Die Another Day || Oleksi 3

15

~Jari~ 

(A/N Yritetääs välillä muistaa kirjottaa muidenkin näkökulmaan ku Olli, Aleksi, Leon tai Sari.)

Olen juuri lähdössä töihin, kun makuuhuoneesta alkaa kuulumaan itkemistä. Kello on vasta pian 6.00 aamulla, joten tämä on harvinaista. Suuntaan makuuhuoneeseen ja kohtaan itkuisen prinsessan, joka on tosi levoton. Nostan tytön syliini ja kokeilen hänen otsaa, ompas se lämpöinen. Prinsessalla on ollut muutaman päivä flunssa ja Leon tuli eilen kipeäksi, joten taitaa tämä prinsessa olla myös. Neitokainen valittaa korviaan ja hieroo niitä, joten alan heti epäillä korvatulehdusta ja päätän varata aamuksi ajan lääkärin vastaanotolle. Aikaisin vapaana olevasta aika oli 9.00, joten sinne tähdätään. Päätin myös olla menemmättä töihin, koska yrittäjänä voin vaikuttaa omaan työskentelyyn myös itse. Voin olla itseni pomo tavallaan.

Menen hakemaan kuumemittarin ja laitan sen Emilien kainaloon. Silittelen itkevän tytön hiuksia ja saan hänet hyräillä rauhoittumaan, jotta voin mitata kuumeen. Mittari piippaa ja näyttää 38,4 °c. Nousen ylös ja haen lääkekaapista lääkettä, jonka mittaan ruiskuun ja annan veden kera pikku prinsessalle. Laitan tv näkymään lasten ohjelmia ja käperryn Emin kanssa sohvalle viltin alle.  Laitan varalta 8.00 herätyksen, jotta en nuku Emin lääkärikäynnin yli. Nopeasti Emilie nukahtaa syliini, joten sammutan tv ja taidan nukahtaa itsekkin.

Herään aamulla kun keittiössä kuuluu kolinaa ja yläkerrassa oksentamista ja yskimistä. Nopeasti näen vaimoni pinkaisevan keittiöstä ylös tarkistamaan rakkaan poikamme tilanteen. Vaikka hän on jo 13 vuotias, on sairaista lapsista hyvä pitää huolta siitä huolimatta. 13 v on loppupeleissä vielä aika nuori. Hetken päästä Sari tulee alas ja huomaa minun heränneen. Hän katsoo hymyillen sylissäni nukkuvaa prinsessaa. "Huomenta, mitä kello on?", kysyn. "Pian 8.00, eikö sun pitäs olla töissä?", vaimoni kysyy. "Ei, ku en mennytkään. Olin valmistautumassa töihin normaalisti ennen 6.00, ku Emilie alko itkee. Mittasin kuumeen jota oli yli 38°c, annoin lääkettä ja otin syliin jatkamaan uniaan. Hetken se katto lastenohjelmia, kunnes nukahti. Se valitti ja hiero myös korvaa, niin varasin 9.00 lääkärin vastaanotolle jo ajan.", selitän.

"Aivan, voi meidän pieni. Se on kyl ollu räkänen muutaman päivän, niin ei ihme jos on korvatulehdus. Pöpöjähän liikkuu tähän aikaan syksyllä paljon myös päiväkodissa, niin varmaan sieltä joku virus tarttunut. Mut pitäs sit varmaan alkaa valmistautua, et ehtii sinne lääkärille.", vaimoni toteaa. "Joo, niin pitäs.", vastaan ja alan herätellä prinsessaa. Pian hän herää ja näyttää kipeältä. Menemme pukemaan ja syömään aamupalaa, kunnes lähden Emin kanssa lääkärille. Sari antaa mukaani tarvittavat jutut ja jää itse vahtimaan poikaamme ja tekemään jo nyt rauhassa myöhemmälle lounaan valmiiksi.

Pian olemme perillä ja lähdemme kohti oikeaa odotusaulaa. Emilie ei jaksa edes leikkiä, vaan istuu sylissäni ja kuuntelee kun luen hänelle satukirjaa. "Matela.", kuuluu lääkärin kutsu, joten lähdemme ääntä kohti. Selitän oireet ja lääkäri tutkii Emilien kurkun, korvat ja kuuntelee myös keuhkoja ainakin. Saattoi se tehdä muutakin. "Kyllä nyt siltä näyttäis, että korvatulehdus täällä ois. Mä määrän antibioottikuurin, jonka voitte hakea apteekista ja kuurin jälkeen tuutte sit uudestaan käymään, niin tutkitaan et onhan tulehdus varmasti täysin parantunut. Ja ottakaa heti yhteyttä, jos tulee muutosta huonompaan. Te voitte nyt lähteä, näkemiin.", lääkäri selittää. "Selvä, kiitos näkemiin.", vastaan. Lähdemme Emin kanssa autolle ja apteekkiin.

Pääsemme kotiin ja kannan sylissäni sisälle autossa nukahtanutta prinsessaa, sekä hänen lääkettään. Pääsemme sisällä ja vien tytön sänkyynsä jatkamaan uniaan. Menen olohuoneeseen, jossa Sari vastailee koneella työsähköposteihin. Leon on nukahtanut nojatuoliin, joten nostan hänetkin syliin ja kannan huoneeseensa jatkamaan uniaan. Nojatuolissa nukkuessa tulisi kyllä ainakin niskat hyvin jumiin. Palaan alas ja suljen vaimoni läppärin kannen, nyt riittää työt tältä erää. "Emillä on korvatulehdus, keittiössä on antibiootit.", kerron. "Voi ei, jospa paranisi nopeasti.", Sari toteaa. "Jep, toivotaan parasta. Toivotaan myös et Leon paranee nopeasti.", sanon. "Todellakin.", Sari vastaa ja änkeää aivan kiinni minuun. Kierrän käden hänen ympärilleen ja silitän häntä."Rakastan sua.", kuiskaan. "Mäkin sua.", Sari vastaa ja vaihdamme asuntoa niin, että pääsemme suutelemaan toisiamme. Ihanaa.

__________

Sanoja: 612

Kello ei sit oo 4.03 yöllä, kun tätä kirjotan, hups... 😅

-

Eilen oli kyl kauhea päivä, itkin aivan liikaa, ku iski kauhee ikävä edesmennyttä kissaa kohtaan. Oli sit pakko purkaa tunteita ja kirjottaa normi oneshotteihin muistoluku Viirulle, saa käudä lukemassa ja kertoo mikä auttaa yhtäkkiseen ikävään.🕊❤️‍🩹

Mites teillä menee?