Vain kesäromanssi? (5sos fanfic, in Finnish)

Päivä kaksitoista - uudet hiukset ja vähän jotain muuta

Päivä kaksitoista

Maanantai 15.6. "Nyt herätys! Myöhästytte muuten!", heräsimme Anne-Sophien kanssa Lizin huutoon. Aukaisin silmäni ja painoin ne heti takaisin kiinni. Valo oli niin kirkas, että se häikäisi ja sokaisi minut hetkeksi. Yritin räpytellä silmiäni, jotta näkisinkin jotain. Katsoin puhelimeni kelloa, se näytti seitsemää. Tasan tunti, ja meidän pitäisi olla koulussa. En viitsinyt panikoida, sillä muuten mikään ei onnistu. Menin suihkuun, mutten kastellut hiuksiani. Sillä aikaa Anne-Sophie puki ja laittoi itseään kuntoon huoneessani. Kuivasin itseni ripeästi ja heitin vain jotain sattumanvarassa käteeni osuneita vaatteita päälleni. Sipaisin ripsiväriä vähäsen ja suihkautin hajuvettä kaulalleni ja ranteeseeni. Heitin sen vielä hajuveden sekä muut tavarani laukkuuni ja olin valmis. Anne-Sopie oli muutamaa minuuttia aikaisemmin saanut itsensä valmiiksi ja ryntäsimme yhdessä alas. Liz oli pessyt meille molemmille omenat valmiiksi ja kun hyppäsimme kaikki kolme autoon, pystyimme syömään Anne-Shopihen kanssa pienen aamupalan autossa. 

Juoksimme koulun parkkipaikalta täyttä vauhtia luokkaamme. Kerkesimme ovelle juuri kun Joe kääntyi  käytävälle jossa luokkamme sijaitsi. Huokaisin helpotuksesta ja samalla huomasin kuinka hengästynyt olinkaan. En yleensä harrastanut sen kummemmin liikuntaa, mitä nyt silloin tällöin kävin juoksulenkillä, mutta täällä en ollut oikeastaan liikkunut ollenkaan. Päätin ehdottaa Anne-Sophielle ja Jamielle, jos menisimme joku päivä yhdessä vaikka ihan kävelemään. Olen kuullut, että paljosta kävelystä tulisi hyvä treeni pakaroille. Elikkä hyvä pylly tiedossa, jos lähtee kävelemään. Sopii ainakin minulle. Joe avasi luokan oven ja tallustelimme koko ryhmä sisään viileään luokkahuoneeseen. 

***

Olimme jälleen kerran koulun jälkeen Anne-Sophien ja Jamien kanssa pyörimässä kaupungilla. Emme oikein tienneet mitä haluaisimme tehdä. Jokainen pikku kauppakin oli tullut jo käytyä läpi, joten olimme aika tylsistyneitä. Ashton ja pojat halusivat kuulemma harjoitella rauhassa viikonlopun keikkaa varten, joten emme voineet mennä edes heidän treenikämpälleen. 

"Siis nyt miedän täytyy oikeesti keksiä jotain tekemistä. Mä en kestä vaan istua täällä kahvilassa ja katsella näitä elämäänsä kyllästyneitä ihmisiä tallustelemassa edestakaisin ja puhua teidän kanssa asioista, mitkä ollaan käyty läpi jo viiteentoista kertaan", Jamie marisi. 

"Meidän pitäis tehä jotain repäsevää", Anne-Sophie sanoi mietteliäänä. 

"Mä mietin tätä jo eilen, mutta mitäs jos mä värjäisin hiukset? Mennään kampaajalle ja värjätään kaikki omat hiuksemme tai ainakin leikataan vähäsen", ehdotan.

"Joo!"  ja "Todellakin!", on huudahdukset, jotka saan vastauksiksi. 

"Soitan Lizille ja kysyn häneltä hyvää kampaajaa, jos han voisi suositella jotakin kampaajaa, niin ei tuu sitten rumia hiuksia kellekkään. Okei?". 

"Sopii mulle. Haluan kivat hiukset, koska en usko että mulla riittää raha sitten enää toista kertaa, joten mun pitäis odottaa yli kaks viikkoa ennen ku pääsen Ranskassa kampaajalle", Anne-Sophie sanoi. 

Soitin Lizille ja hän kertoi yhden hyvän kampaajan nimen sekä yrityksen nimen. Hän ei alkaut kyselemään turhia, 'miksi te kampaajaa etsitte?'- kysymyksiä, vaan kertoi miten pääsemme sinne. Puhelun päätyttyä nousimme pöydästä ja poistuimme kahvilasta. Lähdimme kävelemään Lizin kertomaan suuntaan ja puolen tunnnin etsintöjen jälkeen löysimme oikean paikan. Astuimme sisään ja suloinen poika oli tiskin takana vastassa. Kaksi muuta miestä ja kolme naista leikkasivat hiuksia suurten peilien edessä. Paikka oli kuin taivas. Siellä tehtiin Lizin mukaan myös mani- ja pedikyyrejä sekä kasvohoitoja sun muita. Tästä tulisi tyttöjen päivä isolla t:llä. Pian istuimmekin jo tuoleissa ja annoimme kampaajien tehdä hiuksillemme ihmeitä.