*Angelan näkökulma*
”Mun pitää käydä vessassa”, sanoin Niallille, joka auttoi minut ylös sohvalta. Kuulin, että joku tuli, ja oletin sen olevan Zayn. Pääsin, kuin pääsinkin ylös sohvalta, tosin muiden auttamana ja ilman tukiliiviä en olisi edes päässyt ylös. Sain kepit poikaystävältäni ja olin juuri lähdössä, kun näin jonkun tytön ovella.
”Ei voi olla todellista!” sanoimme tämän tytön kanssa samaan aikaan. Nathalie.
”Miten voi olla mahdollista?” hän sanoi ja lähdin kävelemään kohti tyttöä. Varovainen halaus tuli vaihdettua ja kummallisia katseita oli huoneen täydeltä.
”Voisko joku kertoo missä mennään?” Louis kysyi.
”Zayn, mähän sanoin, et Angela Edwards kuulosti jotenki tutulta ja sit ku sanoit et se on kotosin Manchesteristä ja sen suku asuu siel”, Nat sanoi innoissaan.
”Nathalie on iskän vanhempien naapuri. Me ollaan tunnettu siitä asti kun se joskus kymmenen vuotta sitten muutti sinne Australiasta ja ollaan aina hengailtu yhessä, kun olin kotiseuduilla”, jatkoin selittämistä ja asiat valkenivat kaikille. Isä nousi sohvalta ja käveli myös vaihtamaan halaukset Nathalien kanssa.
”Kiva nähä taas. Ei ollakaan nähty varmaan kahteen vuoteen", hän sanoi ja irtautui halauksesta.
”Samoin. Hassu sattuma, et kävi tälleen”, hän sanoi nauraen.
”Meillä on paljon puhuttavaa”, sanoin tälle nauravalle tytölle. Lähdin huoneesta sinne vessaan, johon alun perin olinkin menossa. Nathalie Carson. Hän muutti isän vanhempien naapuriin, kun olin kahdeksan ja siitä asti olemme aina, kun olen Manchesterissa vieraillut, tehty ja vietetty aikaa yhdessä. Todella mukava ja luotettava ihminen, täysin erilainen, kuin Vanessa. Tämä tyttö on aina ollut ulkoa ujo ja herkkä, mutta todelliseen luonteeseen tutustuttua, hän on rohkea, todella mukavaa seuraa. Ja mukava lisäys on hänen ihana Australian aksentti. Zayn ei tiedäkkään, kuinka hyvän ihmisen hän on itselleen löytänyt. Pitääkin kertoa se hänelle. Mutta kun tilaisuuden saan, aion jutella Nathaline kanssa kunnolla.
”Onks mun pakko tulla mukaan?” kysyin mieheltä, joka hääri pitkin huonetta. Pojilla siis on keikka ja mieluusti en menisi mukaan. En vain jaksaisi kuunnella sitä miljoonan teinitytön kiljuntaa.
”On, mä en pärjää ilman sua siel”, hän sanoi kyykistyen eteeni ja tarttuen käsiini.
”Okei okei, mä tuun”, vastasin nousten ylös sängyltä ja tarttuen Niallin ojentamiin keppeihin. Alkaa jo kyllästyttää näiden käyttäminen ja muutenkin tämä kaikki. Jos Vanessa ei olisi alkanut väkivaltaiseksi, en olisi tässä tilanteessa juuri nyt. Kävelin peilin ohi. Päätin, että päälläni olevat mustat farkut ja punainen toppi saavat kelvata. Nappasin puhelimeni taskuun ja lähdin ulos huoneesta kohti portaita. Hiljalleen saavutin alakerran, johon päästyäni isä pujotti kaulaani jo tutuksi tulleen passin, jossa on lupa kulkea keikkapaikalla. Louis kilttinä poikana auttoi punaiset converse kengät jalkaani ja Zayn herrasmiehenä auttoi minut autoon. Johan toimii palvelu nyt, mutta onko sama enää, kun tämä kaikki on ohi? Toivottavasti ei ja toivottavasti kyllä. Totta kai ilmainen palvelu olisi mukavaa, mutta ei, jos täytyy sietää tätä kipua.
”Otitko sä nyt ne kipulääkkeet? Ja onks sulla se tukevin tuki?” Niall kysyi minulta yhtäkkiä.
”Joo joo ja kyllä, koska en pysty istuun, ku suorana”, sanoin osoittaen selkääni ja yrittäen kumartua. Ei onnistu, ei millään.
”Niin mitä siis tarkalleen oikeen tapahtu?” Nat kysyi.
”Siis Vanessa, Harryn entinen tyttöystävä, hakkas mut, kun en suostunu jättään Niallia”, sanoin yksinkertaisuudessaan.
YOU ARE READING
I'll Be With You | N.H
Fanfiction(Niall Horan, Finnish) Angela Edwards on 19-vuotias tyttö, jolla on elämä edessä, kunnes hänen isänsä pakottaa tytön mukaan maailman kuulun One Directionin maailmankiertueelle. Mitä käy, kun ystävyys yhden kanssa muuttuu syvemmäksi ja toisesta palja...
