I'll Be With You | N.H

Part 31 ~ Niall

En oo ihan varma mitä tästä Niallin näkökulmasta tulee....

---

Saavuimme vihdoinkin päämääräämme, eli kotiin, Irlantiin. Onneksi Angela keskittyi nukkumiseen lennolla, koska noin jokainen ohi kulkenut ihminen halusi välttämättä puhua kaikesta mahdollisesta kanssani. Olen varma, että Angela olisi menettänyt hermonsa muutamaan tuhanteen kertaan, vaikka onkin hyvin ymmärtäväinen ja ystävällinen.

"Miltä tuntuu nähdä sun perhettä pitkästä aikaa?" Angela kysyi minulta hymyillen.

"Oon ihan fiiliksissä, uskon, että säki tuut viihtyyn tosi hyvin", vastasin hymyillen, kun kävelimme kohti vanhempieni ulko-ovea. Yleensä, kun tulen kotiin, meillä on talo täynnä porukkaa ja olemme käyneet viettämässä iltaa porukalla, mutta tänä vuonna taidan omistaa tuon ajan kierrellen kylää ihanan enkelini kanssa. On mahtavaa, että Angela vihdoinkin on kuvioissa, koska olen kuullut, että hän on aina halunnut tutustua tähän paikkaan. Sinänsä hieman outoa, koska hän tuskin oli kuullut kyseisestä paikasta ennen kuin paikka maailman kartalle One Directionin mukana nousi. Tiedän jo mitä kaikkea teemme, mutta ensin täytyy hoitaa taloon asettuminen. Soitin ovikelloa ja kohta oven takaa tulikin esiin tuttu henkilö, äitini.

"Hei kaikki Niall ja Angela tuli", äiti huusi sisälle ja tuli halaamaan minua.

"Ollu kauhee ikävä mun pikku tähteä", äitini sanoi halauksen keskeltä.

"Mulla on ollu kans kauhee ikävä sua ja isää ja kaikkia muita", sanoin naurahtaen ja vedin Angelaa hieman lähemmäs itseäni halauksen lopuksi. Tosin äitini hyökkäsi seuraavaksi Angelan kimppuun, joten äskeinen liike oli hieman turha.

"Tervetuloa Angela, olen varma, että viihdyt täällä", äitini sanoi Angelalle, joka hymyili ja halasi äitiäni. Pian takaa saapuikin isäni.

"Niall, poika", isäni sanoi ja halasimme niin kuin isä ja poika yleensä halaa. Tämän jälkeen isäni halasin Angelaa, hauska kyllä, kuin hyöhentä.

"Tulkaa ihmeessä nyt sisälle sieltä", äitini sanoi ja ohjasi meidät sisälle. Kävelin suorinta tietä laukkujen kanssa vanhaan huoneeseeni. Laskin laukut lattialle ja kävin avaamassa verhot.

"Olen pitänyt verhoja kiinni, jotta ei olisi niin kuuma, kun aurinko paistaa aina sun huoneeseen", äiti sanoi hymyillen ovelta. Kävelin pois ikkunalta.

"Ei se mitään, ihan kiva, että on viileetä nukkua", vastasin hymyillen.

"Mitäs suunnitelmia teillä on illalle? Arvelin alunperin, että tänä vuonna taidat jättää sukukokoukset väliin", äiti kysyi.

"Mä ajattelin, että kierrätän Angelan kaikissa mun lempipaikoissa ja kerron vähän tarinaa mun elämästä. Meillä on ollu vähä kaikenlaista meneillään tässä, kun Angela sai pikkusiskon ja paras ystävä paljastu väkivallan kohteeks kotona ja sit meiltä löyty yks sellanen juttu, joka ei ollu ihan toivottu asia, niin jotain irtiottoo se tarvis", kerroin hymyillen. "Mutta voidaan me tulla sit sinne, mihin ikinä kaikki kokoontuukin".

"Ei kun viettäkää hauska ilta, onhan tässä päiviä, vaikka osa lähteekin kotiin", äiti jatkoi. "Mä luulen, että Angela tosiaan on se, mitä oot etsinyt".

"Tää talo on niin ihana, miksen koskaan oo tajunnu miten kaunista kaikki täällä päin on", kuului ovelta kun Angela asteli sisään ja tuli luokseni. "Ja nää näkymät". Angela käveli ikkunan luo ja näytin äidilleni vastauksen hänen edelliseen kommenttiin ennen Angelan sisään tuloa. Äiti lähti hymyillen ulos ja istuin sängylle.

"Me voitais kohta lähtee vähän kierteleen kylää", sanoin ja katsoin kellon olevan 6 illalla. "Kaikki täällä päin on kauniimpaa illalla".

"Ehdottomasti, mennäänkö heti?" Angela kysyi ja juoksi huoneen ovelle. Kävelin hänen perässään nauraen. En ymmärrä, mistä tuo kaikki energia todellisuudessa on peräisin, mutta eipä siitä haittaakaan ole.