Vain kesäromanssi? (5sos fanfic, in Finnish)

Päivä kolme - Mustasukkaisuutta ja huonoja iskureploja

Päivä kolme

Lauantai 6.6. Saavuimme tehdasalueelle jalat väsyneinä monen kilometrin kävelystä. Tobias katsoi minua oudosti, kun suunnistin suoraan tehdasrakennusta kohti, jossa poikien treenikämppä oli. 

"Ootko varma, että ollaan oikeessa paikassa? Tää ei ihan näytä sellaselta paikalta, jossa vois joku treenikämppä olla", Tobias sanoi.

Minä vain pyörittelin silmiäni. Tottakai olin oikeassa paikassa. 

"Näät pian, tuut yllättyy". 

Avasin rakennuksen oven ja astuin sisään. Tobias tuli muutaman askeleen perässä, mutta tuli kuitenkin. Poikien soitto alkoi jo kuulua, joten ehkä Tobias nyt uskoisi olevamme oikeassa paikassa. Kävelimme rakennuksen läpi, joka askeleella musiikki alkoi kuulumaan kovempaa ja kovempaa. Pääsimme treenikämpän ovelle ja yritin avata sitä, mutta se oli lukossa. Ja tuossa metelissä ei kukaan kuulisi, jos yrittäisi hakata ovea, joten pitäisi odottaa siihen asti, kun tulisi tauko. 

Odotimme monta minuuttia, kunnes musiikki lakkasi ja hakkasin nyrkilläni oveen muutaman kerran. Michael avasi oven hymyille. Halasin kaikkia poikia vuorotellen ja esittelin Tobiaksen. Hän moikkasi kaikkia ja istui sohvalle.

"Tää on aika magee paikka, hyvä valinta kuvata Mira", hän sanoi mietteliäänä ja katsoen ympärillä olevia graffiteja ja lehtileikkeitä, joita oli teippailtu pitkin seiniä. 

"Missä Anne-Sophie on?", Luke kysyi.

"Sanoi mulle tulevansa Jamien kanssa tänne", vastasin, enkä ollut yhtään yllättynyt juuri luken kysyneen annesta. 

Pian oven takaa kuului koputus ja Luke avasi sen. Hänen silmänsä suorastaan kirkastuivat, kun Anne-Sophie astui sisään. Hänen perässään tuli Jamie, johon Calumin silmät iskivät kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ashton ja Michael tulivat minun ja Tobiaksen luokse ja istuivat sohvalle. Minä Ashtonin ja Tobiaksen välissä, Michael nojatuolissa Tobiaksen vieressä. Juttelimme siinä jotain kuvista, joita olimme ottaneet Tobiaksen kanssa ja näytin niitä myös kamerasta Ashtonille ja Michaelille. Näin sivu silmällä Luken ja Anne-Sophien juttelevan aika lähekkäin oven vieressä. Ja tottakai kamera, kun kädessä oli niin otin heistä muutaman kuvan. Samoin Jamie ja Calum näyttivät oikein läheisiltä ja otin heistäkin kuvat. Sitten siirryimme selfieisiin. Ensin minä ja Ash, sitten kaikki me neljä sitten minä ja michel, minä ja Tobias, Tobias ja Michael ja vielä Michael ja Ashton.

Pian kameran kortti alkoi täyttyä enemmän ja enemmän. Otin kuvat seinistä ja soittimista seiniä vasten, jottei kortti tule täyteen selfieistä. Minun mielestäni kuvista tuli aika kivoja, vaikka itse sanonkin. Pyysin vielä poikia soittamaan jotakin, jotta sain kuvat heistä soittamassa. Ja ilmeisesti Tobias sekä Jamie pitivät poikien musiikista. Kun pojat soittelivat vielä vähän jotain 'taustamusiikkia' minä ja Tobias juttelimme niitä näitä. Tobias kertoi minulle hauskoja juttuja High Schoolista ja nauroin niille aina välillä. Huomasin sivu silmällä Luken huolestuneen katseen. Käännyin häneen päin ja katsoin kysyvästi. Hän nyökkäsi Ashtoniin päin, joka oli lähdössä ovesta ulos pää painuksissa. Nousin ylös sohvalta, pahoittelin Tobiakselle ja ryntäsin Ashtonin perään.

"Hei odota vähän", huikkasin hänelle.

"Ööh, okei", hän sanoi vastaukseksi, mutta astui kuitenkin ovesta ulos. 

Kävelin hänen peräänsä ja kuulin oven kolahtavan kiinni perässämme. 

"Kuinka mä saisin sut nauramaan samalla tavalla kun toi suloposki poika tuolla?", Ashton kysyi vakavasti.

"Jaa'a, kokeileppa jotain mitä päästäs keksit", sanoin naurahtaen. 

"Sä näytät siltä, et oot kuullu paksun kirjan verran huonoja iskulauseita. Miten olis muutama lisää?

Tai 

Sun äitis on varmaan simpukka ku oot tollanen helmi", Ashton sanoin iskien silmää. 

En voinut muuta kuin nauraa. Huonot iskurepliikit nyt vaan sattuvat naurattamaan. Ja Ashtonin oikeasti 'yrittävä' asenne teki niistä vielä hauskempia.

"Onks sun vanhemmat terroristejä ku oot tollanen pommi,

Sulla on kiva mekko, sopis hyvin mun makuu huoneen lattialle,

ja viimeisenä muttei vähäisimpänä: 

Mun puhelin on varmaan rikki kun sun numeroo ei löydy sieltä", Aston sanoi ja kaivoi puhelimen taskustaan.

Kirjoitin puhelin numeroni ja pistin nimeksi LovelyMari, sekä monta sydäntä perään. Soitin vielä itselleni, jotta sain Ashtonin numeron itselleni. Annoin vielä suukon hänen poskelleen ja lähdin takaisin ovelle. Koputin siihen muutaman kerran ja Luke avasi oven. Astuin sisään ja ennen kuin ovi sulkeutui katsoin vielä kerran Ashtoniin. Hän hymyili leveästi. 

***

Illalla olin vielä tietokoneella hetkisen aikaa. Olin saanut muutaman kaveripyynnon Facebookissa ja uusia seuraajia Instagrammissa. Halusin Laittaa uuden kuvan Instagrammiin, mutten yksinäistä selfietä, joten hipsin Luken huoneen ovelle ja koputin varovasti.

"Joo, tuu vaan!", hän huusi oven läpi.

Avasin oven varovasti ja virnistin Lukelle kun hän näki minut.

"Voinko auttaa neitiä jotenkin?", hän kysyi hymyillen.

"Haluisitko ottaa selfien mun kanssa instagrammiin?", kysyin " Olis kiva saada kuva sinne mun host-veljen kanssa". 

"Nojoo mikä ettei", hän hymyili ja taputti sänkyään, jotta istuisin hänen viereensä. 

Menin istumaan hänen viereensä ja laiton puhelimestani etukameran päälle. Otimme muutaman kuvan ja parista tulikin tosi kivoja. Laitoin toisen niistä Instagrammiin ja kirjoitin kuva tekstiin: "Mun oma host-veli <3" sekä jotain tagejä. Tykkäyksiä alkoi sadella, samoin kuin kommentteja. 

Pian Ashtonilta tuli viesti :

So, tykkäätkö sä Lukesta vai Tobiaksesta?

Voi pientä, mustasukkaisuus iskenyt.

Molemmista, mutta vain kaverina. 

Pian puhelimeni piippasi ja Ashton oli vastannut:

Uskotko sä rakkauteen ensi silmäyksellä? Jos et ni onneks me ollaan nähty jo kahdesti. 

Naurahdin hänen hölmölle iskurepliikilleen ja kirjoitin vielä viimeisen viestin:

Niimpäniimpä, mutta öitä nyt komistus :)

Ashton vastasi vielä jotakin, mutta olin liian väsynyt katsomaan mitä. Painoin pääni tyynylle ja nukahdin saman tien.

---

Okei saatte olla yli ilosia. Mua väsyttää helvetisti, mutta lupasin kirjottaa tän tänään vielä. (Tais kyllä mennä seuraavan vuorokauden puolelle aika huimasti, mutta ei voi mitään). Nyt mä haluan nukkumaan! Anteeks toi paska lopetus ja toi luvun nimiki on aika tyhmä mut what ever. Toivottakaa mulle hyvää keikkaa ja kommentoikaa kappaletta! Kiitoksia @saniiju:lle (tää kappale on tästä hyvästä omistettu sullexd ) ja mun siskolle noista iskureploista xd jaa olikos sitten vielä jotain sanottavaa? 

KOMMENTTIA JA VOTEA PLIIIIIIS :3

xx Laura

ps. ne kommentit saa olla hei rakentavaa palautettakin xd tai ideoita yms eikä vaan kehuja xdxd