Die Another Day || Oleksi 3

4

!Time skip seuraavan päivään!

~Aleksi~

Herään aamulla kun Alva oksentaa ja Olli näköjään pitää hänelle astiaa. Pian minäkin jo oksennan, voi saatana. Jospa tämä tauti menisi nopeasti ohi. Olen jäässä ja vapisen peiton alla. Valo häikäisee, silmiin ja päähän särkee ja on vain todella voipunut olo. Olli antaa Alvalle vettä ja pyyhkii hänen kasvot, jonka jälkeen halaa pikku prinsessaamme ja laittaa hänelle lastenohjelmia näkymään. Alva vaikuttaa olevan pirteä kuin peipponen, vaikka varmasti kipeä onkin. "Voi rakas."  Olli kuiskaa kun huomaa minun heränneen. "Tuu tännepäin.", hän jatkaa ja vetää minut osittain päälleen, alkaen silitellä hiuksiani.

"Sähän tulit kunnolla kipeäksi, mä oksensin kerran ku heräsin ja mulla on ihan vähän huono-olo vaan, ei mitään muita oireita. Alvalle annoin 1h sit lääkettä ja se nukku ja nyt sillä on kuume ainaki hetkeksi laskenut, niin se on ihan virkkuna. Kello on 12.00. Niko ja Joonas toi äsken meille suklaata ja Alvalle värityskirjan ja kyniä ja samalla ne otti Hupsun mukaansa. Ei varmaan haittaa, et se on niillä hoidossa, kunnes parannutaan?", Olli selittää yhteen pötköön ja puolet menee kyllä ohi mitä hän sanoo.

"Ilmeisesti, mut hyvä jos teillä on parempi olo. Voitko hakee kuumemittarin?", Aleksi kysyy. "Tuossahan se onkin.", Olli vastaa napaten mittarin käteensä ja laittaa sen kainalooni. Pian mittari piippaa, mutta annan sen olla kainalossani vielä muutamia minuutteja, kunnes nousu oikeasti pysähtyy. Kainalosta mitatessa, ei piippauksen jälkeen välttämättä ole vielä oikea tulos, vaan muttari pitäisi pitää vielä muutama minuutti extraa. Otan mittarin pois ja se näyttää 39,3 °c kuumetta. Ihmekkään kun on niin kylmä ja heikko olo. "Voi muru, sä oot tosi kipee. Jaksaistko sä nousta sen verran, et söisit vähän keittoa, edes lientä ja perunoita ja vaihtasit vaatteet, ku nuo on ihan hiestä märät, mitkä sulla nyt on.", Olli kuiskaa. "Ehkä, jos autat. En pysy yksin varmaan pystyssä.", vastaan. "Tottakai.", Olli vastaa ja nousen ylös, nostaen minut syliinsä.

Olli auttaa minua riisumaan vaatteet, käymään pika suihkussa huuhtomassa hien pois, kuivaamaan ihon ja laittamaan lämpimät, rennot ja puhtaat vaatteet päälleni. Sen jälkeen juon vettä, mehukeittoa ja syön ihan vähän keitosta perunoita ja lientä mukana. Sen jälkeen otan vielä veden kera lääkkeen ja Olli peittelee minut patjalle. Alva oksensi juuri päälleen, joten hän ei voi tulla viereeni juuri nyt.  Katson kun Olli siivoaa lattialta oksennusta ja menee Alvan kanssa suihkuun. Suljen silmät ja nukahdan nopeasti.

Juoksen nopeasti, kun 2 kiveä yrittää murskata minut alleen. Toinen on paljon isompi, kun toinen. Jostain kuuluu huutoa ja haluan suojella tuota pientä viatonta kiveä, tuolta isolta pahalta kiveltä. Ahdistaa että olen pian murskaa, jos tuo minut koko ajan saavuttava jätti kivi jyrää minut alleen. "Lopeta iso kivi, jätä se pieni rauhaan!", huudan. "Aleksi, Aleksi, ALEKSI!", joku huutaa ja havahduttaa minut hereille.

Tuijotan miestä silmät suurina, henkeä haukkoen ja kyyneleet silmilläni. Seinät eivät näytä normaaleilta ja maailma aaltoilee silmissäni. Mies tulee viereeni ja vetää minut syliinsä istumaan ja halaukseen. Mies rauhoittelee minua, silittelee selkääni ja halaa, kunnes rauhoitun. Suljen silmät ja avaan ne uudestaan, jolloin palaan tähän hetkeen. Hyi hitto, mitä tuo oli. Aivan kauheaa ainakin. "Aleksi, kaikki hyvin?", Olli kysyy huolissaan. "Joo, kaikki hyvin.", kuiskaan. "Mistä kivistä sä huusit äsken ja mitä tuo oli?", Olli jatkaa. "Mä en tiedä, ainakin se oli kamalaa. Näin unta kivistä. Luulen että kuume hourailua ja unta, koska äiti sano joskus, et oon jo ihan pienenä korkeessa kuumeessa houraillu ja monesti sanonut, et niiden pitää käskeä ison vihaisen kiven lopettaa jahtaamasta mua ja pikku kiveä.", soperran.

"Hyvin mahdollista, sulla on kumminkin nyt aika korkee kuume.", Olli toteaa ja vetää minut hellään suudelmaan, joka keskeytyy kun Alva herää itkemään isiä. Tikru juoksee Alvan luokse ja asettuu hänen syliin istumaan, jolloin prinsessa rauhoittuu ennen kuin me ehdimme edes kissaa sanoa. Yhtäkkiä huono-olo taas valtaa minut ja hyökkään juuri sopivasti ämpärin luokse, kunnes jo oksennan. Yäääh. Juon taas vettä ja pyyhin kasvoni paperiin. Alva kömpii syliini istumaan ja halaan pienokaista. Olli tulee nojaamaan minua ja silittää tytön hiuksia. Tikru seuraa perässä ja kömpii Ollin syliin nukkumaan. Meidän ihana pieni perhe tai siis no melkein, Hupsu puuttuu.

__________

Sanoja: 661

Mutta en, sun särkyä anna mä en...