Die Another Day || Oleksi 3

31

Okei pahoittelut, mutta nyt tulee aika random kohtaan pidempi time skip. Mut pakko saada tätäkin tarinaa oikeesti eteenpäin. (+ alko ideat tohon aikaan loppumaan)😅

!Eli siis Time skip joku pari vuotta!
---

~Sari~

Järjestelen viimeisiä asioita paikoilleen ja vaihdan itselleni juhla-asun päälle. Kohta pitäisi lähteä kirkolle. "Emilie, tuus tänne!", huhuilen rakasta tytärtäni. Hän on kasvanut hurjaa vauhtia ja aloittaa pian esikoulun. Hullua, kohta meidän pieninkin on jo koulutaipaleensa alussa. Kohta meidän lapset on varmaan jo muuttaneet pois kotoa. Voisiko ajan vain pysäyttää?

Emi luoksee jostain luokseni ja katson kun hän vaihtaa ojentamani juhla-asun ylleen. Pian Leon ja Jari tulevat luoksemme ja katson hymyillen poikaani. Hän näyttää puvussaan niin komealta, ettei mitään rajaa. En voi kyllä kieltää etteikö Jarikin muka näyttäisi komealta omassa puvussaan.

"Okei, nyt täytyy lähteä.", tokaisen ja siirrymme autoon. Pian olemme kirkolla ja Leon lähtee muiden perään eri paikkaan, kun taas me menemme etsimään itsellemme kirkosta sopivan istumapaikan. Saa nähdä miten Emilie jaksaa istua koko ajan. Hetki menee kunnes Leonin kummit, isovanhemmat, sekä Olli ja Aleksi perheineen saapuvat kirkkoon. Muut vieraat tulevat vasta meille myöhemmin, koska kirkossa on vain läheisimmät kutsuttuna.

Etsin virsikirjasta virret valmiiksi ja katson ohjelma lehtistä, joka meille annettiin ovella. Kohta pitäisi alkaa tapahtua. Pian kirkkoon saapuukin koko rippikouluryhmä alboihin pukeutuineina.

Vihdoin ja viimeinen tilaisuus on todistusten jakoa vaille ohi. Onnenkyyneleet valuvat poskiani pitkin, kun Leon saa todistuksena. Nyt meidän rakkas poikamme on konfirmoitu ja saa oikeuden toimia mm. kummina. Nojaan Jariin, joka katsoo myös ylpeänä poikaansa. Myös Olli ja Aleksi näyttävät onnellisilta katsoessaan pikkuveljeään. Oliver on Ollin sylissä rauhassa, kun taas Fiona, Alva ja Emilie kuiskivat jotain. Yritettiin kyllä saada heitä hiljaisiksi, mutta se on himan haastavaa välillä.

Ainiin Fionakin on alkanut puhumaan kunnolla ja on ollut ihana seurata miten Olli ja Aleksi ovat saaneet siitä hyvin pelokkaasta ja ujosta lapsesta esille hyvin iloisen, herkän, luovan, tunnollisen, puheliaan ja ystävällisen ihmisen. Fionasta on kasvanut aivan erilainen ihminen, kuin mitä hän tullessaan oli.

Tilaisuus loppuu ja otamme vielä muutamia kuvia, juttelemme hetken läheisille ja tietysti halaan poikaani tiukasti. Leon on saanut läheisiltä ruusuja, jotka otan talteen, kun hän Leon käy palautammassa alban. Pian hän tulee takaisin ja annan hänelle ruusun. "Käy viemässä Lilalle, kun ne ei vielä ehtinyt lähteä. Oliko Lila tulossa siis yötä omien juhlien jälkeen?", sanon. "Okei mä vien ja joo on tulossa. Halutaan vähän juhlia kahestaan tätä asiaa.", Leon sanoo. Pian hän palaa ja lähdemme meille rippijuhlien viettoon.

---

Laitan tarjottavia esille, kun vieraita alkaa pikkuhiljaa lipua paikalle. Meillä on aika isot juhlat, joten aikataulua on täytynyt hieman porrastaa, etteivät kaikki ryntää samalla ovenavauksella sisälle. Telkkarissa pyörii paljon kuvia Leonin elämästä, joita vieraat jäävät katselemaan ja juttelemaan keskenään.

Saan tarjoiltavat esille ja Jari halusi pitää pienen puheen vieraille, kunnes alamme syömään. Lahjapöytä täyttyy ruusuista, korteista ja lahjoista ja Leon näyttää todella onnelliselta. Osa hänen kavereistaa oli eri riparilla ja heillä on eri konfirmaatiopäivä, joten Leonilla on myös kavereita vieraana. Jossain vaiheessa päästän Leonin kavereidensa kanssa omaan huoneeseen. Hienosti hän jaksoi ottaa jo vieraat vastaan seurassamme ja vaihtaa kuulumisia.

---

Juhlat ovat vihdoin ohi ja viimeiset vieraat tekevät lähtöään tai no Olli ja Aleksi lapsineen ja jätkät ovat täällä edelleen auttamassa siivoilussa. En kyllä odota sitä heiltä, mutta he halusivat. Lilakin tulee kohta yötä. Pian tosin jätkät katoavat, kunnes ylhäältä kuuluu huuto "Tulkaas tänne tai ainakin Leon." Menemme ylös ja näemme pojat soitinten takana mitä meillä vielä sattuu olemaan tallessa.

"Me tiedetään et Leon rakastaa edelleen meidän bändin musiikkia ja haaveilet bändi urasta ja et sulla on se pieni pändi olemassakin. Meistä myös on edelleen suuri kunnia saada olla sun kummeja tai no Olli ja Aleksi on kyl sun veljiä, eikä kummeja. Mut kuitenkin. Nyt me haluttaisiin vielä esittää sulle lahjana coveri yhdestä kappaleesta. Toivottavasti pidät.", Niko ja Joel selittävät, kunnes soitto alkaa. Jään kuuntelemaan sitä lumoutuneena.

Olen kaivannut livemusiikkia, etenkin juuri jätkien soittamana. Vaikka Leon toki kavereineen treenaa meillä välillä ja haaveilee myös maailmanvalloituksesta, kuten veljensä ja kumminsa aikanaan. He ovat siinä onnistuneet, joten uskon että myös Leonilla on siihen mahdollisuus. Työtähän se vaatii paljon, mutta hänellä on ainakin paljon auttajia ja suuri tukijoukko olemassa. Muistan kuinka aikanaan jätkät treenasivat myös paljon meillä ja on ollut ihana seurata miten he ovat kasvaneet sekä ihmisinä, että bändinä. Mutta nyt nämä ajatukset sikseen, haluan keskittyä musiikkiin.

"Toivon sulle polkuja
Ja lisää polkuja joist osa johtaa harhaan
Ja osa palauttaa sut takas sinne mistä juuri lähdit
Toivon sulle sadetta
Toivon myrskyä ja hetkellistä huolta
Ja että löydät sijan jonne vaikeen
Paikan tullen pääset sitten suojaan

Mä toivon oppimista, kasvamista, turvan tuntua
Toivon ihmisiä jotka susta tuntuu kodilta
Toivon haluu luottaa tulevaan
Ja siihen että voit aina sanoa myös ei
Vaikka joku lähtis pois
Toivon risteyksiä päätöksiin
Ne laittaa miettimään
Kuka haluat silloin olla
Mikä sul on tärkeää
En toivo yhtä vaan tai toista
Pelkkää hyvää vaan tai pahaa
Toivon kaikenlaista maasta taivaaseen

Mä toivon että ihmiset sun ympärillä kohtaa sut niin ku sä oot
Ja toivon ymmärrystä niitä kohtaan jotka ei vaan ymmärrä
Koska vaikka kuinka koittaisit olla kaikille se mitä ne tahtoo
Niin aina on niitä jotka löytää vikoi muista paitsi itsestä

Mä toivon huojentavii sanoja
Et pysyt avoinna
Ja vaikka kuinka maailma ois sulle paikoin ankara
Niin muista silti että viha ja sen patoaminen ei tuhoo toista
Vaan se tuhoaa sun oman sydämen
Ja jos sä kaatuilet tai horjut
Kuljet muiden keskellä
Niin tiedät missä on sе jota sä voit ottaa kädestä
En toivo yhtä vaan tai toista
Pelkkää hyvää vaan tai pahaa
Toivon kaikenlaista maasta taivaaseen

En toivo yhtä vaan tai toista
Pеlkkää hyvää vaan tai pahaa
Toivon kaikenlaista maasta taivaaseen
En toivo yhtä vaan tai toista
Pelkkää hyvää vaan tai pahaa
Toivon kaikenlaista maasta taivaaseen."

-Pehmoaino; Maasta taivaaseen-

Laulu loppuu ja Leon ryntää kyyneleet poskillaan halaamaan jätkiä. Katselen liikuttuneena heidän haliaan. Liikutun aina kun pojat esittävät herkän biisin ja vielä suomeksi. Se on todella harvinaista kuultavaa. Ovikello soi, joten lähdemme alas. Leon avaa oven ja halaa tiukasti Lilaa, joka taitaa katsoa kummissan kyynelehtiviä silmiämme. "Onnekyyneliä, jätkät esitti kauniin laulun just.", kuulen Leonin kuiskaavan. Lila hymyilee ja suutelee Leonia, joka vastaa siihen. Sen jälkeen hän nostaa tytön syliinäs ja siirtyy sohvalle istumaan. Menemme myös sohvalle juttelemaan hetkeksi, kunnes jätkät ja tietysti Ollin ja Aleksin lapsetkin lähtevät. Okei oli täällä myös muidenkin jätkien lapsia ja kumppanit vielä.

Leon katsoo minua anovasti sohvalle. "Oot sä jo vapaa. Saatte tehä mitä tahotte, kuhan ette ihan koko yötä valvo.", naurahdan. Leon hymähtää ja lähtee Lilan kanssa ylös. Pian hän tulee paljon rennomissa vaatteissa alas ja ilmoittaa että he lähtevät iltakävelylle. Nyökkään hyväksyvästi ja alan itse huolehtimaan Emiä suihkuun. Jari on laittamassa iltapalaa...

__________

Sanoja: 1085

Mitähän sitä seuraavaks tähän tarinaan keksis?