Koko automatkan aikana Ethan ei sano mitään, vaan pitää katseensa tiukasti tiessä. Vilkaisen häntä vähän väliä; en tahdo pysyä hänen mielialan muutoksiensa perässä. Tai ei, se oli väärä ilmaisu, olen tippunut kärryiltä jo ensi tapaamisesta lähtien!
Aivan kuten arvelinkin, ystäväni eivät näytä kovin innostuneilta nähdessään minun tulevan kouluun Ethanin kanssa. Vielä ihmettelevämmiltä he näyttävät nähdessään paitani. Siitä ei pääse mihinkään, että se on poikien paita.
"Moi," sanon vaisusti päästessäni lähemmäs. He mutisevat tervehdykset ja vilkuilevat vuorotellen Chrisiä ja minua. Ilmeisesti odottavat jotain raivokohtausta Chrisiltä, jolla on tapana ottaa asiat aika dramaattisesti - se on kyllä tullut jo huomattua.
"Onko jokin hullusti?" kysyn ja yritän näyttää siltä, kuin en tietäisi mikä mättää.
"Teit ilmeisesti sovinnon Ethanin kanssa?" Morgan sanoo välittämättä synkäksi menneestä Chrisistä.
"Joo, hän auttoi minua eilen aika paljon," sanon. Ups! Ehkä valitsin vähän väärät sanat, tiedän, että Chris ottaa itseensä, ettei osannut auttaa. Ei olisi pitänyt mainita Ethanin auttaneen minua.
"Niin, kuulimme siitä. Olimme ihan kauhuissamme ja varmoja, ettet tule tänään kouluun. Saat kyllä selittää juurta jaksain mitä tapahtui," Katheen höpöttää vain peittääkseen vaivaantuneen hiljaisuuden.
"Vaihdoit sitten tyyliäkin?" Chrisiltä lipsahtaa mustasukkaisen kuuloisesti.
"En oikeastaan. Tämä on isoveljeni paita," valehtelen ja yritän hymyillä. Chrisiä lukuunottamatta kaikki katsovat minua ihmeissään.
"Et ole kertonut, että sinulla on..." Ben aloittaa, mutta Chris puhuu päälle.
"Se Ethanin kusipää taisikin mainita, että veljesi tuli yllätysvierailulle."
"Joo. Kiitos muuten avusta," yritän saada Chrisin iloisemmaksi.
"Enhän minä osannut edes tehdä mitään!" hän sanoo hiljaa, mutta vihaisesti. Hän on vihainen itselleen, tajuan.
"Tuleppa tänne," sanon ja vedän Chrisin vähän kauemmaksi. Chris välttelee katsettani, mutta seisoo odottavan näköisenä edessäni.
"Ensinnäkin, siinä tilanteessa et olisi voinut tehdä mitään! Minun syyni, kun en kertonut, että tuollaista voi sattua! Ethän syytä itseäsi?"
"Ethan sai sinut rauhoittumaan, ja sinä vaikeroit hänen nimeään itkusi lomasta!"
"Se johtuu siitä, että Ethan oli paikalla viimeksi kun tuo tapahtui! Hän tiesi, mitä tehdä," minä selitän jo vähän kovempaan ääneen. Miksi Chris on noin itsepäinen? Vihaan sitä, miten paljon joudun valehtelemaan hänelle. Se tuntuu niin pahalta. Toivon, että voin joskus kertoa Chrisille, mikä olen.
Hän näyttää epäluuloiselta. Ihan kuin hän luulisi, että minun ja Ethanin välillä on jotain. Tai onhan siinä jotain, mutta ei mitään vakavaa. Ethan vain halusi hassutella. Silti sekin painaa minua. Pelkään näiden kaikkien valheiden tulevan vielä väliimme.
Kurotun antamaan suukon hänen poskelleen ja saan hänet hymyilemään. Hän siristää silmiään ja tutkii minua katseellaan.
"Oletko leikannut hiuksiasi, näytät jotenkin vähän erilaiselta?"
"En?"
Sitten tajuan. Silmät! Minun silmäni, ne ovat samanväriset kuin Ethanilla. Miten Chris ei tajua silmieni värin muuttuneen?
***
Chris pitää kädestäni kiinni, kun kävelemme hitaasti sisälle. Hän on niin ihana, vaikkakin välillä turhan äkkipikainen.
YOU ARE READING
Avain
Vampire"En myöskään ehdottomasti uskonut vampyyreihin. Ehkä minun olisi pitänyt. Ehkä sinunkin pitäisi. Minä avasin silmäni liian myöhään. Enkä voinut enää perääntyä."
