I'll Be With You | N.H

Part 23

*Angelan näkökulma*

"Tässä on vielä jokaisen liput. Meidät on sijoiteltu eri puolelle konetta turvallisuuden vuoksi. Angela ja Niall istuvat kahdestaan. Liam ja Harry istuvat minun ja Martinan kanssa. Louis ja Amanda kahdestaan ja Nat ja Zayn heidän takanaan. Kysyttävää?" isäni kertoi ohjeita ojentaen lentolippuja kaikille. Olimme jättäneet jo laukut ja nyt odotamme vain koneeseen pääsyä. Edessä on pitkä matka, mutta se, että pääsen kohta näkemään uuden oman kotini on sen arvoista. Niall on ilmeisesti ostanut kokonaan uuden talon vain meille kahdelle. Pääsemme itse suunnittelemaan sisustuksen ja sen aikaa asumme minun vielä tämän hetkisessä kodissa eli isän luona. Onneksi isälle on uudelta talolta vain kuulemma kilometri matkaa. 

"Angela, mennäänkö?" Niall kysyi laittaen käden vyötärölleni. Nyökkäsin ja otin laukkuni Nathalielta. Suunnistimme kaikki kohti oikeaa terminaalia. Jokaisella meistä oli aurinkolasit päässä, jotta henkilöllisyyttä ei niin helposti tunnistaisi. Olin myös laittanut päähäni eilen saamani pipon. Meidän lähdöstämme ei tiennyt kukaan ulkopuolinen ja liput varattu ilmeisestikin jokaisen toisella tai kolmannella nimellä. Tai ainakin omassa lipussani lukee Cassidy, joka on siis kolmas nimeni. Ehkä isä on ajatellut, että on meille mukavampaa, että matka sujuisi suurin piirtein ongelmitta. Ennen kuin huomasinkaan, kävelimme jo lentokoneen portaita sisään ja kohti istumapaikkojamme. Paikkani oli ikkunan vieressä, joka on ehdoton lempipaikkani. Niall istuu vieressäni ja ilmeisesti onneksi Niallin vieressä istuu vanhemman puoleinen business-mies. Kone täyttyi täyttymistään. Vanhempia ihmisiä, nuoria pariskuntia, kaveriporukoita, pieniä lapsia ja myös muutama vauva. Kun näin yhden noista pienokaisista, mieleeni putkahti asia, jota Nat yritti minulla muutama päivä sitten kertoa. Pitääkin kysyä häneltä siitä myöhemmin. 

"Voitsä pitää näitä hetken?" Niall kysyi ojentaen aurinkolasinsa minulle. Yhtäkkiä kuin jostain kovaäänisestä kaiuttimesta alkoi kuulua järkyttävää kiljuntaa. Jokainen lentokoneen lapsi alkoi itkemään ja huutamaan. Kiljunta jatkui ja suuri lauma tyttöjä hyökkäsi Niallin kimppuun. Olen varma, että olen kuuro. Lentokone oli juuri noussut, joten koneesta poistuminen on mahdotonta. Kaikki koneen lentoemännät yrittivät tyttöjä irti Niallista. Muutama heistä saatiin irti miehestäni, mutta ei sekuntiakaan, kun irrotetut tytöt olivat kiinni seuraavassa pojassa, Liam. Kohta jokaisessa pojassa roikkui kiljuvia faneja. Tämähän tästä puuttuikin. 

Kiljunta ja kauhea meteli on jatkunut puolitoista tuntia putkeen. Sama lauma tyttöjä roikkui edelleen jokaisessa pojassa. En jaksa tällaista. Väsyttää ja päätä sekä kylkeä särkee. Ensimmäinen kerta kuukauteen, kun kylkeen oikeasti sattuu. Ei mitään käsitystä mistä se johtuu. Tunsin pienen iskun kyljessäni. Viiltävä ja samalla pistävä kipu valtasi kehoni. Vihamittarini pompahti juuri yli rajan. Nousin ylös penkistäni työnnellen tyttöjä tietäni. 

"Nyt jokaikinen kiljuva tyttö siirtää takapuuolensa penkkeihin, kun olis jo. Ihmiset yrittää nukkua ja olla rauhassa! Haastan jokaisen kiljuvan fanitytön kohta oikeuteen!" huusin päästyäni käytävään. Koko lentokone hiljeni ja kaikki tuijottivat minua. Huudettua asiani, hitaasti jokainen tyttö siirtyi omille paikoilleen. Tunsin jotain kurkussani. Siirsin käteni suulleni ja juoksin lentokoneen takaosassa sijaitsevaan vessaan. Tämä pönttö on uusi ystäväni seuraavan hetken.

*Niallin näkökulma*

"Nyt jokaikinen kiljuva tyttö siirtää takapuuolensa penkkeihin, kun olis jo. Ihmiset yrittää nukkua ja olla rauhassa! Haastan jokaisen kiljuvan fanitytön kohta oikeuteen!" kuului jonkun huuto. Olen hautautuneena teinityttöihin, jotka kuitenkin alkoivat hitaasti hävitä ympäriltäni. Kohta, kun kone oli täysin hiljainen, huomasin tutun näköisen naisen keskellä käytävää. Angela. Vilkaisin nopeasti vieressäni olevaa paikkaa, joka oli näköjään tyhjä. Juuri, kun olin nousemassa ylös, Angela juoksi koneen takaosaan käsi suullaan. Hän oli valkoinen ja näytti todella sairaalta. Hänhän oli terve vielä muutama tunti sitten. Nousin penkistäni ylös ja kävelin kohti koneen takaosaa. Ihmiset tuijottivat minua, mutta kukaan ei sanonut mitään. Saavutettuani päämääräni, koneen normaali hälinä palasi. Kopautin ovea kaksi kertaa.