Vain kesäromanssi? (5sos fanfic, in Finnish)

Päivä kaksikymmentäyhdeksän - Juuri niinkuin silloinkin

Päivä kaksikymmentäyhdeksän

Torstai 2.7. Säpähdin salamana hereille ja nousin istumaan hikisenä ja vessahätäisenä. Olin nähnyt painajaista, jossa jään rysänpäältä kiinni Ashtonille Olavin kanssa suutelemisessa. Sydämeni tykytti kahtasataa ja hengitykseni oli tiheää. Suljin silmäni ja yritin kuvitella minut ja Ashtonin kahdestaan jonnekkin ihanalle hiekkarannalle. Olavi kuitenkin ilmestyi kuviin samantien. Avasin silmäni ja yritin päästä tähän todellisuuteen. Ashton nukkui tyynen näköisenä vieressäni ja tuhisi suloisesti. Katsoin puhelimestani kelloa, se näytti 20 vaille viittä aamuyöstä. Nousin ja hiivin äkkiä käymään vessassa, en muuten olisi pystynyt nukkumaan enää silmäystäkään. Ja aina ennenkin vessassakäynti on karkoittanut pahat unet mielestäni. Kun tulin takaisin sänkyyn kömmin Ashtonin viereen ja painoin pääni hänen rinnalleen. 

"Missä sä olit?", hän kysyi.

"Vessassa, anteeksi jos herätin", vastasin silmät jo kiinni.

"Entä aikaisemmin?".

"Aikaisemmin?".

"Niin, aikaisemmin, ehkä yhdentoista tai kahdentoista aikaan?", Ashton selitti.

"Aa, juomassa vettä", vastasin rehellisesti.

"Voinko kysyä jotain?", Ashton kysyi.

"Kysyit jo monta kertaa, mutta kysy nyt vielä jotain muutakin", vastasin hymyillen. 

"Kertoisitko mulle, jos Olavi yrittäisi saada sua takaisin tai jotain?".

"No riippuu varmaan kuinka vakavaa se olisi", vastasin ja tunsin kuinka sydämeni alkoi lyödä kiivaammin. Huuliani kihelmöi ja tuntui, kuin Olavin huulet olisivat omillani ja kädet vaeltaisivat kehoani pitkin uudelleen ja uudelleen. Pelkäsin paljastavani jotain ja yritin hengittää mahdollisimman tasaisesti ja pitkään. En halunnut Ashtonin tietävän, en halunnut huolestuttaa häntä. 

"Onko sulla jotain kerrottavaa?", Ashton kysyi hiljaa. Pysyin pitkään hiljaa. Tajusin hänen tietävän. Vetäydyin pois Ashtonista ja makasin hiljaa selälläni. 

"Mä näin sen", hän sanoi kuin selittäen. Pala nousi kurkkuuni, en tienny mitä ajatella. Makasimme molemmat selällään sängyssäni ja olimme hiljaa. Vain hengitystemme tasainen ääni kuului rauhallisena kohinana. Ei ollut tarvetta selittää mitään, hän oli nähnyt kaiken, kuinka Olavi suuteli minua, kuinka vastasin kiihkeään suudelmaan, kuinka Olavin kädet vaeltelivat vartaloani pitkin, kuinka minun käteni olivat Olavin hiuksissa. En pystynyt edes ajattelemaan, kuinka paljon se sattui Ashtoniin. 

"Oon pahoillani", sanoin. Ei ollut paljoa mitä olisin voinut sanoa tai tehdä tässä tilanteessa, mutta halusin Ashtonin tietävän olevani pahoillani. En olisi halunnut näin käyvän, en olisi halunnut Olavin tulevan tänne ollenkaan. 

"Kumman sä haluat? Mut vai Olavin?", Ashton kysyi, hän kuulosti osittain vihaiselta, osittain surulliselta. 

"Sut, Ashton mä haluan sut", sanoin epäröimättä ollenkaan ja käännyin häneen päin. 

"Näytä se mulle, pistä mut unohtamaan se kuva mun päässä susta ja Olavista", Ashton sanoi vakavana. Otin hänen leuastaan kiinni hellästi ja suutelin häntä pitkään. Kierähdin hänen päällensä ja päätin näyttää, että haluan hänet, vain ja ainoastaan hänet. 

***

Puhelimen herätys soi. Puristin silmäni kiinnemmäs. Ashtonin lämmin käsi oli ympärilläni ja ihoni hänen kämmenensä alla suorastaan hikoili. Minun oli päästävä suihkuun. Avasin silmäni ja sammutin herätyksen. Siirsin Ashtonin käden varovasti ja otin pyyhkeeni tuolinpäältä, mihin se oli jäänyt viime kerran jäljiltä. Astelin kylpyhuoneeseen varmoin askelin. Pistin veden valumaan ja odotin sen viilenemistä hetken, kyllä, viilenemistä. Astuin veden alle ja yritin rentouttaa lihaksiani. Tuntui, kuin olisin saanut uutta virtaa elämään veden mukana. Hetken päästä sammutin veden ja huomasin itkeväni, kyyneleet valuivat poskiani pitkin. Nyt, kaksipäivää ennen, kun pääsen kotiin, minuun iskee koti-ikävä. Jos olisin kotona, olisin soittanut mummolleni ja kysynyt voisinko mennä käymään. Hän olisi vastannut 'tottakai' ja olisin hypännyt metron kautta bussiin ja lähtenyt hänen luokseen. Olisin itkenyt hänen olkapäätään vasten ja kertonut kaiken. Hän olisi sanonut juuri ne oikeat asiat, mitä pitäisi tehdä ja sanoa muille.