Die Another Day || Oleksi 3

29

~Leon~

Herään aamulla, kun alhaalta kuuluu lasten leikkimistä ja iloinen puheensorina. Katselen ympärilleni huoneessa ja hymyilen onnellisena tajutessani Lilan nukkuvan osittain päälläni. Siirrän kättäni ja alan leikkiä hänen hiuksillaan, jotka ovat muuten todella pehmeän tuntuiset. En tiedä kauanko vain tuijotan nukkuvaa Lilaa, kunnes hän alkaa vihdoin herätä. "Huomenta kulta, oot söpö ku nukut.", kuiskaan, kun Lila on saanut silmänsä auki. "Huomenta", saan vain unista muminaa vastaukseksi, jolle naurahdan.

Lopulta saamme kammettua itsmme ylös sängystä ja vaatteet yllemme. Suuntaamme alas, missä on kova meteli ja tohina meneillään. "Huomenta", äiti ja isi toivottavat ja vastaamme heille. Kaikki muut ovat hereillä, paitsi Olli, Aleksi ja poitsu. Emilie juoksee Alvan ja koirien kanssa heti jalkoihimme pyörimään. Istun lattialle ja kaappaan molemmat lapsukaiset syliini halaukseen ja juttelen heille. Lila istui myös lattialle, mutta hoivaa lemmikkejämme.

Hetken kuluttua siirrymme aamiaiselle ja pian vierashuoneesta alkaa kuulua itkua ja unisen oloinen Aleksi saapuu Oliverin kanssa luoksemme. Äiti lämmittää Aleksin puolesta maidon, jota Aleksi lähtee syöttämään Oliverille eri tilaan, varmaan olkkariin. Saamme Lilan kanssa syötyä ja jäämme juttelemaan pöydän ääreen muiden kanssa. Kun muut ovat syöneet äiti määrää minut siivoamaan keittiön, josta en pidä.

"Miksi vittu minä? Äiti, mulla on Lila kylässä! Ei sillon kuulu siivota!" huudahdan. "Kotityöt nyt vaan kuuluu elämään ja Lila on jo osa perhettä. Se oiskin eri asia, jos kyseessä ois kaveri, jota näät harvoin.", äiti sanoo. "No voi saatana, mä vittu vihaan sua! Mä haluun mennä Lilan kaa mun huoneeseen kahdestaan!", huudan vihaisena. "Heti, kun hommas hoidat.", isi puuttuu keskusteluun. "Vittu!", karjaisen ja huomaan pienempien säikähtävän. "Leon, nyt riittää!", isikin korottaa jo ääntään. Tuhahdan vain ja alan tyhjentää tiskikonetta. Vituttaa niin paljon.

-

Saan tiskit laitettua, ruokatavarat kaappiin ja pöydän pyyhittyä vihdoin. Olli ja Aleksikin kävivät vielä syömässä. Suututtaa niin paljon edelleen, että päätän vain lähteä huoneeseeni. Lila jää hämillään keittiöön istumaan, en ihmettele. Heittäydyn sängylleni ja painan pään tyynyyn, alkaen itkeä. Hitto, mä olen säälittävä. Hetki kuluu, kunnes oveen koputetaan hiljaa. Tunnen jonkun istuvan sängylle ja alkavan silittää selkääni. "Kaikki järjestyy kyllä.", tuttu ääni kuiskaa.

Käännyn ympäri ja näen Lilan. Nousen istumaan ja siirryn Lilaan kiinni. Vedän hänet tiukkaan halaukseen ja upotan pääni hänen rintakehälleen. Lila halaa minua takaisin, kunnes kaatuu selälleen ja vetää minut päälleen. Asetan käteni hänen poskilleen ja suutelen hätä. Hitaasti, hellästi ja pitkään.

Erkanemme suudelmasta ja kierähdämme niin, että Lila on nyt kainalossani. Silitän hänen käsivarttaan hennosti. "Rakastan sua", kuiskaan. "Mäkin rakastan sua", Lila vastaa. Juttelemme, halailemme ja suutelemme jonkin aikaa, kunnes alamme katsomaan Heartstopperia ties kuinka monennetta kertaa jo. Mutta onhan se nyt helevetin hyvä sarja.

Sarjan katselu keskeytyy, kun oveen koputetaan ja Ollin pää pilkistää oven raosta. "Oottepas te suloisia. Mut hei tulkaas syömään, tarjolla olisi salaattia, kanaa, riisiä ja currykastiketta, kera maidon, veden, yrmymehun tai Pepsi Maxin."
Nousemme ylös ja menemne syömään muiden kanssa. Pyydän myös aamuista käytöstäni anteeksi, koska se kuuluu asiaan.

Ruoan jälkeen menemme koko konkkaronkka ulos pelailemaan eri pihapelejä, kuten Mölkkyä. Ei se ole vain mökkipeli. Aika vierähtää hyvässä seurassa nopeasti ja pian Ollin ja Aleksin pitää jo lähteä perheineen kotiin. Minua harmittaa se aivan suunnattomasti. Käyn vielä nappaamassa Ollilta Oliverin syliini, koska en ole ehtinyt tuota pientä tänään hoitaa. Kauhea vääryys, Oliver on niin suloinen ja tyytyväinen lapsi.

Hetken päästä suurin osa on jo autossa ja joudun luovuttamaan Oliverin koppaan ja autoon. Halaan tiukasti Ollia ja Aleksia, kunnes he astuvat autoon ja lähtevät kotiin. Tunnen käsien kiertyvän ympärilleni, kun katselen Ollin ja Aleksin auton perään. Me nähdään liian harvoin, vaikka tavallaan aika lähekkäin asutaankin nykyään. On se välimatka joskus pidempikin ollut, en tiedä miten selvisin siitä silloin.

Käännyn ympäri ja tuijotan hetken Lilaa silmiin, kunnes vedän hänet suudelmaan. En taida koskaan tottua tähän ihanaan tunteeseen täysin. Lila on upea...

__________

Sanoja: 606

En ymmärrä miten saan tungettua mun viikot täyteen kaikkea näin lomallakin... 🌸💛