Die Another Day || Oleksi 3

20

~Sari~

Istun koneen ääressä tekemässä töitä, eli juuri nyt vastailen vain sähköposteihin. Tylsää hommaa. Vilkaisen kelloa, se on 14.30. Leon pääsee 10 min kuluttua koulusta. Teen töitä 10 minuuttia, kunnes puhelimeni soi ja vastaan siihen. Kyseessähän on siis Leon.

Puhelu:

S: No hei kulta, mitä nyt?
L: Voinko mennä kaverien kaa kylälle?
S: Et voi rakas. Mä sanoin jo eilen, et tänään pitää tulla kotiin suoraan.
L: Voi paska, miksi? Nyt on Perjantai ja epäreilua, ku kaikki muut menee. Jään kaikesta paitsi.
S: Kielenkäyttö! Ja siksi koska sun pitää tänään hetki vahtia Emiä, ku mulla ja isillä on työmeno illalla. Ei saatu lapsenvahtia, eikä voida Emiä ottaa sinne mukaan. Ja sä kyl pärjäät sen kaa muutaman tunnin, ku oot jo 13 vuotta.
L: No voi saatana, vittu, perkele....
S: Älä kiroile! Ja nyt kotiin. Me lähetään isin kaa 16.30, niin ehitään vielä syömään ennen sitä.
L: En vitussa tuu!
S: Kyllä tuut, jos et halua et isi antaa sulle taas kotiarestia ja ottaa viikkorahan tältä viikolta pois. Sä et voi pilata nyt tätä, me tarvitaan tää asiakas isin kanssa todella.
L: Te ootte saatanan idiootteja...
S: Sä et puhuit noin vanhemmistas! Nyt kotiin, hopi hopi.

Leon lyö minulle vaan luurin korvaan ja huokaisen. Jospa hän nyt tulee kotiin. Menen itse keittiöön valmistamaan meille lounasta. Jari pääsee 15.00 työkeikalta ja hakee Emilien päiväkodista sen jälkeen. Ei menee kauaakaan aikaa kun ovi jo kolahtaa ja kiukkuinen Leon paukauttaa sen perässään voimalla kiinni, niin että keittiön kaapit tärisevät ja Emin liitu-/tussitaulukin kaatuu. "Leon, montako kertaa sulle on sanottu, että älä paisko niitä ovia. Ne hajoaa!", huudahdan. "Aivan sama mulle!", hän huutaa. Leon heittää mielenosoituksellisesti vaatteet kenkien kanssa keskelle käytävää ja katoaa kissat perässään omaan huoneeseensa. "Leon vaatteet naulakkoon!", huudahdan. En saa vastausta ja huokaisen. Teinit.

Miten mä selvisin Ollin ja Alen kanssa, kun ne oli teinejä? Ehkä siten että ne ei koskaan samalla tavalla pöljäillyt, ainakaan Aleksi. Ja koska Ale ei pöljäillyt, ei myöskään Olli. Eikä niillä samanlaista uhmaakaan tainnut olla ikinä. Tai kylläkai Olli ennen Alen tuloa salaa ainakin poltti tupakkaa ja ryyppäsi, mutta ei hän Alen jälkeen sitä enää onneksi tehnyt. Lasten ei kuulu pilata terveyttään niillä myrkyllä aivan liian nuorina jo.

Saan ruoan valmiiksi ja lösähdän sohvalle makaamaan. Taidan hetkeksi torkahtaa, sillä herään kun tunnen pieniä suukkoja kasvoillani. Avaan silmät ja näen Emin, joka istuu päälläni ja pusuttelee kasvojani. "Herätys äiti ja syömään.", Emilie toteaa hymyillen. "Saako äiti ensin halata sua?", kysyn. "Saa.", Emi vastaa ja halaa minua. Halaan häntä myös, kunnes nousen hän sylissäni ylös ja suuntaan keittiöön, jossa odottaa tekemäni jauhelihakastike ja perunamuusi. "Leon syömään!", huudan. "En tule.", kuuluu vastaus. Huokaisen taas.

Syötyämme menemme pakkaamaan tarvittavat asiat ja pukemaan ulkovaatteita. "Emi, äiti ja isi lähtee nyt töihin, tullaan illalla. Oohhan Leonille kiltisti.", kuiskaan. "Joo.", Emi vastaa. "Hali.", hän kuiskaa. Halaamme häntä Jarin kanssa. "Leon tuus alas, me mennään nyt ja tullaan 20.00 jälkeen. Emi saa valvoa poikkeuksellisesti pidempään!", huhuilen. Portaista kuuluu töminää kun Leon tulee alas ja heittäytyy puhelin kourassaan sohvalle. "Oikeesti kato sen tytön perään.", Jari sanoo. "Joo joo, me pärjätään kyllä. Menkää jo, ennenku ootte myöhässä.", Leon tiuskaisee ja siirtyy lattialle auttamaan Emiä muumi palapelissä. Ehkä ne nyt pärjää. "Okei, me mennään. Heippa rakkaat.", sanon. "Heippa" myös Jari ja Emi sanovat. Leonkin mumisee heippa, kai Emille esimerkkinä, mutta salaa näyttää meille keskaria. Onneksi Jari ei nähnyt tuota...

__________

Sanoja: 552

Uhma Leonia on kiva tehä 😂❤️

Ps. Mulla alko nyt hiihtoloma, ihanaa 😍 (Taino kai se itsenäisiin tehtäviin on varattu meidän tapauksessa ja virallisesti vast ens viikko, mut joo.)