Die Another Day || Oleksi 3

30

~Aleksi~

Istun sohvalla erittäin väsyneenä ja syötän Oliveria, joka juuri herätti minut kesken hyvien unien. Takana on huonosti nukuttu yö, sillä Oliver herätti minut monesti yön aikana. En tiedä onko toisella maha esimerkiksi kipeänä, kun itki yöllä niin useaan otteeseen. Kello on kohta 6.00, eli tunnin päästä pitäisi herättää Alva ja Fionakin, jos he eivät herää ennen sitä. Olli jäi vielä nukkumaan. En ymmärrä miten hän ei herännyt yöllä kertaakaan Oliverin itkuun. Hänellä on hyvät unenlahjat kyllä.

Kuulen hetken päästä askeleita takaani ja käännän päätäni, jotta nään kuka heräsi. Näköjään Alva. "Iti tylliin!", Alva sanoo. "Alva rakas, isi syöttää nyt Oliveria. Isi ei just nyt voi ottaa sua syliin, anteeksi.", vastaan pahoillani. Haluaisin antaa tuolle tytölle huomiota juuri nyt, koska hänkin on vielä pieni. Alva mutristaa huuliaan ja alkaa itkemään. Hän heittäytyy lattialle ja alkaa potkia jaloillaan maata. Kiva, kohta on koko talo hereillä varmaan.

Kohta makkarista jo kuuluukin huuto "Mitä siellä oikeen tapahtuu?" En ehdi vastata mitään, kun Olli tulee huoneeseen. Hän päästä Hupsun ja Tikrun pihalle ja tulee luoksemme kaapaten Alvan lattialta syliinsä. Tyttö onneksi alkaa siinä rauhoittua. "Piillettyjä", Alva pyytä. "Rakas, ei vielä. Ensin pitää hoitaa aamuhommat, sitten vasta ohjelmien vuoro.", Olli vastaa. "Tyhmä iti!", Alva huutaa ja rimpuilee itsensä irti. Hän alkaa tömistellä lattiaa kovaan ääneen. "Alva ketään ei saa haukkua ja älä herätä Fionaa!", Olli toruu, josta Alva suuttuu enemmän ja meinaa jo rikkoa tavaroita, kun alkaa heitellä niitä seinään ja meitä päin.

Silloin minulla menee hermot lopullisesti ja ärähdän Alvalle kovemmin kuin ennen. Kaikki huoneessa olevat säikähtävät sitä, minä mukaanlukien. En ihmettele, sillä yleensä Olli on se joka nopeammin hermonsa menettää. Nousen sohvalta Oliver sylissäni ja menen makuuhuoneeseemme sanomatta sanaakaan. Tunnen vain miten kyyneleet kohoavat silmiini. Istun sängylle ja keinuttelen sylissäni olevaa pientä miehen alkua. Onneksi hänen itku loppuu nopeasti. "Anteeksi, kun säikäytin sutkin. Oon ihan kauhea.", kuiskaan.

Otan pullon paremmin ja juotan taas maitoa Oliverille, kunnes hän saa pullon tyhjäksi ja röyhtäisee. Hyräilen hiljaa erilaisia tuttujen laulujen sävelmiä ja silitän sormellani pojan poskea, kun keinutan häntä hiljaa sylissäni. Poika sentään hymyilee minulle vielä, toivottavasti Alva ei pelkää minua tai Fiona, jos heräsi äsken huutooni.

Oliver ojentaa pienen kätensä ja tunnen kuinka erittäin pienet sormet käpertyvät etusormeni ympärille. "Voi isin rakas pieni miehenalku. Olet sinä vain suloinen.", puhelen hiljaa Oliverille, kunnes hän nukahtaa. Voisimpa itsekkin vain nukkua, mutten varmaan voi. Silmäni lipsuvat koko ajan kiinni, mutta yritän pysyä hereillä.

Kuulen kuinka oveen koputetaan ja se aukaistaan. Olli astuu peremmälle huoneeseen ja tulee viereeni istumaan. Hivuttaudun aivan kiinni häneen ja nojaan pääni hänen olkapäätään vasten. Olli katsoo hymyillen sylissäni nukkuvaa poikaamme. "Oliver on niin suloinen.", hän kuiskaa, minun nyökätessä hänelle. Silmäni lipsuvat edelleen kiinni.

"Väsyttääkö sua noin paljon?", Olli kysyy. "Mm..", mumisen vastaukseksi.   "En saanut oikeen koko yönä nukuttua, ku Oliver herätti koko ajan. Oisko ollu mahavaivoja raukalla.", puhun hiljaa. "Voi ei, miten mä en herännyt tai miksi sä et herättänyt?", Olli kysyy. "En tiedä miten sä et herännyt, tosin sulla nyt onkin jotkut ihmeeb unilahjat ollut alusta alkaen ja en vaan raaskinut.", sanon.

"Okei. Miksi sä niin isosti ärähit Alvalle?", Olli kysyy. "Oon vaan niin väsynyt viime yön jäljiltä ja vähäsen nukkumisen takia on pääkin kipeä, niin ei vaan enää hermot piisannut.", vastaan. "Okei, tuota Fionakin heräs siihen. Sä voisit käydä pyytää niiltä anteeksi ja sen jälkeen saat mennä jatkamaan unia. Mä hoidan lasten aamuhommat ja vien ne hoitoon ja kouluun.", Olli sanoo. "Joo mä meen ja kiitos rakas.", kuiskaan. "Ei sun tarvi mua kiitellä. Mä nukuin tosi hyvin ja oon täynnä energiaa.", Olli vastaa. "Oisimpa kans.", huokaisen. Olli silittää käsivarttani hennosti.

Nousen ylös ja lasken Oliverin sänkyynsä. Menen olohuoneeseen, jossa Alva ja Fiona leikkivät palikoilla. "Anteeksi Fiona, kun huusiin aamulla ja herätin sut siinä samalla.", sanon. Fiona katsoo minua hetken, kunnes nousee seisomaan ja tulee halaamaan minua. Sen jälkeen hän hakee kansionsa ja näyttää sieltä kuvan, joka meinaa saat anteeksi. Hymyilen hänelle ja menen Alvan luokse.

"Anteeksi Alva, kun isi ärähti sulle niin isosti. Isi on nukkunut viime yönä tosi huonosti ja isin pää on kipeä, niin sen takia on hermot vähä  kireellä. Isi ei tykännyt kun sä meinasit rikkoa tavarat ja heittää niillä toisia, kun siitä voi tulla iso pipi toisella. Se ei kuitenkaan oikeuta isiä huutamaan sulle.", selitän tytölle. Alva nousee lattialta ja ojentaa käsiään kohti minua. Nostan hänet syliini, jolloin tyttö kiertää kätensä niskani taakse, hymyilee ja kurottaa painamaan suukon poskelleni. Suukotan häntä itse otsaan. "Saiko isi anteeksi?", kysyn. Alva nyökkää. "Kiitos.", kuiskaan ja lasken Alvan alas sylistäni.

Menen vessaan ja sieltä suoraan makuuhuoneeseen takaisin. Suljen oven perässäni ja käperryn peiton alle pieneksi mytyksi. Tunnen kuinka silmäni alkavat heti lipsua ja taidan nukahtaa nopeasti. Katsotaan  mihin asti saan nyt nukkua...

__________

Sanoja: 770

Voi apua, mullakin alkais ens viikolla koulu ja unirytmi aivan sekaisin. Kauheasti ois vielä hommiakin ennen sitä, saa nähä miten ehin kaiken hoitamaan ajoissa.

Olin nimittäin just kipeenä, aika varmasti koronassa. En kyl jaksanut tehä testiä, mut koska sama tauti kiersi parin viikon aikana koko meidän perheen ja osa jotka jakso tehä testit oli koronassa, niin varmasti me muutkin.

Tuntuu vaan käyvän lähes kaikki oireet yksitellen läpi ja olevan aika pitkäkestonen... Nyt alan muuten oleen ihan kunnossa vihdoin, mut nopeesti loppuu edelleen voimat kun jotain alkaa tekee, nenä on ihan tukossa ja hajuasisti hukassa koko ajan, pää meinaa kipuilla edelleen ja kauheita yskäkohtauksia tulee, minkä takia ääni meinaa olla hukassa. Mut kyl tää tästä, toivottavasti.

Eniten vituttaa, et tää tuli just nyt. Mun ois pitänyt nimittäin viime vklp olla kaverin kaa festareilla, mut eikun edellisenä yönä iski kauheen kurkkukivun ja siitä sit pikkuhiljaa ilmeni muut oireet. Jäi festarit välistä, mut minkäs teet...