Morgan odottaa minua autossaan, kun läimäytän alaoven kiinni ja istun kyytiin. Olen supervihainen Ethanille, mutta vielä vihaisempi itselleni, kun uskoin hänen valheensa. En kuitenkaan halua pilata tätä iltaa, joten hymyilen niin, että suupieliin sattuu. Teemme italialaista pastaruokaa. Se on ihanaa, ja ruoan kruunaa tiramisujäätelö. Nam!
Asetumme sohvalle istumaan, kun Morgan laittaa Titanicin pyörimään. Se ei ole kummoinen, mutta pala nousee kurkkuun kun laiva törmää jäävuoreen ja My heart will go on alkaa soida. Kathen ja Morgan hoilaavat mukana ja minä nauran. Juuri silloin ovikello soi.
"Menen avaamaan!" huikkaan ja hyppään pystyyn ensimmäisenä. Avaan lukon varovaisesti, pelkään, että siellä on Ethan. Äh, miten typerää! Mitä Ethan täällä tekisi?
Oven takana ovat Austin, Ben, Steve ja Chris
"Hei! Nämä ovat tyttöjen pyjamabileet, pojilta pääsy kielletty!" kikatan, kun Chris harppaa askeleen eteenpäin antaakseen minulle suukon.
"Ketä siellä on?" huutaa Kathen.
"Kuokkavieraita! Pojat tulivat," huudan takaisin. Tytöt ilmaantuvat eteiseen ja yrittävät estää poikia pääsemästä sisään.
"Tästä ei kuljeta!" Morgan kiljaisee, kun Austin syöksyy kutittamaan häntä. Kohta pojat ovat kaikki kimpussamme kutittaen ja me kierimme lattialla kikattaen hysteerisesti. He jättävät meidät siihen, vetävät oven kiinni ja kävelevät keittiöön kädessään kaupan muovipussi.
Minä olen ensimmäisenä ylhäällä ja ryntään heidän peräänsä keittiöön. He alkavat purkaa pussista sipsipusseja ja suklaata.
"Eikö kelpaa?" Ben kysyy virnistäen. Samassa alkaa kuulua kauheaa kiljuntaa olohuoneesta. Leffa on jäänyt pyörimään ja on edennyt siihen kohtaukseen, kun Titanicin keula alkaa nousta meren pinnasta uppoamaisillaan. Chris kaappaa minut syliinsä ja kantaa olohuoneeseen. Hän laskee minut sohvalle ja hyppää peräääni.
"Minä haluan nähdä, miten reagoit siihen kohtaan, missä kaikki tytöt alkavat itkeä," hän virnistää, kun muutkin tulevat olohuoneeseen. Naurahdan.
Leffa etenee siihen kohtaukseen, jossa Rose kelluu irronneen oven päällä jäisellä merellä ja Jack päästää irti, upoten mereen. Katson Morgania ja Kathenia, jotka pyyhkivät silmiään paitojensa hihoihin ja minua alkaa naurattaa. Miten he reagoivat johonkin elokuvaan noin tunteellisesti? Joudun puremaan huulta, jotten nauraisi. Chris huomaa sen ja luulee ilmeisesti, että pidättelen itkua.
"Voit sinä itkeä, ei kukaan naura," Austin hymyilee minulle ystävällisesti. Se on viimeinen pisara. Rähähdän hillittömään nauruun. Kaikki katsovat minua yllättyneinä, kun hohotan vasten Chrisin olkapäätä.
"Sinä et siis pidätellyt itkua?" kysyy Chris myhäillen. Pudistan päätäni ja hymyilen anteeksipyytävästi tytöille. Toivottavasti he eivät tajunneet, että tavallaan nauroin heille.
"Totuutta vai tehtävää!" kiljaisee Morgan. Muut näyttävät innostuvan, mutta minua ajatus hieman kauhistuttaa. En kuitenkaan aio näyttää sitä muille.
Raivaamme olohuoneen lattialta tilaa ja Morgan laittaa pullon pyörimään. Se pysähtyy Kathenin eteen.
"Totuus vai tehtävä?" Morgan kysyy.
"Totuus."
"Nössö! No, mietitäänpäs. Ihan tylsä, mutta eka ihastuksesi?" Morgan kysyy. Kathen punastuu ja kääntää katseensa seinään: "Ben."
"Uuu! Ben?" Morgan kiljaisee ja me nauramme. Kathen kiirehtii selittämään: "Se oli ensimmäinen ihastus! Ei siis voimassa enää!"
"Etkö sinä pidä minusta enää, beibe?" Ben nauraa ja kaappaa tulipunaisen Kathenin syliinsä. Kathen irrottautuu ja kiirehtii laittamaan pullon pyörimään niin nopeasti, että alan epäillä Kathenin oikeasti tykkäävän Benistä sillä tavalla.
YOU ARE READING
Avain
Vampire"En myöskään ehdottomasti uskonut vampyyreihin. Ehkä minun olisi pitänyt. Ehkä sinunkin pitäisi. Minä avasin silmäni liian myöhään. Enkä voinut enää perääntyä."
