”Niall..”, kuului tuskallinen ääni vierestäni. Juu, olen koko ajan ollut puoliksi hereillä. Nostin puhelimen naamani kohdalle ja kello näytti kolmea yöllä. Käännyin oikealle puolelleni, jossa Angela tuijotti minua tuskissaan.
”Juu?” käännyin hänen kasvojaan vasten.
”Olisko mahollista, et mä saisin sen tuen ja pääsisin vähäks aikaa seisomaan, kun puudutus näköjään loppu?” hän vastasi. Nyökkäsin ja nousin ylös. Hain yhden niistä tukihärveleistä ja otin kepit maasta mukaani.
”No niin, nouseppas istumaan. Ja sit yrität nostaa käsiäs, et saan tän sun ympärille”, annoin ohjeita samalla toteuttaen hommani. Sain tuen tytön päälle ja autoin hänet seisomaan antaen kepit hänelle.
”Mennääks vaikka alakertaan vähäks aikaa?” hän kysyi.
”Juu, mut kannattaisko pistää jotkut housut vaik jalkaan eka?” kysyin häneltä osoittaen hänen erittäin lyhyitä shortsejaan.
”Miks? Ei siel kuitenkaan oo ketään tähän aikaan yöstä”, Angela sanoi ja lähti harppomaan kohti ovea. Kohautin olkiani ja lähdin tytön perässä vetäen huoneen oven kiinni. Porras portaalta lähestyimme alakertaa. Ja täällä taas. Angela lähti kohti keittiötä, joten sinne siis. Kiilasin tytön ohi ja kaapille etsimään lisää lääkettä tytölle. Hah, löytyi. Ojensin lääkkeet Angelalle, veden kera, koska siinä taisi olla kolme erilaista pilleriä. Tyttö heitti ne suuhunsa ja joi vesilasin tyhjäksi. Portaista kuului pientä kolinaa ja kohta keittiön ovelle ilmestyi Greg.
”Eihän me herätetty vaan sua?” Angela kysyi paniikissa. Siirryin tytön viereen seisomaan tai oikeastaan istuin siihen keittiösaarekkeelle, jonka edessä Angela seisoo, mutta tavallaan viereen tai oikeastaan taakse. No aivan sama, joka tapauksessa.
”Ette te, en ees tienny et ootte tääl, mutta miksikäs näin?” hän sanoi.
”Puudutus lakkas toimimasta, joten piti laittaa enkelille tukiliivi takas ja pitää aina kävellä vähän, nii haettiin sit särkylääkettä”, sanoin laittaen käteni tytön olkapäille. En uskalla koskea hänen vyötäröönsä nyt, kun on tuo tuki, ettei mitään pahaa tapahdu. Haluan olla varma, että hän parantuu mahdollisimman nopeasti. Angela kääntyi hymyilemään minulle ja antoi nopeasti suukon minulle. Sen jälkeen hän suuntasi keittiön toiselle puolelle.
”Mitä sä etit?” Greg kysyi Angelan vierestä. Tyttö tuli takaisin eteeni seisomaan ja ojensi minulle puhelimensa. Mutta eikös se ollut yläkerrassa?
”Mä luulin, et sun puhelin oli yläkerrassa”, sanoin pyöritellen valkoista puhelinta kädessäni.
”Se on ollu tuol iskän laukussa. Se on sun puhelin siel yläkerrassa”, hän sanoi hymyillen. Että rakastan tuota täydellistä hymyä.
”No mitä mä tällä teen?” kysyin osoittaen puhelinta.
”Jos voisit pitää sitä hetken?” hän katsoi minua kysyvästi edelleen hymyillen.
”Totta kai”, vastasin nousten seisomaan suukottaen tytön poskea ja kävellen ovelle päin. Taputin veljeäni olkapäälle merkiksi tulla mukaani.
”Mihin te meette?” Angela huusi keittiöstä.
”Oota ihan hetki prinsessa, tuun kohta takas”, huusin vastaukseksi. Käännyin kohti veljeäni. Hänellä on ollut jokin salaisuus koko tämän ajan. Sen huomaa hänen olemuksestaan.
”No niin, kerro sun salaisuutes”, aloitin vaativalla äänen sävyllä.
”Sä muistat Denisen?” hän sanoi. Nyökkäsin ja tuijotin miestä edelleen samanlaisella katseella. ”Me ollaan menossa naimisiin ja mä ajattelin pyytää sua bestmanin hommaan”, hän jatkoi kysyvästi. Aikooko Greg mennä naimisiin? No jo oli aikakin.
YOU ARE READING
I'll Be With You | N.H
Fanfiction(Niall Horan, Finnish) Angela Edwards on 19-vuotias tyttö, jolla on elämä edessä, kunnes hänen isänsä pakottaa tytön mukaan maailman kuulun One Directionin maailmankiertueelle. Mitä käy, kun ystävyys yhden kanssa muuttuu syvemmäksi ja toisesta palja...
