Die Another Day || Oleksi 3

10

~Aleksi~

Tänään, vittu tänään on se päivä, kun uudet lapsemme saapuvat tänne virallisesti vihdoin. JEE, tätä on odotettu jo pitkään. Olen niin onnellinen, että minulle ja Ollille on luotu mahdollisuus adoptoida ja saada sitä kautta lapsia. Olen niin lapsirakas ihminen, etten tiedä mitä olisin tehnyt, jos tätä mahdollisuutta ei meille olisi annettu. Olisin ainakin romahtanut ihan täysin, koska olen aina halunnut olla isä. Minusta se on jollan tapaa kunniatehtävä saada olla isä ja kasvattaa omista lapsista kunnon kansalaisia. En kuitenkaan tuomitse ketään, joka ei halua lapsia ollenkaan tai pysty lapsia saamaan. Eivät kaikki halua lapsia, niinkuin minä ja se on täysin hyväksyttävä asia.

Menen lastenhuoneeseen, josta kuulen naurua ja kikatusta. Näen Ollin, joka pyörittää ja heittelee Alvaa ilmaan. Hui, jospa hän ei pudota tuota meidän 3v pienokaitamme maahan, se ei olisi yhtään hyvä asia. "Itiii. Teitä täti mua ilmaan, niintu toinen iti.", Alva sanoo. Ajattelimme alunperin Ollin kanssa olevamme isi ja iskä, mutta ei se ihan onnistunut, eikä se haittaa. Alva sanoo meitä miten sattuu, joko isi, iskä, isä, isi/iskä A, isi/iskä O tai nimillä. Ei sillä ole loppupeleissä mitään väliä, pääasia että ymmärretään kumpaa hän tarkoittaa milloinkin ja jos ei niin kyllä se lopulta tulee selville kuitenkin. "Alva, ei isi uskalla heittää sua ilmaan, niinku iskä. Isiä pelottaa, että en saa sua kiinni ja putoat maahan, jolloin tulisi iso pipi.", sanon. "Ei titte.", Alva sanoo ja alkaa mököttää minulle. Voi voi.

Ovikello kuitenkin keskeyttää hetken ja lähden ovelle, jonka takaa paljastuu Sandra, Fiona ja pieni vauvamme. Saamme itse päättää hänelle nimen ja katsotaanko hänet, koska sitä ei ole tehty. Hän on vain täyden 10 poikavauva, jota ilmeisesti on kutsuttukkin vain poitsuna ja pikku prinssinä. Olemme Ollin kanssa miettineet jo nimeä pienokaisella ja päättäneet kastaa vauvan, koska Fiona on kuulemma kastettu. Jos Fionaa ei olisi kastettu, olisimme pitäneet vain nimiäiset. Vaikka vauva on meidän, haluamme jotenkin kunnioittaa hänen äitiään, joka oli päättänyt Fionan kastaa. Olisi siis varmasti myös tämän pienen kastanut.

Ja ylipäätään tulevaisuudessa on helpompi osallistua eri asioihin jos haluaa, kun kaste on jo pienenä tehty. Jos hän haluaa erota kirkosta isompana, sekin on täysin okei meille, kuten myös se jos hän päättäisi yhtäkkiä haluta kuulua johonkin muuhun uskontoon tai vaikka ollakin esimerkiksi tyttö. Luulen myös että on helpompi erota kirkosta isompana, kuin liittyä kirkkoon, jotta pääse osallistumaan erilaisiin asioihin. No mutta nämä asiat nyt sikseen mielestä, tässä olisi vähän muutakin puuhaa ja ajateltavaa.

"Terve taas ja tervetuloa myös osaksi perhettämme Fiona ja Pikku Prinssi.", totean ja kutsun heidät peremmälle. Olli on Alvan kanssa siirtynyt keittiöön keittämään kahvia, joten kutsun kaikki kahville, jonka aikana juttelemme vielä kuulumiset läpi ja joistain asioista. Sandra aikoi soittaa meille kuulumisia 2 vko kuluttua ja tulla 1kk päästä käymään tarkistamassa miten asiat ovat uusien lasten kanssa alkaneet sujumaan. Kai hän haluaa pitää huolta että kaikki sujuu pienten kanssa hyvin, koska he ovat jo kokeneet niin paljon ja maailmassa on myös paljon hulluja ihmisiä, jotka voivat adoptoida lapsen vain omaksi hyödykseen, eikä oikeasti osaksi perhettään, joka on minusta kauheaa. Kahvittelun jälkeen Sandra lähtee ja jättää meidät tutustumaan toisiimme rauhassa ja aloittelemaan uuttaa elämää koiran, kissan ja 3 lapsen vanhempina.

Juttelemme ja leikimme hetken aikaa Alvan ja Fionan kanssa, kun poikamme nukkuu. Kun hän herää, päätmme Ollin kanssa että on aika kertoa lapsista perheellemme. Muut saavat vielä odottaa tietoa. "Alva, Fiona ja Poitsu. Mitä jos soitettas mummulle, papalle ja muille ja kerrottaisiin että susta on Alva tullut sekä isosisko, että pikkusisko ja meidän perhe on kasvanut? Oisko se sullekkin Fiona okei, että sun uusi mummu, pappa, setä ja täti sais tietää susta?", Olli sanoo. Fiona ei puhu meille, ainakaan vielä. Mutta nyökkää kuitenkin päätän hyväksyvästi, joten kaivan puhelimen ja laitan sen soittamaan äidille. Pian äiti jo vastaakin ja pyydän häntä hakemaan kaikki paikalle ja istumaan.

"Meillä on ollut salaisuus nyt jonkun aikaa ja haluttais vihdoin kertoa se teille.", Olli aloittaa. "Mitäs te nyt ootte salaillut?", isi kysyy hämillään. "Meidän perhe kasvoi tänään kahdella.", totean, jonka jälkeen Alva kiljaisee innoissan "Mutta tuli tänään ito- ja pittutitto!" "Siis mitä?", äiti kysyy ihmeissään, jolloin käännän kameran kuvaamaan sylissäni olevaa poitsua ja sen jälkeen Fionaa, joka silittelee Tikrua "Meille muutti tänään virallisesti 2 uutta lasta, jotka me siis adoptoitiin. Te ootte nyt 3 lapsen mummu ja pappa, sekä täti ja setä.", totean. "Voii, kuinka ihana uutinen. Oon niin onnellinen teidän puolesta. Mutta oisitte voinut kertoa jo aiemmin.", äiti toteaa. "Mäkin oon onnellinen teidän puolesta ja ihana saada olla pappa 3 lapselle ja onnea teille koko perheelle.", isi vastaa. "Kiitos. Ei kerrottu teille aiemmin, koska ei uskallettu. Oisitte kuitenkin alkanut intoilee liikaa ja sit ois ollu kauheeta, jos ei oltaiskaan saatu enempää lapsia.", Olli toteaa. "Aivan.", isi vastaa.

"Saanen kysyä, minkäs ikäisiä ja nimisiä lapsia teillä nyt sitten on?", äiti toteaa. "Fiona on 7v ja aloittaa ekaluokan, kunhan saadaan hänelle täältä jostain koulupaikka. Hän kun oli eskarissa paljon kauempana. Opetamme hänelle siihen asti kotona erilaisia taitoja, mitä 1lk yleensä opetetaan. Ja tämä pienokainen on vasta 2 vko ikäinen, eikä omista vielä nimeä. Kutsumme häntä kuitenkin, kuten aiemmissakin asuinpaikassa poitsuksi ja pikku prinssiksi, kunnes pidämme ristiäiset.", selitän. "Aivan, no kutsua odottelessa siis. Mutta ompas Fiona kaunis nimi.", äiti toteaa. "Samaa mieltä.", kerron. Juttelemme vielä hetken aikaa, kunnes Poitsu alkaa itkeä niin paljon, että on pakko lopettaa puhelua ja antaa hänelle maitoa ja muille lapsille välipalaa. Tästä se alkaa, meidän uusi elämänvaihe.

__________

Sanoja: 881

💞❤️🩷🩵🐈🐕

"Perheemme on kuin iso kaunis tilkkutäkki. Jokainen meistä on erilainen, mutta rakkauden yhdistämä."

-

"Jokainen vanhempi ei ansaitse lastaan, mutta jokainen lapsi ansaitsee vanhemman."
(Kertokaas mulle mitä ajatuksia toi lause teissä herätää ja onko teidän mielestä totta.)