Die Another Day || Oleksi 3

17

~Fiona~

Istun pöydän ääressä ja yritän piirtää kuvaa koirasta ja kissasta. Mallina käytän Hupsua ja Tikrua, jotka ovat Ollin ja Aleksin lemmikit. En ole vielä uskaltanut puhumaan yhtään mitään kenellekään, mutta jospa vielä joskus rohkaistun. Onneksi on apukeinoja, joiden kautta voin kommunikoida, kuten erilaiset kuvakortit, ilmeet ja eleet. Katson keittiöön jossa Aleksi ja Olli valmistavat ruokaa. Oliver on kai nukkumassa ja Alva leikkii Legoilla huoneessaan. Oliver on mulle ihan  hiton tärkeä, koska se kuitenkin on mulle osittain biologista sukua ja ainoa ihminen tällä hetkellä, joka on mun kanssa ollut aina, koko tän ekan kuukautensa.

Mua pelottaa Olli ja Aleksi varmaan vielä sen takia, kun kokemukset iseistä on niin paskoja ja mun isi oli niin hullu ja satutti aina myös minua ja se tuntui pahalta. Tosi tosi pahalta. En halua kenenkään joutuvan kokemaan sitä samaa tuskaa mitä minä itse joudun pienestä pitäen kokemaan. Onneksi pääsimme hänen luotaan pois. Okei tokihan äiti myös kuoli, joten jäin veljeni kanssa yksin ja pääsimme lastenkotiin ja nyt tänne. Kaippa se ihan hyvä asia on, kunhan vain vielä  pystyisin luottamaan kunnolla ja antamaan Ollille ja Aleksille se oikean mahdollisuuden olla isejäni. Kai se vielä joskus onnistuu, kun pääsen traumoista yli. Jos pääsen.

"Hei Fiona, mitäs sä piirrät?", Aleksi tulee istumaan viereiselle tuolille ja kysyy. Osoitan kuvaani. "Oi onpa tosi hieno piirustus Fiona, onko siinä Tikru ja Hupsu?", Aleksi kysyy, johon nyökkään vastaukseksi ja vilautan pienen hymyn kiitokseksi. Huomaan pöydällä olevan kuvakansioni, joten etsin sieltä kuvan ja osoitan sitä Aleksille. Se kuva tarkoitti siis kiitosta. "Ole hyvä Fiona. Tulisitko sä syömään meidän kanssa?", Aleksi kysyy. Nyökkään ja etsin kansiosta kuvan, joka tarkoittaa "Mitä ruokaa?" "Kanakeittoa ja leipää lisänä.", Aleksi sanoo. Nyökkään ja nousen ylös penkiltä.

Seuraan Aleksia keittiöön ja otan ruokaa lautaselleni juuri sopivan määrän. Näyttää hyvälle, mutta syöminen vain on minulle todella vaikeaa. Syön muutaman lusikallisen, jonka jälkeen otan leivän. "Fiona, yrittäisitkö sä syyä vielä muutaman lusikallisen, että jaksat?", Olli pyytää. Pudistan päätäni. En halua, enkä pysty. "No söisitkö sä jotain muuta?", Olli kysyy.  Nyökkään päätäni ja osoitan pöydällä olevaa kuvaa jogurtista. Aleksi hakee minulle jogurtin ja syön sen, se oli ihan hyvää. Kävin äitin kanssa usein lääkärissä syömisen takia ja aina sieltä vaan sanottiin pienin askelin parempaa päin ja tärkeintä on että syön edes jotain, vaikka jogurttia monta kertaa päivässä jos muu ei mene alas.

Syömisen jälkeen Alva menee päiväunille ja minulla alkaa kotikoulu. Mä kuulemma aloitan ihan normaalissa koulussa jossain vaiheessa, mutta vasta sitten kun Oliver on hieman isompi ja olen tottunut paremmin uuteen perheeseeni, jotta isoja muutoksia ei tule kerralla liikaa. Olli tulee istumaan viereeni ja antaa minulle matematiikan kirjan. Olli kertoo minulle matikan teoriaa ja alan laskea laskuja. Mä oon aika hyvä matikassa ja koulussa, vaikka en osaakaan puhua tai kirjoittaa vielä. Matikan jälkeen opiskelemme hieman kirjoittamista, eli minun pitää kirjoittaa eläimien kuvien perusteella eläimen ensimmäinen kirjain. Tämän jälkeen vielä pidämme musiikintunnin, eli minä saan soittaa pianoa. Tai no ei täällä pianoa kunnollista ole, mutta jotkut koskettimet mitä Aleksi käyttää työssään myös. Tosin mä kuulin Ollin ja Alen puhuvan et ne hommaa mulle kunnon pianon myös joskus.

Koulutehtävien jälkeen myös Alva ja Oliver on heränneet ja menemme välipalan kautta ulos leikkimään. Mä rakastan kiikkumista todella paljon. Ulkoilun jälkeen palaamme sisälle syömään ja katsomaan Pikku Kakkosta, jonka jälkeen ehdimme hetken leikkimään, kunnes pitää jo alkaa iltahommiin ja nukkumaan. Jospa mä näkisin unta yksisarvisista ja prinsessoista...

__________

Sanoja: 552

Mulla mennee heremot siihen, et meillä on tällä viikolla Ma-Ke joka päivä 2-3h koulua (alkaa joka päivä myöhemmin) ja To vapaa, mut sit vittu Perjantaina 9.00-16.30 yhtä ja samaa ainetta koko päivä...