Vain kesäromanssi? (5sos fanfic, in Finnish)

Päivä kaksi - Onko hän sopiva?

Päivä kaksi

Perjantai 5.6. Heräsin aamulla aikaisin, jotta kerkeäisin suihkuun ja sitten valmistautua ensimmäiseen kunnollisees päivääni Ausseissa. Eilen illalla menin syömään muiden mukana, mutta olin niin väsynyt, etten jaksanut lähteä Luken kanssa hänen bändinsä treeneihin. Lupasin kuitenkin tulla tänään illalla. Luken veljet olivat mukavia. Vanhempia (A/N: näin kuvan twitterissä missä oli vanhempi tyyppi ku luke (joka oli siinä vieressä) ja siinä sanottiin et se on luken veli) kuin Luke, joten en heidän kanssaan varmaan vietä aikaa. Lukehan on minun kanssani melkein saman ikäinen. Olen häntä suunnilleen kuukauden vanhempi. 

Suihkuttelin kauan viileän veden alla. Hengitin kosteaa ilmaa rauhallisin vedoin ja mietin mitä tämä päivä voisikaan tuoda tullessaan. Suljin hanan ja kuivasin itseni pyyhkeeseen. Kiedoin sen vielä ympärilleni, kun puikkelehdin huoneeseeni vaihtamaan vaatteita päälleni. Valitsin punaiset shortsit ja valkoisen t-paidan. Kuivasin hiukseni ja pistin vähän meikkiä naaman. Katsoin itseäni peilistä ja hymyilin. Mielestäni näytin kauniilta. Ja uskon muiden olevan samaa mieltä. Otin pari kuvaa puhelimellani ja lähetin ne parille ystävälleni suomeen. Suomessa olisi yö vielä, joten he eivät vastaisi pitkään aikaan. Katsoin vielä kerran peiliin, keräsin tarvittavat tavarani laukkuuni ja astuin ulos huoneesta.

Käytävällä meinasin törmätä puolialastomaan Lukeen, joka punastui syvästi. Raasu pikkuinen. Kävelin keittiöön ja päätin napata omenan korista ja rouskutin sitä istuessani keittiötason päällä. Liz tuli keittiöön ja säikähti minua ihan hirveästi. Kukaan ei ilmeisesti ollut ennen istunut keittiön tasoilla. Nauroimme asialle jonkin aikaa, kunnes pojat saapuivat keittiöön hiukset pystyssä ja unisen näköisinä. 

"Vien Luken töihin tässä piakkoin, niin voin viedä sut siinä samalla", Liz sanoi hymyillen. 

"Ei kiitos, mä menen mun laudalla, niin pääsen sillä sitten helposti takasinkin", vastasin sekä Lizin puheeseen että hymyyn. 

Yritin tosissani olla ystävällinen heille, niinkuin Joe oli pyytänyt. En tietenkään halua antaa heille huonoa kuvaa itsestäni, ennen kuin aika koittaa. Kun sain omenan syötyä, heitin roskan roskiin. Menin eteiseen ja olin laittamassa kenkiä jalkaani kun Molly tuli häntä heiluen viereeni. Ilmeisesti se olisi halunnut lenkille tai muuten vain pihalle.

"En mä ota suo mukaan. Anteeks kauheesti", sanoin sille suomeksi.

Otin lautani kainaloon, huusin heipat ja lähdin kohti 'koulua', jossa meillä on joka päivä englannin kielen tunteja. Tai sellaisia. Matka meni nopeasti laudalla. Näin Joen rakennuksen ulkopuolella odottamassa jo joidenkin kanssa. Näin tuttuja naamoja, nimiä en edes viitsinut muistaa. Kurpitsa siellä ainakin oli. TAAS oranssi paita päällään. Ravistin päätäni, ehkä minun päitäisi antaa hänelle hieman tyylivinkkejä. Tai sitten tuhlaisin vain kallista aikaani, joten päätin antaa olla. 

"Heipähei Mari, odotellaan vielä muutamaa niin lähdetään sitten yhdessä kiertämään 'koulua' ja sitten tunnille", Joe sanoi hymyillen nähdessäni minut. 

Nyökkäsin vain, hänelle en mieluusti haluaisi olla ystävällinen. Tekopirteä paska. Että vihaan tuollaisia ihmisiä. Se ei kerro heidän todellisesta luonteestaan mitään. Istuin kivimuurille ruskeahiuksisen tytön viereen, jolla oli keltainen peplumpaita päällään ja farkkushortsit jalassaan. Hän katsoi minua ja hymyili hieman. Hymyilin takaisin ja käänsin katseeni sitten koulua vastakkaiseen suuntaan. Siellä oli muutama korkea kerrostalo ja jotain pieniä kauppoja. Olisin hannut mennä noihin kauppoihin, vaikka kokopäiväksi ennemmin kuin istua kuumassa luokassa monta tuntia. Ilma oli muutenkin todella lämmin. Olin usein käynyt Australiassa vanhempieni kanssa lomamatkalla, mutta silti kuumuuteen menee aina hetki tottua. Onneksi Joe oli valinnut odotuspaikan varjosta. Suuri puu koulun pihalla varjosti ainakin puolet pihasta ja se saikin ympärilleen paljon ihmisiä. 

Pian nämä kaksi mattimyöhästä tulivat ja pääsimme aloittamaan kierroksen rakennuksessa ja sen ympäristössä. Joe näytti meille ensin lyhimmän tien luokkaan, jossa viettäisimme kaikki tunnit, mihin luokkaa tarvittiin. Sitten menimme kerhotilaan, jossa saimme kuulemma viettää aikaa tuntien ulkopuolisella ajalla, jossa olisi paljon ihmisiä muistakin kielimatka ryhmistä meidän lisäksemme. Kiersimme uima/suihkutilat, lounaspaikan, ja ulkoliikuntakeskuksen, sisäliikuntasalin ja jopa klubin, jossa pidettäisiin kaikille kielimatkalaisille bileet joka kuukausi. Meidän matkamme ajalle bileet sijoittautuivat aivan loppupuolelle. Harmittelin sitä mielessäni vähäsen, mutta toisaalta positiivisena ajatuksena, siellä voisin olla 'kesäheilani' kanssa.

Tullessamme takaisin luokkaan keltapaitainen tyttö kysyi saisiko istua viereeni, sillä luokassa oli pöydät ympyrän muodossa. Joe selitti jostain paremmasta kuuntelevaisuudesta ja näkökyvystä. En oikein pystynyt keskittymään, mut viereeni istui poika, joka haisi suoraan sanottuna helvetisti. Vaikka hän oli ihan hyvän näköinen, en voisi edes yrittää iskeä häntä hajun takia. Ensimmäiseksi tehtäväksi meille annettiin pari tehtävä. Tarkoituksena oli parin kanssa keksiä kymmenen asiaa, mitkä toisen pitäisi muistaa toisesta ja kertoa ne muille. Pyysin keltapaitaista tyttöä parikseni. En millään halunnut olla haisupojan pari. 

"Sä voisit muistaa musta että mun nimi on Anne-Shophie, oon 15, voit kutsua mua Anneksi, olen Ranskasta, mutta puoliksi espanjalainen, rakastan jäätelöä, mulla on koira, kaksi veljeä, lempiväri on punainen ja viimeseen vaikka että mun unelma ammatti on lentäjä", tyttö sanoi ja kirjoitin asiat ylös, jotta muistan ne paremmin.

"Mä olen Mari, olen 16, olen suomesta, rakastan puhua englantia, mutten osaa kirjoittaa sitä kunnolla, joten kirjoitan suomeksi, mulla ei ole sisaruksia, tykkään käydä salilla ja liikkua, mulla on myös koira ja haluaisin muuttaa ulkomaille asumaan", sanoin hänelle hymyille. 

Halusin antaa kaikille hyvän kuvan itsestäni, joten pidin asiat positiivisina enkä viitsinyt kertoa heille Olavista, koska muuten suunnitelmani voisi paljastua. Olimme ottaneet parisuhdepäivityksenkin pois facebookista, joten mitään hätää ei olisi, jos joku pyytäisi kaveriksi. 

Kävimme kaikkien asiat lävitse tottakai puhuen englantia ja teimme muitakin tutustumis harjoituksia. Lounaalla päätimme mennä Annen kanssa läheiseen ravintolaan syömään, sillä kielimatkojen lounaspaikan antimet eivät houkutelleet. Astuimme sisään pieneen ja vähän jopa tunkkaiseen ravintolaan. Tarjoilija näytti pyödän, missä voisimme istua ja toi meille ruokalistat. Pyysimme molemmat juomaksi jäävettä ja ruoaksi pastasalaattia. Tarjoilija oli meitä ehkä muutaman vuoden vanhempi ja TODELLA hyvän näköinen. Hän jopa flirttaili meille, joten ajattelin itsekseni olisko hän sopiva uhrikseni. 

----

HUHHUH! Melkein 900 sanaa jo pelkässä kappaleessa! En nyt jaksa kirjotella tähän mitään paskaa eikä oo oikeen asiaakaan niin päästän teijät kommentoimaan!:) Muistakaa myös votet! 

Nauttikaa auringosta nyt kun sitä on saatavilla xd

Laura