Die Another Day || Oleksi 3

3

~Olli~

Pääsemme päiväkodin pihalle ja laitan Hupsun kiinni tolppaan, jonka jälkeen menemme portista sisälle ja soitamme ovikelloa. Pian Viljami tulee avaamaan oven ja päästää meidät sisälle. Riisumme ulkovaatteet ja Viljami ohjaa meidät pieneen huoneeseen, jossa Alva makoilee sohvalla ja Marie lukee hänelle satukirjaa. "Itiii!" tuo tyttö kiljaisee käheällä äänellä, kun huomaa meidät. "No hei kultapieni, säkö päätit tulla kipeäksi? Oliko sulla aamulla jo huono olo, etkä siks halunnut hoitoon?", Aleksi sanoo ja kävelee lähemmäs Alvaa, kaapaten pienokaisen syliinsä halaukseen. "Too.", Alva vastaa. "Anteeksi rakas, kun isi ei tajunnut. Nyt me ollaan tässä ja mennään kotiin sairastaa. Voidaan kattoo Muumeja ja juoda kaakaota vaahtokarkeilla, mitä sanot?", Aleksi toteaa. "Too!", Alva kiljaisee innoissaan ja hymähdän. Pienet on lasten ilot.

Lähdemme eteiseen pukemaan Alvalle lämpimästi vaatetta ja koska tyttö on kipeänä, saamme päiväkodilta kärryt ja viltin lainaan,  sillä olemme kävellen liikenteessä. Olen hyvin kiitollinen asiasta. Kärryt kyllä täytyy palauttaa huomiseen mennessä takaisin, mutta hoidan  varmaan sen iltalenkillä koirien kanssa tai jo aiemmin iltapäivällä.

-

Pääsemme kotiin ja nostan Alvan syliini. Menemme sisälle ja päästämme Hupsun vapaaksi, sekä riisumme ulkovaatteemme. Menen Alvan kanssa laittamaan Muumit pyörimään, kun Aleksi menee hääräämään keittiöön. Menen sohvalle ja käärin meidät paksuun viltiin, pian Aleksi tulee lämpimien kaakao kuppien kanssa ja laskee ne sohvapöydälle, jonka jälkeen kaivautuu saman viltin alle kainalooni. Tikru löytää paikkansa Aleksin syliin rapsuteltavaksi nukkumaan, hän on meidän ihana persoonallinen kissa ja Hupsu löytää tiensä Alvan syliin ja painaa päänsä vasten tytön rintakehää, kuin lohduttaen.

Katselemme Muumeja ja juomme kaakaota, sekä tilaamme kotiin ruokaa, jonka syömme. Tai siis Alva syö vaan hieman, kun ei ruoka pysy hänen sisällään. Onneksi oksennusta meni vain lattialle, ämpäriin ja vaatteille, eikä sohvaan. Aleksi alkaa levittää lattialle patjoja ja pyyhkeitä. Helpointa sairaan lapsen kanssa, kun ei tarvi pelätä sotkevan sänkyä ja voi olla toisen lähellä. Oksennustauti kun on vatmasti jo meille tarttunut, jos on tullakseen. Minä menen Alvan kanssa keittiöön ja mittaan hänen kuumeen. 38,7 °c. Annan tytölle lääkettä ja sinä aikana Aleksi on saanut lattialle patjat levitettyä. Menemme makoilemaan ja lukemaan kirjaa, kunnes pikku prinsessamme nukahtaa ja niin myös mekin.

-

Herään kun Alva ja Aleksi molemmat oksentavat ja omassakin mahassa vääntää ikävästi, kunnes laatta lentää. Onneksi kaikki oksensivat astioihin. Nousen ylös ja käyn huuhtelemassa astiat ja hakemassa meille juotavaa. Alva on todella väsynyt ja kipeän oloinen. Taisi tauti iskeä tuohon pieneen kunnolla. Aleksikin vapisee ja vaikuttaa kuumeiselta, onneksi minulla ei ainakaan vielä ole muuten kipeä ole ja oksennustauti menee nopeasti yleensä ohi. Painan käden Aleksin otsalle ja se on aika kuuma. Aleksi mittaa kuumeensa, joka näyttää 38,8 °C, joten mies menee hakemaan lääkettä ja palaa sitten luoksemme. Alva on jo nukahtanut syliini uudelleen, joten menen varoen makaamaan, ettei hän herää, vaan jää päälleni nukkumaan.

Puhelimemme kilahtelevat kovaan ääneen, joten Aleksi antaa minun puhelimen, koska se on lähempänä, kuin hänen. Selaan ensin kasan aivan turhia viestejä, kunnes viestit muuttuvat fiksummiksi.

Rokkaava apinajengi 🤟❤️

Jori: Mikä meininki Olli ja Aleksi?
Olli: Tässähän tää. Itellä maha kipee ja oksentanut kerran, muute ok olo. Aleksi sama ku mä, myt melkeen 39 °c kuumetta päälle. Alvalla kans melkee 39 °c kuumetta ja oksentanut usein.
Järjen ääni: No voihan kökkö, tsemppiä.
Outo pörröpää: Multa ja Nikolta paranemisia kummitytölle ja teille kanssa. Saako tuoda oven taakse piristystä?
Rakas ❤️: Tottakai, jos haluaa.
Turo: Okei, eli tuodaan.
Jori: Ottakaa nyt isii, onneksi on loma.
Olli: Jep, vaikka harmi et se menee nyt kipeenä.
Järjen ääni: No se on totta, mut saatteeppa lepoa ainakin.
Rakas ❤️: Niinpä, mut hei me poistutaan nyt linjoilta Alvan luokse. Heippa.
Turo: Bye, haleja Alvalle.
Olli: Annetaan, bye.
Kaikki: Bye/Heippa/Moikka tms..

Suljen puhelun ja käännän katseeni Aleksiin, joka kömpii jotenkin varoen kainalooni, ettei päälläni nukkuva Alva herää. Painan suukon miehen poskelleen, kun hän painaa minut. "Rakasta sua.", kuiskaan. "Mäkin rakastan sua.", Aleksi vastaa. Juttelemme hetken aikaa ja katsomme sarjaa, kunnes Aleksi nukahtaa. Kai minkin taas jossain vaiheessa, mutta ei se haittaa. Lomalla saa nukkua ja unihan on muutenkin paras lääke sairaana. Vai kuinka?

__________

Sanoja: 651

Oon nyt innostunut tästä niin paljon, etten malta kirjottaa valmiiksi lukuja vaan pakko julkaista tälleen heti. Vaikka tälleen 1.42 yöllä, vaik huomenna on koulua... Onneks vasta 12.00...

Teitä ei varmaan uudet luvut usein haittaa? ❤️