Puhelimeni tärisi taskussani viestin merkiksi. Isä. Avasin viestin:
- Missä olet? Hävisit yhtäkkiä. Olemme lähdössä.
Aivan, isä jäi ulos, kun tulin sisään yksin.
”Mä oon tääl ylhäällä!” huusin alakertaan. Toivottavasti siellä ei ole ketään muita, kuin isä ja Dean. Ja totta kai henkivartija.
”Ai, no sitten. Me mennään nyt hakemaan pojat ja sitten suunnataan kohti ensimmäistä kiertuepäämäärää. Saat katsoa vaikka televisiota tai tulla tänne”, isäni huusi takaisin alakerrasta.
”Mä jään tänne”, huusin vielä alakertaan. Nousin ylös sohvalta ja menin television luona olevan kaapin luokse, jossa on ilmeisesti elokuvia ja oikeassa olin. Otin ensimmäisen käteen tarttuneen leffan, Twilight Houkutus. Selvä, no tämä on ensimmäinen osa, joten tässä matkojen aikoina tulee sitten katsottua loputkin. Laitoin elokuvan pyörimään ja kaivoin laukustani järjestelmäkamerani viereeni. Pakko tästä bussista on kuvia ottaa. Muistan vieläkin, kun täytin 16 vuotta ja isäni osti tämän kameran minulle lahjaksi. Olin enemmän, kuin iloinen ja kuvailin jokaisen pienenkin esineen ja asian, mitä eteen sattui. Otin muutaman kuvan ympäriltäni ja tunsin, kuinka bussi lähti liikkeelle. Nyt se on virallisesti alkanut. Matkani maailman ympäri.
Alhaalta kuului yhtäkkiä puhetta ja tervehdyksiä. Ensimmäinen poika on saapunut. Puhe alakerrassa jatkui bussin lähdettyä jatkamaan matkaa ja minä sain jatkaa elokuvan katselua rauhassa ja yksin. Ei mennyt kauaa, kun pysähdyimme uudelleen ja tällä kertaa sisään tuli nauravaa ääntä. Tuo on selvästi Niall. Hän on tuosta poikaporukasta se, joka nauraa koko ajan. Hetken aikaa meni, kunnes bussi lähti taas liikkeelle ja tällä kertaa portaista alkoi kuulua askelia ja kiroamista. Ja esiin astui hahmoja laukkuja kantaen. He eivät huomanneet minua matkallaan yläkerran toisen päähän. Isäni tuli heidän perässään. Mitä hän nyt täällä tekee? Pojat, tai no nyt erotin, että Harry ja Niall tulivat nauraen takaisin loppuosaan.
”Pojat, eipäs sitten kiroilla, koska meillä on täällä nyt naispuolisia ihmisiä”, isäni sanoi pojille kuulostaen todella vakavalta. Mieleni teki mieli nauraa, mutta pidin ajatuksen vain mielessäni.
”Angela!” pojat huusivat yhteen ääneen.
”Moi”. He lysähtivät istumaan toinen toiselle puolelle ja toinen toiselle minun ympärille. Isäni lähti takaisin alakertaan.
”Mitäs sä täällä teet?” Harry kysyi hymyillen pepsodent-hymyään ja pörhöttäen hieman kiharoitaan. Ihme jätkä.
”Isä pakotti mukaan, kun en kuulemma pärjää yksin näin pitkää aikaa kotona. Miten niin en pärjää? Totta kai, mähän olen jo 17”, vastasin pojalle.
”Mutta eiks oo turvallisempaa tääl meijän kans?” Niall kysyi naurahtaen.
”No sitä sopii epäillä”, vastasin ja kaikki aloimme nauraa. Elokuvan katselu jäi vähän nyt kyllä, mutta sen voi onneksi katsoa uudelleen ja uudelleen. Bussi pysähtyi taas. Eivätkö pojat voisi tulla yhdeltä pysäkiltä kaikki? Tämä pysähtely saa minut hulluksi. Yläkertaan tavaroitaan kantaen saapui Louis.
”Moi”, sanoin huolettomasti ohi menevälle jätkälle, joka tiputti säikähdyksestä laukkunsa lattialle ja katsoi minuun päin.
”Angela, ei tollee saa tehä, entäs jos mun tavarat nyt hajos?” Louis sanoi kuulostaen järkyttyneeltä.
”Mä sanoin vaan moi, big deal?” sanoin nauraen. Kohta myös Louis liittyi mukaan keskusteluumme, joka liittyi kameroihin. Niall leiki kamerallani ja väittelimme Harryn kanssa, kumpi on parempi kamera. IPhonen kamera vai minun järjestelmäkamerani. Ei mennyt edes viittä minuuttia, kun pysähdyimme taas. Ihan oikeasti. Nousin ylös sohvalta ja kävelin etuosaan, jossa matkatavarani olivat sikin sokin. Nostelin tavarani yhteen paikkaan ja samassa etuosaan käveli Liam.
”Liam”, sanoin ja juoksin halaamaan poikaa. Liam on minulle ehkä pojista tutuin, koska hän on isäni kanssa todella läheiset, joten hän on käynyt meillä useasti.
”Kayleigh, kiva nähä taas”, poika sanoi kesken halauksen.
”Mun nimi on Angela”, sanoin irrottauduttuani halauksesta.
”Kyllä mä sen tiedän, mut mä sanon silti Kayleigh”, hän sanoi huolettomasti ja lähti kävelemään perässäni takaisin samaan tilaan, josta kolme minuuttia sitten lähdin. Päätin kuitenkin muuttaa kurssini. Otin kamerani pöydältä ja kävelin portaat alas. Kun saavutin lattian alakerrassa, bussi pysähtyi taas. Yksi henkivartijoista, joita olikin ilmestynyt tänne muutama enemmän, avasi oven ja sisään astui bändin viimeinen jäsen, Zayn.
”Moi”, sanoin ja odotin, että poika huomaa minut. Hän nosti katseensa ja näytti ensin kyllästyneeltä, mutta ilme muuttui nopeasti.
”Angela, moi ”, hän sanoi hymyillen. Sen jälkeen hän jatkoi matkaansa yläkertaan ja sieltä alkoi kuulua ihmeellisiä ääniä. En välttämättä halua edes tietää mitä siellä tapahtuu.
”Montako kertaa me vielä pysähdytään?” valitin isälleni istuen hänen viereensä. Hän laittoi kätensä olkapäälleni.
”Nyt on kaikki tarvittava kyydissä, että luultavasti syömään seuraavan kerran”, hän sanoi. Nyökytin päätäni ja sen jälkeen nousin ylös tuolilta.
”Isä muuten, missä me nukutaan tuleva yö?” kysyin, kun mieleeni tuli, että kiertueen ensimmäinen päämäärä vaikutti olevan aika kaukana.
”Täällä, bussissa. Sinä saat nukkua poikien kanssa yläkerrassa. Omassa sängyssä totta kai, mutta koska meillä ei ole muita tiloja ja sinä et luultavasti halua vaihtaa toiseen bussiin”, isä alkoi kertoa ja nyökytin leukaani myöntymisen merkiksi. Joo, en todellakaan mene toiseen bussiin, koska siellä ei ole ketään, kenet tuntisin.
”Mikä sänky noista on muuten vapaa?” kysyin pojilta. Niall nousi sohvalta ylös ja viittoi mukaansa.
”Tää yläsänky on Harryn ja vastapäinen Louisin. Alasängyt Harryn puolella Zaynillä ja vastapäätä Liamin. Mun on tässä Louisin ja Liamin välissä, joten sä saat nukkua siinä Harryn ja Zaynin välissä, sopiiko?” Niall kertoi osoitellen sänkyjä.
”Totta kai, kunhan on oma sänky ja nukkumatila”, vastasin hymyillen. Blondi hymyili takaisin. Hänellä on kyllä yksinkertaisesti maailman ihanimmat silmät. ”Paljonko kello muuten on?”.
”Näyttäis olevan puol kymmenen”, poika vastasin katsoen rannekelloaan.
”Pitäs varmaan mennä nukkuun. Teillä on ilmeisesti aamulla joku haastattelu, ku päätään perille”, sanoin Niallille, joka nyökkäsi.
”Oikeassa olet”, hän sanoi. Naurahdin ja tein pienen voitontanssin, jolle siinä nauroimme molemmat noin puoli minuuttia, jonka jälkeen matkasin tavaroideni luo ja vaihdoin vaatteet, mutta suihkukopissa. En ota riskejä, että pojat vakoilisivat. Menin sänkyjen luokse ja kiipesin omaani. Laitoin verhon kiinni ja tajusin, kuinka kodikas tämä oikeastaan on. Huomenna laitan tänne muutaman kuvan kiinni. Ja pikku hiljaa silmäni alkoivat painua kiinni ja ensimmäinen kiertue-elämän päivä olisi ohi.
YOU ARE READING
I'll Be With You | N.H
Fanfiction(Niall Horan, Finnish) Angela Edwards on 19-vuotias tyttö, jolla on elämä edessä, kunnes hänen isänsä pakottaa tytön mukaan maailman kuulun One Directionin maailmankiertueelle. Mitä käy, kun ystävyys yhden kanssa muuttuu syvemmäksi ja toisesta palja...
