I'll Be With You | N.H

Part 18

Oliko Niall tosissaan? Hän haluaa tosiaan viettää kaikki vapaat hetket minun kanssani.

”No totta kai mä haluun”, sanoin halaten poikaa.

*Niallin näkökulma*

Kävelimme takaisin sisälle Angelan kanssa. Hän meni takaisin istumaan ja Harry käveli minua vastaan.

”Ensimmäinen askel, hoidettu”, sanoin Harrylle.

”Se siis suostu?” Harry kysyi.

”Jep”, vastasin ja jatkoin matkaani tytön luokse. Hän nauroi juuri Nathalien kanssa, en tiedä mille, mutta joka tapauksessa.

”Mistäs täällä keskustellaan?” kysyin istuen paikalleni ja hörpäten siemauksen juomastani.

”Ei mistään ihmeellisestä”, Angela sanoi edelleen nauraen. Kello näyttäisi olevan jo puoli kaksitoista.

”Angela, kello on jo puol kakstoista”, sanoin tytölle, kun Nat oli siirtynyt paikalleen, ilmeisesti kuhertelemaan Zaynin kanssa, koska tuota samaa on ollut viimeiset kaksi päivää. 

”On vai? No ei ihme, et alkaa väsyttää”, hän sanoi nauraen.

”Ootsä juonu?” kysyin kummastellen tytöltä, koska eihän ainakaan selvin päin olevalta näytä. Vaikka itse olen hieman juonut, mutta en sentään niin paljon, että en huomaisi tuollaista.

”Ehkä vähän…tai no aika paljonki”, tyttö sanoi nauraen edelleen.

”Me taidetaanki sit lähtee nukkumaan”, sanoin nousten seisomaan ja laittaen takkini päälle. 

”Tom, Angela on juonu pikkusen liikaa, joten lähen viemään sen nukkuun”, sanoin Thomasille, joka nyökkäsi myöntymisen merkiksi.

”Mä tuun mukaan, en jaksa enää juhlia”, Martina sanoi ja otti Angelan tavarat mukaansa, kun minä puolestani nappasin naiseni mukaani. Pakkohan hänet on kantaa, jotta pääsemme joskus uloskin. Pääsimme autolle ja saimme Angelan istumaan, joten otin puhelimeni ja laitoin viestin Liamille.

”Lähettiin Martinan kans viemään Angela nukkuun. Juonu pikkusen liikaa”, kirjoitin viestiin ja painoin lähetä. Kohta saapui tekstiviesti.

”Okei, onks kaikki ok? Voidaan ajaa ihmiset nukkuun ja tulla kans”, luki viestissä.

”On on, pitäkää kunnolla hauskaa. Nähään sit aamulla”, laitoin vielä ennen puhelimen sullomista taskuuni. Tällä hetkellä olen erittäin tyytyväinen, että asuinpaikkamme on lähellä. Auto kaartoi talon pihaan ja hyppäsin ensimmäisenä avaamaan ulko-oven ja Martinan kantaessa kaikki tavarat sisään, otin Angelan käsivarsilleni ja kannoin suoraan yläkertaan. Martina toi tavarat meidän huoneeseemme.

”Kiitos. Mä laitan nyt tän naisen nukkuun. Oliks ne särkylääkkeet vielä siel keittiös?” kysyin Martinalta.

”Juu on ne. Onks sulla pää kipee?” hän esitti vasta kysymyksen. 

”Ei, mut Angelalla saattaa pian olla”, sanoin naurahtaen. Martina lähti hymyillen huoneesta ja autoin täysin kuutamolla olevaa naista vieressäni vaihtamaan yövaatteet. Saatuani naisen makuuasentoon ja piikin laitettuani, lähdin suunnistamaan kohti alakertaa. Nappasin keittiöstä muutaman särkylääkkeen ja vesipullon ja menin takaisin yläkertaan. Martina käveli kodinhoitohuoneesta mukanaan kasallinen ämpäreitä. Hän ojensi yhden minulle.

”Oon aika varma, et näitä tullaan tarviin. Vie toi sille naiselle”, Martina sanoi huvittuneena. Hän oli oikeassa. Kaikki muut, paitsi Martina, joka on raskaana ja minä, joka en oikeastaan kerennyt juomaan, ovat huomenna varmasti maailman mahtavimmassa kunnossa. Huomioikaa sarkasmi. Kävelin huoneeseemme ja laskin ämpärin sängyn viereen Angelan puolelle ja muut tavarat yöpöydälle. Vaihdoin vaatteeni ja hyppäsin omalle paikalleni nukkumaan.