---
Kyyneleet valuivat pitkin poskiani, kun kuulin tuon viimeisen kysymyksen. Niall on tällä hetkellä polvistuneena, kaikkensa antaneena edessäni, enkä voi muuta kuin itkeä. Sanat ovat tarketuneet kurkkuuni enkä saa mitään järkevän kuuloista ulos suustani, joten tyydyn nyökkäämään ja naurahdan, kun Niall nousee ylös ja irrottaa sormuksen rasiasta. Hän pujottaa kauniin, yksinkertaisen hopean sormuksen, jota koristaa muutama pieni timantti, sormeeni ja hyppäsin tuon kaulaan sekunneissa sormuksen pujotuksesta. Kun vihdoin laskeuduin Niallin kaulalta, tuo pyyhki hymyillen ehkä leveämmin, kuin koskaan aiemmin kyyneleet poskiltani ja siirsi huulensa omilleni. Tuo tunteita täynnä olevaa suudelmaa kesti jonkin aikaa, joka tosin tuntui, kun se ei olisi siltikään tarpeeksi. Hymyilin tuijottaen vasenta kättäni ja Niall otti kamerani, jotta voi napata ilmeisesti minusta, itkeneenä ja ikionnellisena kuvan. Tuo peruutti hieman ja nostin vasemman käteni ylös, jotta jokainen kuvan näkijä tietää miltä minusta juuri nyt tuntuu. Niall otti myös puhelimellaan samanlaisen kuvan. Istuin kallion reunalle hetkeksi Niall tullen viereeni ja nojasin tuon olkapäähän tuijottaen taas samaa näkymää, jota tuijotin ennen, kuin Niall minut keskeytti.
-
"Onks sulla nyt varmasti kaikki kunnossa? Kameran akku ladattu ja muistikortti vaihdettu?" Niall kyseli ja hääräili ympäriinsä. Olemme Niallin veljen ja tämän tulevan vaimon vihkipaikalla. Istumme pienessä sivuhuoneessa, johon Greg ja Bob sekä Maura toivottavasti pian saapuvat. Niall ei ole istunut paikalleen sen jälkeen, kun Greg soitti, että he ovat matkalla.
"Niall rakas, mä olen valokuvaaja, miten sä kuvittelit, että mä voisin hoitaa mun työtä ilman mun tärkeimpiä välineitä. Totta kai kameran akku on täynnä ja muistikortti vaihdettu", sanoin nauraen edelleen edes takaisin ravaavalle miehelle. Tuo oli juuri avaamassa suunsa ja kysymässä lisää, kun keskeytin hänet.
"Ja jalusta laitettu valmiiks, se on siellä alttarin luona jo odottamassa ja eteisaulassa odottaa toinen ulostuloa varten", jatkoin kertomista. "Ai niin, ja on myös kaikki muu mahdollinen tarvittava ja turha mukana, kiitos sinun, joka pakkasit kaiken irtaimiston mukaan, jota ikinä irti sait". Nousin seisomaan ja pysäytin Niallin kohdalleni.
"Kaikki menee ihan hyvin, usko mua", sanoin ja Niall kietoi kätensä vyötärölleni.
"Kyllä mä sen tiiän, mua vaan jännittää, se on kuitenkin mun veli", Niall sanoi ja hymyilin tuolle.
"Mä tiiän ja sun veljelle merkkaa enemmän, kun tiiätkään se, että oot täällä just sen tärkeenä päivänä", jatkoin hymyillen ja kiedoin käteni Niallin niskaan. Sillä hetkellä ovi aukesi ja sisään asteli muut pikku seurueesta. Molemmilla miehillä oli puvut päällään ja Niallin äidillä kauniin värinen vaalea turkoosi mekko. Itse nappasin jotakin juhlavaa muistuttavan tummansinisen mekon, jonka seuraksi nappasin valkoisen kankaisen bleiserin ja korkokengät totta kai. Hiukset heitin nutturalle, johon laitoin pari pinniä, joissa on hieman kimalletta.
"Tulittehan te vihdoinkin", Niall sanoi ja irroittauduimme toisistamme ja istuin takaisin paikalleni. Nappasin kameran käteeni ja napsautin sen päälle. Räpsin muutaman kuvan perheestä, joka edessäni seisoo. Yhdessä kuvassa vain Niall ja Greg, yhdessä vanhemmat, yhdessä he kaikki.
"Mä voin ottaa teistä yhteiskuvan, jos haluutte", Maura sanoi hymyillen. Nousin seisomaan ja hymyilin tälle ja ojensin kamerani. Kävelin Niallin luo ja siirryin hänen korvan viereen.
"Mitäs me tehään tän kihlausjutun kanssa? Tää sormus on nimittäin edelleen mun sormessa", kuiskasin Niallin korvaan ja tuo käänsi minut kohti itseään.
"No nyt on hyvä tilaisuus kertoo, koita saada se mukaan kuvaan", Niall sanoi hymyillen.
"Greg, mee kans kuvaan", Maura sanoi ja hän nappasi yhden kuvan meistä kolmesta. Tuon jälkeen hän halusi kuvan vain meistä kahdesta. Niall nappasi kiinni vasemmasta kädestäni ja nosti sen ilmaan minun katsoessa häntä ja kuulin kameran räpsähtävän ennen kuin tajusin, että emme todellakaan olleet missään normaalissa poseerausasennossa. Kuvan jälkeen Niall suikkasi suukon poskelleni ja lähti äitinsä luo. Kävelin nopeasti perässä, koska no, heillä sattuu nyt olemaan omaisuuteni käsissään.
"Ihana kuva", Maura sanoi innoissaan ja näytti kuvaa Niallille. Kävelin tuon taakse ja katsoin kuvaa vilaukselta. Kuvassa Niall on nostanut juuri käteni ilmaan minun katsoessa häntä hymyillen. Hymyilin itsekseni katsoen kuvaa ja Maura nappasi kameran vielä käteensä. Hän tuijotti hetken kuvaa ja ojensi kameran minulle.
"Kaunis sormus", tuo sanoi.
"Kiitos", vastasin. Hetkinen. Tajusin, että olin juuri kiittänyt sormuksesta. Hän siis huomasi sen kuvasta.
"Millonkas tää tapahtu?" Niallin äiti jatkoi.
"Sillon, kun oltiin siellä kalliorannassa", Niall sanoi ja hymyili. Maura nousi ylös ja halasi ensin Niallia ja sitten minua.
"Mitäs te sielä halailette?" Greg kysyi tullen taaksemme.
"Niall pyysi vihdoin Angelaa sen vaimoksi", Maura sanoi.
"Eihän siitä kestänyt, kun ikuisuus, onnee", Greg sanoi ja halasi Niallia ja myös minua.
"Eihän tänään onnitella meitä, vaan teitä", sanoin, kun irrottauduin halauksesta. "Josta tulikin mieleen, että meidän pitäis varmaan mennä". Kaikki nyökkäilivät ja suuntasivat ovelle. Kävelin perässä ovelle, jota Niall piti minulle auki. Kävelimme käytävää kohti alttaria. Ihmiset alkoivat olla pikku hiljaa paikoillaan ja asetuin omalle paikalleni. Erikoisluvalla olen ainoa, joka saa kiertää pitkin tilaisuutta ja ottaa kuvia. Minulla on kyllä paikka Niallin vanhempien vieressä. Heitin kenkäni paikalleni, koska en tahdo pilata tilaisuutta korkokenkien äänellä, kun ravaan pitkin salia. Niall asettui paikalleen sulhasen viereen ja hymyilin tälle. Kohta alkoi kuulua musiikki ja morsiusneitojen johdattelemana morsian asteli paikalle. Ja seremonia sai alkaa.
-
Istumme lentokentällä odottamassa lentoa takaisin Lontooseen. On lauantai-ilta ja lentokentällä on normaalia vähemmän ihmisiä. Kuten jokainen jo tietää, olen suurin piirtein lentänyt saman verran, kuin vieressäni istuva herra, koska olen syystä tai toisesta paljon mukana roikkunut, joten normaalia vähemmän on siis helposti määriteltävissä. Odotan innolla kotiin pääsyä, koska pääsemme vihdoinkin aloittamaan oman valokuvausyritykseni kanssa. Olen haaveillut siitä koko elämäni ja vihdoinkin pääsen aloittamaan unelmatyöni.
"Pitäiskö meidän tiedottaa tästä asiasta maailmalle ennen kun lehde vetäsee taas jotkut ihmeen Harry on kuollut ja Liam sairaalassa huumeista -jutut?" kuulin Niallin kysyvän ja osoittavan sormustani. Tämän asia on vasta muutaman päivän vanha, emmekä ole liikkuneet missään, missä media olisi ollut, joten tämä on ensimmäinen paikka. Yleensä se ensimmäinen esiintyminen riittää heille, ja juuri Niallin kuvailemia asioita löytyy lehdistä. Itse asiassa kaksi viikkoa sitten lehdessä oli juttua siitä, kuinka Harry oli jäänyt auton alle ja kuollut. Kaikkein hauskinta tässä jutussa oli se, että olimme juuri silloin Harryllä ja hän istui naamalle edessä. Joten vaikkakin tällaiset asiat eivät kuulu oikeastaan kenellekkään, on parempi kuulla asia varmennettuna, kuin juorulehdistä.
"Tossa on pointtia, ehkä se vois olla faneillekin helpompaa kuulla se suoraan, kun arvuutella lehdistä", sanoin. "Mites ajattelit tän hoitaa?".
"Mä laitan tän kuvan instagramiin, media hoitaa loput", Niall sanoi ja näytti kuvaa, jonka otti minusta kalliolla juuri sen jälkeen, kun hän pyysi minua vaimokseen.
"Mä en oo parhaimmillani tossa kuvassa", sanoin hiljaa.
"Mun mielestä sä oot täydellinen tässä kuvassa ja missä muussa tahansa kuvassa", Niall jatkoi.
"Okei okei, laita vaan", sanoin hymyillen ja näin Niallin avaavan mainitun sovelluksen, painavan kameraa, valitsi kuvan ja kirjoitti tekstit. Hän myös merkkasi minut kuvaan ja jakoi twitteriin, koska pian sain ilmoituksen puhelimeni näyttöön. Avasin sovelluksen ja katsoin kuvaa. Kuva on julkaistu 10 sekuntia sitten ja kommentit kirjaimellisesti räjähtää käsiin. Luin kuvan kuvatekstin ja hymyilin.
"She said yes ! Happiest man on earth !"
Suljin sovelluksen edelleen hymyillen ja nojasin Niallin olkapäähän. Elämä näyttää minulle todellakin vihreitä valoja.
---
Mä tiedän, että tää luku tappo kaikki tylsyyteen, mutta pakko saada yks täyteluku, koska ens luku on viimeinen tän tarinan luku... ): se kylläkin on vaan sellanen suuntaa antava...pahottelen!
Kirjottelen tielle lisää infoo ja tuntemuksia vikan luvun lopussa ja sen jälkeen!
Muistakaa painaa tähteä ja kommentoida!
YOU ARE READING
I'll Be With You | N.H
Fanfiction(Niall Horan, Finnish) Angela Edwards on 19-vuotias tyttö, jolla on elämä edessä, kunnes hänen isänsä pakottaa tytön mukaan maailman kuulun One Directionin maailmankiertueelle. Mitä käy, kun ystävyys yhden kanssa muuttuu syvemmäksi ja toisesta palja...
