Avain

26. Luku

"Mitä sinä tarkoitat?" saan kähistyä, kun Ethan viimein vetäytyy tarpeeksi, että voin ajatella hänen sanojaan.

"Hänellä oli sinun varallesi suunnitelmia. Mieti nyt! Sinä olet todella ylhäisestä suvusta. Siitä päätellen sinulla pitäisi olla huikeita voimia!" 

Olen aika järkyttynyt. Kyllä, pystyin laittamaan Arthurille vastaan, mutta se oli vain yksi kerta. Ei minulla ole mitään voimia! 

"Mitä sinä siihen sanot?" hän utelee.

"En tiedä! Ehkä minun sitten tosiaan on parasta olla siellä."

Hän jysäyttää nyrkkinsä seinään. Mikä häntä nyppii? Pelkään jonkun opettajan tulevan paikalle, mutta pidän ääneni niin hiljaisena, ettei kukaan ulkopuolinen kuule. 

"Anteeksi, mutta... Onko jokin hätänä, Leigh?" kuulen Kathenin äänen takaani ja käännähdän katsomaan häntä ja Beniä. He vilkuilevat hyvin synkästi Ethania. Benin sietäisi kyllä näyttää hitusen tyytyväisemmältä, saihan hän juuri todisteet siitä, että minun ja Ethanin välillä on jotain. Mitä jotain? No, sitä en tiedä itsekään! Ajatus suututtaa minua.

"On," Ethan murahtaa samaan aikaan, kun minä sanon "Ei ole."

Mulkaisen häntä kulmat kurtussa.

"Ashleigh muuttaa," Ethan puuskahtaa erittäin viileällä äänellä, piilottaen tunteensa kuitenkin tällä kertaa hyvin. Miksi hänen edes piti mennä kertomaan? Isken kyynärpääni hänen kylkeens¨ä, saan hänet ähkäisemään.

"Puhuuko hän totta?" Kathen kiljaisee järkyttyneenä. "Minne?"

"Ilmeisesti muutan. Sain juuri itsekin kuulla," ärähdän tylysti.

"Odottakaa vielä hetki siinä, niin me juttelemme vähän aikaa kahden kesken," Ethan ärähtää vielä kymmenen kertaa tylymmin. Ben punastuu kiukusta ja Kathen tyrmistyy.

"Kyllä minä teidän juttelemisenne tiedän. Näimme kaiken tuolta käytävän päästä!" hän huudahtaa.

"McCloud," Ethan tavaa hitaasti jäisellä äänellä: "Muistuttaisin, että minäkin tiedän yhtä ja toista. Tyttösi varmaan haluaa kuulla, mitä puuhastelit silloin kerran..."

"Turpa tukkoon, Lancaster!" Ben kähähtää. Viimeistään nyt jokaisen käytävällä olevan katse on lukkiutunut meihin päin. 

Uteliaisuuteni herää. Ethan on ilmeisesti saanut Benin kiinni jostain, josta ei sovi puhua. Se selittääkin vihaisen asenteen Ethania kohtaan. Hän ilmeisesti pelkäsi, että Ethan kertoisi minulle. Mikä voi olla noin salaista?

Ethan vetää minut kädestä tyhjään luokkahuoneeseen, jättäen taakse Kathenin, joka tivaa Beniltä selitystä. Hän kääntyy minuun päin ja tarttuu kiinni molemmista käsistäni katsoen rävähtämättä silmiini. Kiskaisen käteni vapaiksi.

"Tuhannen kerran: Mitä sinä edes teet tässä? Eihän sinun pitänyt tulla enää lähellekään minua, olin sinulle vain jotain sairasta viihdettä?"

Ethan ei vastaa. Hän näyttää taas siltä, että ärsytän häntä suunnattoman paljon.En ole koskaan tavannut ihmistä, jonka mielentilat vaihtelisivat yhtä paljon.

"Miten ihmeessä voin ikinä selittää tämän heille? Ja Chrisille? Hän ei tule antamaan ikinä anteeksi!"

"Miksi sinä haluaisit saada jonkin saastaisen puolivampyyrin antamaan sinulle anteeksi?" Hän tivaa kylmällä äänellä. Vihaan tapaa, jolla Arthur ja Ethan puhuvat entisestä poikaystävästäni, niin kuin hänellä ei olisi mitään arvoa. Koska hän ei ole vampyyri. Tilanne näyttää vain pahentuneen takiani.