I'll Be With You | N.H

Part 3

”Angela, nouse jo ylös!” Louis huusi vieressäni. Makasin keskellä lattiaa tavaroiden seassa. Pojat kaatoivat minut tähän lähtiessään juoksemaan kohti portaita ja kiireellä syömään. Ei heille tullut mieleen, että seisoin melkein heidän edessään ja lopputuloksena makasin lattialla ja Louis tuli sitten valittamaan. 

”En mä jaksa. Paitsi jos autat mua”, vastasin päättäväisenä. Louis tuli seisomaan yläpuolelleni ja otti käsistäni kiinni. Hän nosti minut ylös, mutta ennen kuin jalkani osuivat maahan, Louis nappasi minut reppuselkäänsä ja lähti juoksemaan portaita alakertaan ja ulos kohti isoa keikkahallia. 

”Louis päästä mut alas!” huusin niin kovalla äänellä, että se kuului koko hallissa, kun pääsimme sinne asti. Onneksi faneilta on pääsy kielletty tänne alueelle, joten kukaan ei pystynyt näkemään tätä herra Tomlinsonin mestari ideaa. Kaikki pojat räjähtivät kuuluvaan nauruun, kun Louis kaatui selälleen laskettuaan minut maahan. Miten kukaan onnistuu kaatumaan tässä tilanteessa? No Louis on Louis. 

”No niin, pojat vähän rauhallisemmin ja Angela-kulta, älä viitsi leikkiä idioottia”, isäni tuli luoksemme valittaen. Mitä idioottia? Louishan se oli, joka minut mukaansa nappasi. Aivan, isäni pelkää, että minua sattuu. En ole enää 3 vaan 17.

”Mitä idioottia”, mutisin itsekseni ja Liam tuli taakseni.

”Tom on Tom, sitä vaan pelottaa”, hän sanoi laittaen kätensä olkapäälleni.

”Niin mikä muka? Se haluu vaa, et me ollaan vieraita toisillemme, et sen työ olis turvas”, sanoin kääntyen Liamiin päin. Ei ole reilua, he ovat ainoita, jotka ovat edes syntyneet samalla vuosikymmenellä kanssani ja sitten minun pitäisi viettää aikaa yli 30 vuotta täyttäneiden kanssa. Unissaan.

”Sitä, että sua sattuu”, Liam sanoi. Aivan sama. Osaan kyllä sanoa, jos jokin on hullusti.

Pukuhuone. Valkoiset seinät omistava huone kahdella ovella, joista toisesta pääsee käytävälle ja toisesta suihkutilaan. Huoneessa on musta sohva ja kaksi nojatuolia, pöytä, joka sisältää paljon lehtiä, ruokaa, juotavaa ja asusteita. Huoneessa on myös maskeerauspöytiä, jonka ääressä istuu tällä hetkellä Zayn ja Niall ja vaaterekkejä. Tällaista on siis suuren poikabändin elämä ennen keikkaa. Odotin jotain…räväkämpää, kuten pleikkaripelejä ja kauheaa huutoa. Tosin huutoa olisi, mutta Louis on suihkussa ja Niall maskeerattavana, joten siksi on erittäin hiljaista. Ja huomioni kiinnitin siihen, että näitä poikia ei sitten haittaa, että managerin tytär istuu samassa tilassa, jossa he ovat puoli alasti, kun vaatteita vaihtavat. Ei se ainakaan minua haittaa, koska isäni kanssa olen tottunut elämään. Poikien keikkaan on nyt puoli tuntia aikaa ja näen ensimmäisen kerran heidän faninsa ja keikan. Kamera on totta kai mukana. Pääsen aivan lavan eteen tai oikeastaan sivulle henkilökunnalle tai VIP-ihmisille tarkoitetuille paikoille. En tarkkaan muista. 

”Ootatko jo keikan alkua?” Harry kysyi istuen viereeni.

”Joo, on kiva nähä, miten te lavalla käyttäydytte, koska en aikasemmin oo päässy viel kattoon teijän keikkoja, tai no näin mä niitä sillon ku te lämppäsitte joskus kaks vuotta sitte isoi tähtii”, vastasin selittäen kaikkea turhaa ja Harry alkoi nauraa.

”Eiks me sit olla isoi tähtii?” hän kiusasi nauraen. Tönäisin häntä olkapäähän. Nousin ylös sohvalta ja kävelin isän luokse.

”Angela, joudut samaan paikkaan noin viiden VIP-lipun ostaneen henkilön kanssa. Jos ne kysyy kuka oot, niin sanot vaan, et VIP-lipun ostaja. Fanien ei tarvii ainakaan viel saada huhuja liikkeelle susta”, isäni sanoi osoittaen lavan reunalle, jossa oli jo muutamia satoja ihmisiä.

”Okei, no mä yritän”.

”Ja nyt kiitos vielä meidän mahtavalle henkilökunnalle, joihin kuuluu manageri Thomas, stylisti Martina, äänivalmentaja Iris, koko muu joukko tärkeitä ihmisiä ja meidän päivänsäde, joka me vihdoinkin saatiin mukaan kiertueelle”, Harry alkoi kiittää ihmisiä ja kun kuulin viimeisen jutun, isäni kääntyi puoleeni ja hymyili minulle. Päivänsäde vai, no selvä sitten. ”One Direction kiittää ja kumartaa, olitte mahtava yleisö, nähdään taas”, hän vielä jatkoi ja sen jälkeen lava meni pimeäksi. Martina viittoi minut mukaansa.