~Leon~
Istun sohvalla ja yritän parhaani mukaan auttaa Emiä palapelin teossa, ihanko mä itekkää enää mitään palapelejä osaisin tehä. Vittu mä vihaan just nyt mun porukoita, ku joudun oleen Emilien kanssa. En mä sitä sille kyllä näytä, koska tuo pieni ihminen on mulle erittäin tärkeä. Mutta just nyt mä haluisin kamujen kaa viettää perjantai iltaa keskustaan, ne ainaki meni elokuviin, syömään ja kaikkee ja mä oon jumissa neljän seinän sisällä kotona, vahtimassa pikkusiskoa ja kissoja, koska porukoilla on joku työjuttu ja tärkeä toivottavasti uusi asiakas. Miksi työt menee lapsen tarpeiden edelle?
"Leon, mitä on?", Emi kysyy, tuo tyttö kyllä huomaa kaiken, siis aivan kaiken. "Ei mikään, kaikki hyvin rakas. Ihana oot ku huolehit, mut tee sä nyt se palapeli loppuu, niin voidaan sit mennä käymään ulkona.", totean ja väännän hymyn huulilleni. Onneksi se menee Emilielle läpi ja hän jatkaa palapelin loppuun. "Valmit, tiinä on Muumeja.", Emi sanoo ja taputtaa, kun saa pelin valmiiksi. "No niimpä näyttää, tulipa siitä hieno.", kehun ja annan ablodit siskolleni hyvästä työstä. "Sit kuules käymään pissalla ja pukemaan ulkovaatteita. Lähetään käymään ulkona.", totean ja Emi nousee innoissaan ylös tuolilta, joka on vauhdissa kaatua nurin. Oi voi.
Katson että tyttö käy oikeasti pissalla ja pukee tarpeeksi päälleen, kunnes lähdemme pihalle leikkimään. Aika vilpoinen täällä kyllä on. Touhuilemme ulkona jonkun aikaa, kunnes palaamme sisälle ja leikimme Emilien kanssa vielä hetken aikaa eläinlääkäri leikkiä, kunnes täytyy alkaa iltahommiin. Haluan yrittää saada Emin ajoissa nukkumaan, vaikka porukat sano että tyttö saa pidempään valvoa. Hän kuitenkin vaikuttaa melko väsyneeltä juuri nyt. Olen kyllä itsekkin väsynyt jonkun takia. Oon mä edelleen vihainenkin, koska kaverit spämmii viestejä ja kuvia kaikesta kivasta mitä ne just nyt on tekemässä keskustassa ja alkaa vaan harmittaa ku ei pääse mukaan porukkaan omien porukoiden takia. Mutta minkäs teet, mä en halua kuitenkaan rikkoa sääntöjä ja jättää siskoa yksin tai ottaa sinne mukaan. Niin pitkälle mäkään en oo valmis menemään, Emi on mulle kuitenkin kaikki kaikessa. Erittäin rakas pikkusisko.
"Mennään rakas iltapalalle, mitä sä haluaisit syödä?", kysyn. "Taataota ja taljalanpiilakkaa.", tyttö vastaa. Siispä teen meille kaakaota ja karjalanpiirakka. Tyttö syö hyvällä ruokahalulla, kiva että maistuu. Iltapalan jälkeen annan kissoille vielä märkäruokaa ja käyn jo lukitsemassa oven. Käymme vessassa ja pesemme hampaat, jonka jälkeen Emi vaihtaa päälleen prinsessa yöpukunsa ja minä riisun vaatteet pyykkiin, mutta laitan kuitenkin puhtaat boxerit jalkaan, etten ihan alasti ole kuitenkaan. Sen jälkeen luen Emilielle iltasadun. "Nyt pitäs mennä nukkumaan.", sanon, jolloin tyttö alkaa itkeä isiä ja äitiä ja että ei halua nukkumaan, kun pelottaa.
"Rakas, isi ja äiti on täällä aamulla ku heräät, ne on vielä töissä. Mitäs sanot jos haetaan sun oma tyyny ja unikaveri ja sä saat tulla Leonin huoneeseen yökylään.", ehdotan, johon tyttö nyökkää. Haen hänen rakkaimman pupun ja unirievun ja nostan tytön syliini. Sammutan kaikkialta valot ja suuntaan huoneeseeni. Kissat jo nukkuvat tyytyväisinä pesässään. Menemme sänkyyni peiton alle ja nappaan prinsessan kainalooni. Laulan unilaulua ja silittelen hänet uneen. Laitan omani puhelimeni laturiin, vastaan muutamaan viestiin ja alan itsekkin nukkua, koska väsyttää.
Havahdun vielä yöllä kun vanhemmat tulevat kotiin ja kuulen heidän keskustelun ovellani, kuinka söpöjä olemme yhdessä nukkumassa. Esitän kuitenkin nukkuvaa ja pian nukahdankin uudestaan taas. Kauniita unia vaan.
__________
Sanoja: 518
Huomenna viimeinen lomapäivä ja nyt jo kauhee koulustrsssi...
YOU ARE READING
Die Another Day || Oleksi 3
FanfictionAika on vierähtänyt eteenpäin ja Aleksista ja Ollista on tullut vanhempia. Millaista perhe-elämä on bändin ohella? Sujuuko kaikki aina niinkuin toivoisi? Onko kaikki kuin sadusta, vai onko seassa ongelmia? Mun Oleksi-kirjasarjan 3 osa.