Die Another Day || Oleksi 3

23

~Olli~

"Shh, voi isin rakas ei oo mitään hätää. Yritetääs olla herättämättä muita, ku kello on vasta 3.00 yöllä. Sä oot isin ihana pikku kullannuppu.", puhelen hiljaa ja yritän rauhoitella sylissäni itkevää Oliveria, kun odotan että maito olisi valmista Oliverin juotavaksi. Hetki siinä menee että maito valmistuu, mutta heti kun tuttipullo löytää Oliverin suuhun ja poika saa maitoa, hän rauhoittuu. Juotuaan maidon pidän vielä hetken aika pienokaista sylissäni, kunnes hän röyhtäisee ja siirrymme takaisin sänkyyn. Lasken pojan Aleksin ja minun väliin ja silittelen kunnes hän nukahtaa ja voin itse jatkaa myös yöuniani.

-

Seuraavan kerran herään, kun kuulen iloisen puheensorinan kantautuvan korviini. Katson kelloa, joka on jo lähemmäs 12.00. Hieraisen silmiäni ja katson kelloa uudestaan. On se 12.00 oikeasti, miten mä näin myöhään oon nukkunut? Nousen sängylle istumaan ja venyttelen raajojani, jotka ovat aivan jumissa yön jäljiltä. Näen miten ovi aukeaa ja Alvan pää pilkistää oven raosta. Heti kasvoni nähdessään tyttö heittäytyy lattialle parkumaan ja potkimaan. Mikä tällä kertaa on syy tuolle kiukkupurkaukselle? Uhmaiässä kyllä pienikin asia voi aiheuttaa raivarit.

Aleksi tulee ovelle ja kumartuu Alvan luokse. "Mikä tuli rakas?, hän kysyy vastausta saamatta. Alva kun on vihainen, järkevintä on antaa hänen itse rauhoittua ja vasta sen jälkeen keskustella asia läpi, jottei se jää mieleen kaivelemaan. Aleksi nostaa katseensa ja näkee minut istumassa sängyllä. "Ai sä ootkin jo hereillä, huomenta rakas.", Aleksi kuiskaa ja tulee painamaan nopean suukon huulilleni. "Joo, kyllä mä oon. Sähän annoit mun nukkua pitkään?", kuiskaan. "Joo, välillä hyvä saada nukkua pitkään.", hän kuiskaa. "Teki kyllä hyvää.", totean ja vedän Aleksin kunnon suudelmaan, johon hän vastaa.

"Mikä Alvalle tuli, se oli tulossa herättämään sua?", Aleksi kysyy. "En tiiä, mutta taidan arvata. Mä näin sen kasvot ovelta ku istuin tässä sängyllä ja se heittäyty maahan. Mä olin just ehtinyt aiemmin herätä ja nousta sänkyyn, niin ei se mua herättänyt.", sanon. "No se selittääkin. Sehän saattaa saaha raivareita pienistäkin asioista.", Aleksi toteaa. "Jep."

"No mutta siellä ois ruokaa ja sit pitäs saaha Alva ja Oliver nukkumaan. Me lasten kaa soitteltiin ja lauleskeltiin aamulla erilaisia lauluja. Fiona soitti taitavasti sitä meille Tommilta jäänyttä Cajonia, niin attelin et se menee hyvin musiikintunnista. Niin sit ois tältä päivältä jäljellä vielä englanti ja liikunta.", Aleksi selittää. "Joo menee hyvin varmasti musiikista ja liikunta on helppo toteuttaa illemmalla ulkoilun yhteydessä. Voitas vaikka harjoitella yleisurheilua, eli ihan perus pallonheittoa, juoksua ja pituushyppyä.", totean. "Joo hyvä idea.", Aleksi vastaa.

Nousen ylös sängystä ja puen vaatteet päälleni. Aleksi meni jo edellä keittiöön, mutta minä haluan nyt yrittää saada Alvankin syömään, vaikka hän edelleen itkee oviaukossa. "Alva rakas, pitäs mennä syömään.", kuiskaan ja kyykistyn lattialle. Lasken käteni alvan selälle ja silitän pienesti. Hän ei huitaise kättäni pois, joten jatkan silittämistä. Hetken päästä itku loppuu ja Alvan onnekseni rauhoittuu. "Saako isi ottaa sut syliin?", kysyn. Näen pienen nyökkäyksen, joten nostan pikku prinsessan syliini ja halaan tyttöä.

"Mistä sun raivonpurkaus johtu?", kysyn. "Tää olit heleillä. En voinut helättää tua.", Alva vastaa. "Voi rakas, sä ehit varmasti herättää isin vielä monta kertaa elämässäs.", kuiskaan. "Mentäskö syömään?", kysyn. "Too." Nousen Alva sylissäni ylös ja suuntaan keittiöön, jossa Alva yrittää syödä Oliver sylissään ja Fiona syö tyytyväisenä. Lasken Alvan syöttötuoliin ja laitan ruokalapun, jonka jälkeen annan Alvalle annoksen. Otan vielä itselleni annoksen ja alan syömään tyytyväisenä. Koska tää on mun päivän eka syöminen, mun on kyl pakko saada jälkkäriksi kahvia.

-

Saimme syötyä ja Aleksi meni nukkuttamaan Alvan ja Oliverin, joten minä aloitin Fionan kanssa opiskelemaan englantia. Fionan kuvakansiossa on myös sanoja englanniksi, joten hän voi käyttää sitä tehtävässä apunaan. Tänään hänen pitäisi ensin yhdistellä oikeat kuvat oikeisiin sanoihin ja sen jälkeen seuraavassa tehtävässä värittää yhtä monta palloa kuvasta, kuin siinä lukee englanniksi. Toki myös numero on avuksi piirretty. Yllättävän hyvin tehtävä kansiota apuna käyttäen sujuu ja pian tehtävät onkin tehty valmiiksi.

Menemme olohuoneeseen, jossa Aleksi vastailee koneellaan sähköposteihin. Fiona osoittaa keittiöön, joten seuraan häntä sinne. Siellä Fiona osoittaa minulle korkealla olevia muovailuvahoja, joten tietysti annan ne hänelle. Alan kyllä itsekkin pyöritellä muovailuvahasta erilaisia hahmoja ja Aleksikin liittyy pian seuraamme. Minusta on tärkeää että meillä on jokaiselle lapsellemme myös omaa aikaa meidän kanssamme, etenkin jotta luottamus vahvistuu ja Fiona uskaltaisi alkaa joskus meille puhumaankin vielä. Ehdimme muovailla pitkän tovin, kunnes alamme valmistaa yhdessä välipalaa ja Alva, selä Oliver heräävät myös.

---

"Nukahtiko?", Aleksi kysyy kun saavun Alvan huoneesta olohuoneeseen. "Joo, vihdoin.", kuiskaan. Aleksi on saanut jo Fionan nukkumaan ja näköjään myös Oliver tuhisee hänen sylissään. "Hyvää.", Ale vastaa samalla, kun nappaan pojan syliini ja vien sänkyynsä. Nyt kun lapset ovat yöunilla, tarvitsen huomiota mieheltäni. Palaan olohuoneeseen. Kaadan Aleksin sohvalle ja menen käsieni varaan hänen yllensä, kunnes painan suudelman hänen huulilleen. Aleksi vastaa suudelmaan. Suutelemme hetken kunnes käännän meidät ympäri, niin että Aleksi on päälläni ja halaan häntä tiukasti, suutelumme toki edelleen jatkuessa.

Hetken päästä rauhoitumme suutelun kanssa ja jäämme vaan sohvalle sylitysten ja halaukseen makaamaan ja juttelemaan. Ja toki myös käteni eksyvät ajoittain silittelemään Aleksin hiuksia ja selkää, sekä piirtelemään näkymättömiä kuvia hänen selälle ja käsivarsilleen. Tässä mun on hyvä olla, rakkaani lähellä. "Aleksi.", kuiskaan. "Mmhh.", hän mumisee unisena. "Kiitos että mä saan olla sun mies ja sä haluut jakaa elämäs mun kanssa. Mä oon just nyt aika onnellinen täs sun kanssa, mä rakastan sua niin paljon. Ethän sä koskaan unoha sitä kuinka tärkeä mulle oot, vaikka lapset viekin välillä suurimman huomion.", kuiskaan. "Voi rakas samat sanat sulle. Sä oot mulle niin rakas ja mä en ois täällä ilman sua ja rakastan sua niin paljon.", Aleksi vastaa ja saa pienen hymyn huulilleni ja otteeni kiertymään tiukemmin hänen ympärilleen. Elämä on aika ihanaa...

__________

Sanoja: 906

Vihaan sairastelua, etenkin oksentamisen, lihasäryn, mahakivun, pääsäryn ja 39°c kuumeen yhdistelmää. Onneksi kesti vaan vajaa 2 vrk ja tänään ei oo enää ollut kun järkkytävän kipeet lihakset luultavasti mun sängyssä makaamisen takia...

Okei meen koputtamaan puuta, ettei enää tänään nousekki kuume ja pääsen huomenna tekee naanantailta siirtyneen viimeisen enkunkokeen, jonka läpipääsyä kyllä vahvasti epäilen. Ehkä pitäs vielä tänään yrittää lukea enkkua jonkunverran...