I'll Be With You | N.H

Part 30 ~ Angela

Heiiips! Aion nyt vähän muuttaa näkökulmien esitys tyyppiä. Eli pyrin siihen, että näkökulmat ei kauheesti muutu yhen luvun sisällä. Ja alan myös merkitä ne tohon otsikon perään, joten notice that!

HUOMIO! Me nyt vähän mennään ajassa eteenpäin ja muutetaan vähän henkilöitten ikää, koska mua masentaa se, että Angela on vasta 18, joten oho, nyt se onkin 19 vuotta. Muutan sen sitten joskus tonne muuallekin!!

-

"Niall onks meijän oikeesti pakko mennä? Mä en millään jaksais liikkuu mihinkää. Jos mä jään tähän ja sä lähet sinne Irlantii, kuulostaisko hyvältä?" marisin ja yritin välttää sitä, että joutuisin nousemaan ylös sohvalta ja mennä pakkaamaan tavaroita. Niallin veli ja hänen tuleva vaimonsa menevät naimisiin muutaman päivän sisällä ja meidän pitäisi nyt lentää sinne. Tunnen olevani hyvin laiska ja ajatus matkalaukun avaamisesta ja vaatteiden sinne viikkaamisesta on todella epämiellyttävä. En ole koskaan ollut mitenkään innokas siihen hommaan.

"On, ne on Gregin ja Denisen häät ja mehän mennään sinne. Nyt nouset ylös siitä", Niall sanoi ja tuli eteeni seisomaan. Toisin sanoen minä tuijotin Niallia, joka seisoi kädet puuskassa edessäni.

"En mä jaksa, mee sä pakkaan, tuun sit joskus", sanoi miehelle, joka ei ollut samaa mieltä kanssani vaan nappasi minut olkapäälleen, vähän kuin kantaisi räsynukkea. Kiljuin ja nauroin koko matkan olohuoneesta yläkertaan ja makuuhuoneeseen. Makuuhuoneessa potkin itseni maahan ja löysin itseni tekemässä tuttavuutta maton kanssa Niallin nostaessa matkalaukut sängylle.

"Niin miten kauan me siellä oltiinkaan?" kysyin istuen matkalaukkujen viereen, kun vihdoin lattialta pääsin ylös.

"En tiiä vielä, katotaan millon jaksaa tulla takasin. Muistathan, että sulla ei oo vakituista työtä eikä meillä jatku kiertue vielä, joten miksei", Niall ilmoitti heittäen kasan vaatteita sängylle eli minun päälle.

"Kiitos!" huusin kylpyhuoneeseen hukkuneelle miehelle. Jos en yleistä vaan normaalisti nainen on se, joka hoitaa tuollaisia asioita ja mies makaa sängyllä. No meidän talossa se menee juuri toisinpäin. Niall tuli takaisin ja alkoi lapata vaatteita kahteen laukkuun, toiseen omansa ja toiseen minun.

"Hei hei hei! Nyt lopetat, ei ne tolleen mee", sanoin ja työnsin hänet pois siitä, missä hän seisoi. Viikkasin vaatteet uudelleen ja laitoin laukkuun. Noin, menee pienempään tilaan.

"Angela, tuu kattoon", kuului kylpyhuoneesta ääni. Hypin kohti kylpyhuonetta, jossa näin Niallin tutkimassa jotakin purkkia, jonka sisällä oli jotakin nappeja . Kävelin hänen luokseen ja nappasin purkin omaan käteeni.

"Mitä tää on? Mistä tänne on huumeita tullu?" kysyin ihmeissäni. Minä en niitä käytä, eikä Niall myöskään, ainakaan tietääkseni. Talo on remontoitu juuri ennen kuin olemme tulleet tänne ja kalusteet on koottu vasta täällä.

"Eihän ne oo sun?" Niall kysyi minulta.

"No ei todellakaan ole! Näytänkö mä siltä, että mä tarttisin jotain huumeita?" kysyin hieman jopa vihaisena Niallilta, joka kehtaa epäillä tuollaista. Toisaalta, hän vain huolehtii, mutta tällaisiin aineisiin en koskisi, vaikka mikä olisi. Paitsi no nyt tämä purkki on kädessäni, mutta siis en käyttäisi niitä.

"Et et, halusin vaan varmistaa", Niall sanoi rauhoitellen minua.

"Onks ne sit sun?" kysyin vastaavasti herralta vieressäni.

"Ei tosiaankaan, mä en tollasiin sotkeutuis. Menis ura ja kaikki, enkä kyllä muutenkaan", Niall sanoi.

"Kenen nää sit on? Kuka edes on päässy meijän kylpyhuoneeseen? Mä luulin, että muut on käyttäny alakerran kylpyhuonetta", sanoin ja tutkin purkkia. En ole koskaan nähnyt tällaisia tai kuullut, mitä nämä ovat. Haluan tietää, kuka kuljettaa huumeita kotiini ja miksi?