I'll Be With You | N.H

Part 26

- Puolitoista kuukautta myöhemmin - 

*Angelan näkökulma*

"Mä tuon tän, niin ottakaa te toi. Nat, laitatko oven sit kiinni ja kato et se on lukossa", kerroin ohjeita muille. Astumme viimeisen kerran ulos Niallin kodista ja astumme ensimmäisen kerran asumaan uuteen kotiimme. Talo on tällä hetkellä muutamaa yksityiskohtaa vaille valmis. En ole tietenkään vaatteita ja vastaavia vielä purkanut, mutta ihan yleisesti muuten valmista. Istuimme autoon ja Niall lähti ajamaan. Otin kameran valmiiksi laukustani. Olen alkanut jo tehdä alustustyötä, jotta sitten, kun haen töitä, olisi jotain näyttöä. Ennen kuin huomasinkaan, olimme jo talomme pihassa. Astuin ulos autosta ottaen yhden laatikon mukaani, jonka toin. Siellä on kaikki koriste-esineet, jotka löysin. Niall lukitsi auton ja avasin oven tuohon vaaleansiniseen taloon, jonka postilaatikossa lukee 'Horan & Edwards'. Jätin valkoiset kenkäni eteisen matolle peilikaappien eteen sekä laskin kameran lipaston päälle ja kävelin laatikon kanssa keittiöön. Laskin laatikon pöytätasolle ja otin sieltä muutaman köynnöksen, jossa roikkui timantin mallisia koristeita. Laitoin ne roikkumaan keittiön ikkunan eteen. Kaunista. Ikkunasta näin, kuinka Niall ja Harry laittoivat takapihalla grillauskatosta pystyyn, Liam ja Nat kantoivat pöytää ja tuoleja sekä Martina kasteli kukkia. Hymyilin itsekseni ja kääntyessäni ympäri huomasin isäni tulleen keittiöön. Hän nosti yhden laatikoista tasolle ja alkoi purkaa laseja ja lautasia kaappeihin. Kävelin takaisin pöydän luo ja nappasin seuraavat koristeet.

"Ootko nyt varma tästä muutosta?" kuulin isäni kysyvän. Pysähdyin, kun seinään ja käännyin hitaasti ympäri.

"Totta kai oon. Miks en olis? Mä en haluu mitään niin paljon, kun olla Niallin kans", sanoin hieman kylmästi isälle ja huomasin, kuinka hän hieman, no säikähti. 

"En tiedä. Ajattelin vaan, kun olet vasta vajaat 2 kuukautta sitten täyttänyt 18. Ja oot aina tervetullut asumaan takaisin minun ja Martinan kanssa", isä jatkoi ja tunsin vihan alkavan kiehua sisälläni.

"Juu, kiitos vaan, mut ajattelin asuu täällä ja en tuu teijän ja vauvan keskelle asuun, kiitos. Ei mee enää ku varmaan jotain 3 tai 4 kuukautta, niin johan sielä huutaa lapsi yötä päivää", sanoin tylysti jatkaen tavaroiden purkua ja suunnaten olohuoneeseen. Kun ladoin tavaroita hyllyille tunsin käden olkapäälläni ja säpsähdin tiputtaen lasisen kulhon lattialle. Huomasin Niallin takanani. 

"Anteeks. Tiiän, et se oli sun kulho ja ..".

"Ei se haittaa, se oli vaan yks ja niitä on kaupat täynnä", Niall keskeytti minut suudellen minua nopeasti ja lähti hakemaan jotain, ilmeisesti imuria. Astuin varovasti pois lasin keskeltä ja istuin isolle sohvalle haudaten pääni käsiini. Kuulin Niallin imuroivan lasit pois ja sen jälkeen hän istui viereeni.

"Onks kaikki okei?" hän kysyi ottaen kasvoni käsiinsä.

"Ärsyttää vaan, kun isä kyselee jatkuvasti, et oonko varma, et haluun asuu täälä. Ja et haluunko muuttaa sen luo takasin", kerroin edelleen kiehuen vihaa. Niall sanomatta sanaakaan nappasi minut halaukseen ja tunsin vihan häviävän kehostani. Hymy nousi kasvoilleni ja samalla myös Niallin kasvoille.

"Siellähän se hymy oli. Tuu, mennään jatkaan nää jutut loppuun", hän sanoi nostaen minut ylös sohvalta.

*Niallin näkökulma*

"Mä ajattelin, et voitais ihan nyt uuden kodin kunniaks tällä porukalla pitää sellaset pienet juhlat. Voitas käydä ostamas jotain Angelan kans?" ehdotin, kun istuimme kaikki olohuoneessa. Kaikki nyökkäilivät ja nousin ylös sohvalta napaten Angelan mukaani. Nappasin lipastolta autonavaimet, lompakon ja puhelimen sekä kaapista mustan takkini ja Angelan valkoisen takin. Kohta Angela tulikin perässäni eteiseen ja laittoi kengät ottaen oman puhelimensa. Huomasin hänen etsivän jotain.