks." Lyydia sanoo ja lähtee keittiöstä. Mulkaisen tuota.

"Kyl sä voit sanoo. Muru" kuiskaan hymyillen linnealle. Kutsuimme nuorempina toisiamme just jollain tollasil nimil. Nojaan päätäni tuon olkapäähän.

-----------

Sanoja: 634:)