I'll Be With You | N.H

Part 1

”Mennään jo, muuten tulee kiire. Ootsä varmaasti pakannu kaiken tarvittavan mukaan?”, mies vieressäni valitti nostellen tavaroitani ilmaan. Tämä mies on isäni ja isäni sattuu olemaan manageri maailman suosituimmalla poikabändillä. Bändin varmasti voi jo arvata eli siis One Direction. Olen tällä hetkellä 17 vuotta, mutta se ei isääni kiinnosta yhtään. Hän ei anna minun jäädä kotiin, koska se voisi olla liian vaarallista. Joten siis joudun tuhlaamaan koko vuoden kiertämällä maailmaa poikabändin kanssa. Mahtavaa. Ei ketään kaveria mukana edes. Isä ei suostunut siihen, että Georgina tai Miranda tulee mukaan. 

”Joo joo”, vastasin laahustaen portaita alas. Kiertuebussi odottaa ovemme ulkopuolella. Ja tämä bändi, One Direction, ei ole minulle niin tuttu. Totta kai isän kautta ja muuten olen heistä kuullut, mutta en tunne. Poikia olen sen verran tavannut, että joskus jossain, kun olemme odottaneet, niin muutaman sanan vaihtanut. Ja nyt pitäisi sitten matkustaa näiden puolituttujen kanssa vuosi. Isäni kun sattuu olemaan suurimmassa vastuussa ja koko ajan poikien kanssa. Bussin ovi aukesi turvamiehen toimesta ja astuin sisään suureen, punaisen, valkoisen ja mustan sävyillä sisustettuun tilaan, jos lähti käytävä kohti etuosaa ja portaat yläkertaan. Portaiden vieressä oli suuri pyöreä pöytä ja penkki sen ympärillä, bussin alaosan takimmainen nurkka. Keskemmälle bussia liikkuessani, vastaan tuli muutama tuoli ja sohva. Sohva, keikkabussissa, selvä. Jatkaessani matkaa löysin keittiötä muistuttavan tilan täynnä erilaisia tavaroita, kuten hiuslakkaa, muutama puhelin, tietokoneita, lusikoita, kengät, kukkakimppu ja muuta, mitä en ehkä edes halua tietää. Mutta jos joku kertoisi, mitä he tekevät kukkakimpulla ja miksi tuossa on kasa lusikoita tai kengät keskellä hellaa muistuttavaa tasoa. Ihme, että lattialla pääsee sentään kävelemään. Jatkoin matkaani vielä hetken, kunnes saavuin paikkaan, jossa bändin kuljettaja, Dean Jameson, istui jo valmiina lähtemään. Deanin tunnen isäni kautta, koska he ovat olleet ystäviä melkein koko sen ajan, mitä olemme asuneet Lontoossa. Muutimme Manchesterista Lontooseen ollessani kaksi vuotta. Muutimme, koska äitini sai uuden työpaikan Lontoosta. Äiti oli ihana ihminen. Kiltti, avulias, mukava, tahtoi kaikille muille hyvää ja asetti muut itsensä edelle. Yhtenä päivänä selvisi, että äidillä oli vakavanlaatuinen sairaus, ja hän menehtyi neljä vuotta sitten. Siitä asti olemme eläneet päivä kerrallaan isän kanssa kahdestaan. Isäni työpaikat vaihtelivat koko ajan, mutta kun One Directionille tarvittiin pätevä manageri, isäni valittiin tähän hommaan ja tässä sitä ollaan, kolmisen vuotta myöhemmin. Takaisin asiaan. On mukavaa, että täällä on uitakin tuttuja, kuin ainoastaan isäni.

”Dean!” tervehdin miestä.

”Angela”, hän vastasi nousten ylös tuolistaan ja tullen halaamaan minua. ”Mitä kuuluu?”.

”Hyvää, kai, mutta ärsyttää, kun pitää jättää koulu, koti ja ystävät tänne ja lähteä kiertämään maailmaa. Tosin ainahan olen halunnu nähdä maailmaa, joten on tää kyllä siltikin aika siistii”, vastasin hymyillen. ”Mut mä jatkan nyt mun tutustumiskierrosta, moikka”. Jos tarkasti katsoin ulos, siellä näytti jo horisontissa häämöttävän lauma faneja kylttiensä ja muiden kanssa. Tämä on varmasti se pelottavin puoli tässä, fanit.  He eivät tule pitämään siitä, että maailman suosituimman poikabändin kanssa matkustaa 17-vuotias tyttö. Ja vielä kaiken lisäksi, kun kaikki pojat ovat vapailla markkinoilla Louisin erottua hänen entisestä tyttöystävästä Palomasta. Paloma oli Louisin kanssa vain saadakseen paremman maineen ja hyödynsi Louisin rahoja omaan käyttöönsä. Paloma on 20-vuotias ja vaikuttaa, kuin olisi 3 vuotta. He seurustelivat 5 kuukautta. On se mahtavaa olla bändin managerin tytär, kun tällaiset asiat tulevat korviini todella nopeasti. Tosin vaitiolovelvollisuus on myös minulla. Jos minä vuodattaisin jonkun asian medialle, sen jälkeen isäni olisi työtön. Matkani jatkui kohti bussin takaosaa ja nyt pääsin portaisiin asti ja niitä valaistuja, punaisia, pyöröportaita pitkin saavuin yläkertaan. Mahtavaa. Ensin vastaan tuli kaksi sohvaa ja niitä vastapäätä televisio ja isomman puoleinen sellainen. Tämän osion jälkeen tuli nukkumaosasto. Sänkyjä molemmilla puolilla ja näitä näyttää olevan tässä kuusi. Jokaisessa on suljettava verho ja pieni ikkuna ulos. Viimeisenä saavuin tilaan, jossa oli ainoastaan paljon tavaraa. Matkalaukkuja, reppuja ja kaikkea. Myös minun tavarani ovat tuolla seassa. Täältä löytyy myös todella pieni vessa ja suihku. Kävelin takaisin takaosaan ja istuin sohvalle. Ei tämä niin paha ole, kuin kuvittelin. Tästä saattaa sittenkin tulla todella hauskaa.