I'll Be With You | N.H

Part 14

*Angelan näkökulma*

”En mä jaksa vaihtaa vaatteita, meen jo alas oottaan”, sanoin Niallille, joka laittoi toisen paidan päälleen. Minulla tosin oli valkoiset farkut ja limenvihreä t-paita päälläni, joten ne kelpaavat niin matkustamiseen, kuin ulos syömään menemiseen. En myöskään mitään läpinäkyvimpiä paitoja voi tämän tuen vuoksi edes käyttää. Nappasin puhelimen taskuuni ja otin kepit seinän vierestä astuen ulos huoneesta. Varovaisesti lähestyin ensimmäistä porrasta, kunnes keppi tippui alas ja melkein horjahdin portaat alas.

”Apua!” huudahdin, ja tajusin, että se taisi kuulua kaikille lähimmän kymmenen kilometrin säteellä. Isä juoksi nopeasti paikalle Niall perässään.

”Sattuko suhun?” isä kysyi nostaen keppin maasta. Nyökkäsin ja lähdin varovaisesti niitä portaita nyt uudemman kerran alaspäin. Eihän jaloissani ole mitään sen kummempaa vikaa, mutta keskiosa kropastani ei liiku mihinkään, joten kävely olisi erittäin hankalaa ilman näitä. Pääsin, kun pääsinkin alakertaan ja sain jopa mustat kenkäni jalkoihini ilman kenenkään apua. Ja tähän asti pääsin ilman apua, koska autoon en pääse itse. Istumaan ja makaamaan pääseminen ei todellakaan luonnistu. Siksi istun vain, kun on pakko ja en muutaman minuutin takia ja makaamaan menen vain, kun menen nukkumaan. Tuki on niin tiukka, että ei vain yksinkertaisesti pysty.

”Emmä tiiä, kai mä sit otan kans tota pizzaa”, sanoin isälle ja lähdin etsimään pöytää meille Mauran kanssa. Löysimme pyödän, jossa on kymmenelle paikkoja ja viereisestä pöydästä voi lainata yhden. Pääsin pöydän päätyyn, lempipaikkaani, istumaan Mauran ja Liamin auttamana. Nyt sitten istun ainakin seuraavan tunnin tässä, kiitos. Muut alkoivat vähitellen valua pöytään. Loppujen lopuksi kaikki olivat löytäneet paikkansa ja olivat luultavasti myös tyytyväisiä. Jos katson nyt eteeni, näen vasemmalla puolellani ensimmäisenä Harryn, sitten järjestyksessä isä, Martina, Amanda ja Louis. Oikealla puolellani on nyt Niall, kun hän vaihtoi Gregin kanssa paikkoja, joten järjestys minusta katsoen on siis Niall, Greg, Liam, Zayn ja Maura. Oikeasti on todella mukavaa, että vihdoinkin istumme kaikki samassa pöydässä, vaikkakin tämä tummanvihreällä ja tummanpunaisella sisustettu vanhanpuoleinen ravintola ei kuulu suosikkilistaani.  Niall nousi paikaltaan ja jäin tuijottamaan häntä kysyvästi.

”Mä käyn vaan vessassa”, hän sanoi hymyillen ja suukotti poskeani nopeasti. Okei, mutta hänen ilmeensä oli kyllä jotain muuta, kuin vessa. Ja vessa on muutenkin toisella puolella taloa, mihin tämä herra lähti. Käännyin katsomaan Gregiä, joka hymyili erittäin leveästi. Noilla pojilla on joku salainen suunnitelma, josta minulle ei taas kerrota mitään. No kai se minullekin selviää joskus, toivottavasti. 

”Saanko mäkin käydä vessassa?” kysyin muilta. 

”Mä tuun sun mukaan, jos sopii?” Amanda kysyi hymyillen. 

”Totta kai”, hymyilin takaisin Harryn nostaessa kepit lattialta ja Gregin tullessa auttamaan minut ylös. Että vihaan tätä, en vain edelleenkään ymmärrä Vanessaa. Yhden nyrkin iskun seurauksena leikkaus ja kepit sekä kylkituki. Ja seurauksena ylös nouseminen on turhan suuri numero. Ensin jonkun kädet käsieni alle ja tuoli pois alta ja siitä seisomaan. Hankalaa, mutta pakko se on tehdä, jotta pääsen seisomaan. Otin valkoiset muoviosat omaavat ja muuten hopeat keppini kiharapään käsistä ja Amanda perässäni lähdimme varovaisesti kohti vessaa.

”Pärjäätkö ite siel?” tuo minua kuusi vuotta vanhempi kysyi. Nyökkäsin hymyillen hänelle ja aloitin operaatio käy vessassa ilman apua.

Käsien peseminen on kieltämättä hankalampaa, kuin itse vessassa käynti. Kun vihdoinkin sain käteni pestyä, lähdin hitaasti kävelemään pöytäämme, tällä kertaa yksin. Amanda meni jo edeltä. Vaikkakin hän on minua paljon vanhempi, emmekä tunne edes kunnolla, hän vaikuttaa mukavalta ja on tutustumisen arvoinen ihminen. Pääsin takaisin pöytämme luokse ja tällä kertaa minua tuli auttamaan Niall ja kihara otti taas kerran ne todella upeat kepit. Ruoka tuotiin eteeni melkeimpä minuutin sisällä ja vihdoinkin sain ruokaa. Olen syönyt viimeksi oikeaa ruokaa, sairaalan ruokaa ei voi kutsua ruuaksi, sitten sen jälkeen, kun söin ennen Vanessan ja minun välikohtausta. Tosin en taida tästäkään paljoa syödä, koska kipulääkkeet saattaa aiheuttaa sivuvaikutuksena pahoinvointia. Niall katsoi syömistäni ihmeissään.