Die Another Day || Oleksi 3

26

Time skip

~Aleksi~

Istun lattialla samalla kun Olli hieroo niskojani, jotka ovat taas vaihteeksi aivan totaalisen jumissa. Kohta pitäisi mennä herättämään Fiona, sillä hänellä on tänään ensimmäinen koulupäivä uudessa koulussa. Saimme hänelle vihdoin koulupaikan erityisluokasta, jossa lisäksi yksi koulunkäynninohjaajista kiinnittää huomionsa lähinnä Fionaan, jotta opiskelu saadaan sujumaan. Fiona kun ei ole vieläkään alkanut puhua muuta kuin aivan muutamia sanoja. Tai no joo kyllähän me kuvien avulla keskustellaan ja me ollaan myös Ollin kanssa opiskeltu viittomakieltä, joka on kieli mitä Fionaa puhuu sujuvasti.

Pian Olli saa hierontani loppuun ja heti tuntuu paremmalta koko kehossa. "Kiitos, rakastan sua.", kuiskaan ja nousen lattialta ylös, painaen samalla suukon Ollin huulille. "Mäkin rakastan sua, tosi paljon.", Olli vastaa hymyillen. Hymyilen tietysti takaisin. "Meen herättään Fionan. Viihtisitkö sä herättää Alvan, kun mehän sovittiin et sillä on tänään päiväkotipäivä pitkästä aikaa? Sen on varmasti ihan hyvä käydä siellä taas edes muutaman kerran viikossa lyhyt päivä, ettei kaikki rutiinit ja kaverit unohdu.", pyydän.

"Joo tottakai kulta ja niin varmasti on. Helpompi sit palata sinne täysaikasesti, kun saadaan Oliverillekkin joskus sit päikkypaikka. Siihen tosin on vielä aikaa, ku eihän Oliver oo ku vasta muutaman kuukauden. Toki joudutaan laittaa hänet melko pienenä jo hoitoon, et voidaan jatkaa bändihommia kunnolla. Ne kun ei odota.", Olli toteaa. "Jep, mut ehkä ei mietitä sitä vielä, kun se ei oo niin oleellista.", tokaisen. "No joo.", Olli vastaa.

Pääsen Fionan huoneeseen ja saan tytön hereille, jolloin suuntaamme aamupalalle muiden kanssa. Aamiaisen jälkeen Fiona vaihtaa vaatteet päälleen ja käy vessassa. Minä laitan hänelle vielä saparot ja autan harjaamaan hampaat, kunnes onkin jo aika lähteä viemään Fiona koululle ja Alva hoitoon samalla reissulla. Menen makuuhuoneeseen, jossa Oliver nukkuu tyytyväisenä. Nostan pojan varoen syliini ja laitan lämpimän villahaalarin sisälle ja sen jälkeen peiton alle koppaan, jossa hän jatkaa uniaan tyytyväisenä. Pakkaan nopeasti vielä hoitolaukkuun varavaatteita, vaippoja, kosteuspyyhkeitä, harson, lelun, tutin ja äidinmaidonkorviketta, kunnes siirrymme autoon.

Pääsemme koululle ja koska on ensimmäinen päivä nappaamme Alvan ja Oliverin mukaan ja käymme saattamassa yhdessä Fionan perille. Joku välituntivalvoja tulee luoksemme ja päästää meidät sisälle ennen muita. Kuulemma luokan opettaja ja avustaja haluavat vielä hetken jutella kanssamme, vaikka tietysti suunnittelupalavereita on Fionan koulunkäynnin suhteen pidetty. Fiona vaikuttaa pelokkaalta, mutta suostuu kuitenkin jäämään kouluun. Ensin hän kuitenkin halaa meitä kaikkia todella tiukasti. Ihanaa että hän kuitenkin halusi halata meitä ja alkaa näyttää hieman luottamustaan, vaikka puhe ei vielä tuleekaan seurassamme.

(A/N Ois ehkä pitänyt lukea alusta, ku en muista onko Alva ollut hoidossa silti 😅)

Lähdemme koululta päiväkodille ja menemme sisälle. Ovella on vastassa Alina. "No mutta huomenta ja tervetuloa pitkästä aikaa päiväkotiin Alva. Sua on kuule sekä me aikuiset, että lapset kaivattu, ku sä oot semmonen ilopilleri yleensä.", Alina sanoo, samalla kun riisumme Alvan ulkovaatteita. "Haluisitko sä Alva kertoa miksi sä oot ollu kotona nyt pidempään?", Olli sanoo. "Joo. Mutta tuli ito- ja pittutitto.", Alva vastaa. "Oikeasti? Paljon onnea kokoperheelle.", Alina sanoo.

"Kiitos paljon.", sanomme yhtä aikaa Ollin kanssa, kunnes jatkan "Ja joo, Alva puhuu totta. Oltiin haaveiltu aika pitkään lapsista ja sit aika nopealla varoitusajalla meille saapui sisarukset Fiona ja poitsu. Ja siis poitsu oli tullessaan vain 2vko ikäinen ja ollaan kastettu hänen Oliveriksi. Fiona on 7v ja saatiin nyt vihdoin hänelle koulupaikka ja tänään on hänen eka päivä siellä, niin päätettiin sit et nyt on Alvankin aika palata ainakin lyhyitä päiviä osan viikosta hoitoon täs samalla.", kerron.

"Oi ihana uutinen ja varmasti tekee hyvää et Alvakin on välillä hoidossa, nyt kun teillä on noin pieni vauvakin vielä. Saatte vähän ehkä kaksinkeskeistä aikaakin ja lepoa, sillon kuin Oliver nukkuu." Alina toteaa hymyillen. "Jep, mut mepäs mennään nyt. Heippa Alva, pidä kiva päivä. Isit tulee sit iltapäivällä hakemaan.", Olli sanoo. "Aluun alin.", Alva sanoo, jolloin halaamme vielä Ollin kanssa häntä, kunnes hän menee Alinan luokse. "Eippa.", Alva sanoo ja huiskuttaa meille Alinan sylistä, joka juuri hänet siihen nosti. "Heippa kulta.", sanomme Ollin kanssa, kunnes lähdemme takaisin autolle ja pitkästä aikaa kohti treenistä.

---

Olli parkkeeraa auton treeniksen pihaan ja nostaa Oliverin kopan kantoonsa, kun minä otan poitsun hoitolaukun kantoon. Ja en tiedä mainitsinko koskaan, mutta käytimme kyllä Hupsun aamulla lenkillä ja annoimme molemmille lemmikeillemme ruokaa, joten he muutaman tunnin pärjäävät kotona kyllä keskenään, kun olemme täällä. Menemme sisälle ja riisumme vaatteet eteiseen. Pian iloinen vastaanottokomitea saapuu luoksemme tervehtimään ja ihmettelemään miten päädyimme treenikselle. Selitän nopeasti että Alva on hoidossa pitkästä aikaa ja Fiona koulussa, niin ehdimme muutaman tunnin olla pitkästä aikaa heidän kanssaan.

Minua täällä eniten tarvitaan, joten hetken juttelun ja kahvittelun jälkeen menen koneen ääreen säätämään biisien kanssa. Jätkät ovat saaneet itse äänitettyä pätkiä, mutta muokkailen niitä ja säädän yhteen sopivammiksi. Olli ilmeisesti syöttää Oliverin ja vaihtaa hänelle vihdoin puhtaan vaipan ja päiväunet, koska hänkin heräsi kun saavuimme perille. Ja kyllä täällä ei nyt kukaan soita mitään ja minulla on kuulokkeet, joten Oliverin korviin ei voi tulla mitään ongelmaa. Hyvin nopeasti muutama tunti on kulunut ja meidän on aika lähteä hakemaan Alva ja Fiona ja palata kotiin. Siispä hyvästelemme jätkät ja suuntaamme autolle...

__________

Sanoja: 812

Tätäkin taas välillä, sori tullu vissiin melkeen 1kk tauko...

Mulla on eka työharjoittelu sosionomiopiskelijana menossa ja vaikka ollu jo 5 vko harkkaa ja enää 2 vko jäljellä, niin voin sanoa et edelleen oon harkkapäivien jälkeen aivan rättiväsynyt ja en jaksa tehä mitään. Sitä se on ku yhtäkkiä aivan sekavasta rytmistä pitänyt päästä "normaaliin" ihmisten rytmiin kii ja kaikenlisäksi oon varhaiskasvatuksessa alle 3 vuotiaiden lasten ryhmässä, niin onhan se kuormittavaa kun sä oot niistä pienistä vastuussa ja tiedät että ne on toisten ihmisten kaikkein kalleimpia aarteita ja sun pitää pitää päivä heistä hyvää huolta.
+ Ne on niin pieniä vielä, että tarvii kaikessa apua ja lähes kokoajan on joku sylissä.